perjantai 31. toukokuuta 2013

Metsän reunassa.


Polttavan kuuma aurinko ja tuhat äkäistä hyttystä, siinä virtaa antavat puitteet aamupäivän kuvaus käynnille.;)
Ensin luonnollisesti käynti korentolutakolla tarkistamassa tilanne. Uusia lajeja en huomannut kuoriutuneen, ellei nyt sitten pikkuisissa tytöissä ollut yksi, mutta se on vielä varmistamatta. Sorsaemo oli pesällään aika levoton, joten siellä taitaa kuoriutuminen olla lähellä.

Pikainen siirtyminen kilometrin päähän, metsän reunaan pusikoituneelle peltopläntille, jossa kasvoi pajua, horsmaa, nokkosta ja erikoisia kukkia joilla ei vielä ole nimeä:) ym.ym. Varmasti vielä myöhemmin mahtava bongauspaikka.

Perhosia etsin, mutta niitä ei juuri ollut tarjolla.
Pikkukultasiipi kuitenkin oli vastaanottamassa jo tiellä


Olipa mukava yllätys :)

Sensijaan sain seurata pienen, ei juuri minkäänvärisen linnun hyppelyä pusikoissa ja aivan mielettömän monipuolista lauluaan. Kuvittelin aluksi, että satakieli on intoutunut pävälaulajaksikin, mutta tämä taisi olla luhtakerttunen.



Kuvat ei tänään ottaneet onnistuakseen, ei sitten millään. Taisi oma väsymys haitata keskittymistä vai oliko silmät ristissä :( Varma en ole tuosta tunnistuksestanikaan, joten korjatkaa ihmeessä jos on pielessä.
Iltapäivällä piti sataa, mutta muutama pilvi seilasi yli ja taas paahtaa aurinko. Ukkosta ilmassa kertoo minun päänsärkyni.:) Mukavaa toukokuun viimeistä iltaa.

torstai 30. toukokuuta 2013

Ainakin 150 lintua


Viime päivinä on ilmatilan täyttäneet valtaisat valkoposkihanhiparvet. Suurin arvioitu parvi on ollut  täällä noin 4000 lintua.
Minä olin vaatimaton ja näin samana päivänä vain 150 lintua parvessa. Saattoi niitä olla enemmänkin, mutta tuon määrän laskin kuvasta.
Kuvattu 24.5


Tänään olin lintutalon liepeillä ja odottelin vieraitani saapuvaksi.
Mitäs muuta siellä näkyisi kuin lintuja, ihan näitä tavallisia luonnonlintujakin. Hieman ujohko kirjosiepporouva istui omenapuun oksalla keikistelemässä. Ei tullut valoisampaan paikkaan, vaikka pyysin, pisti vaan päänsä kallelleen :))

Herra/rouva talitiaisella ei ainakaan ole pesueensa kanssa tilanahtautta. Hieman suurelliselle tuo pesäpönttö vaikuttaa, näin sivullisen silmin. Sujuvasti molemmat sinne sapuskaa kantoivat.

Tämä herra / rouva harmaahaikara ei enää asustele luonnossa, mutta vaikka nokka on hajalla niin tuosta pikku lätäköstä se "pyydystää" kalaa ruuakseen.

Täällä on ollut pilvinen, tuulinen ja siitepölynmakuinen ilma ja se kyllä sitten myös näkyy. Huomenna taas voi olla toisin.... ;)

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Keihäsmittari

Tätä( kään)  kaveria en ole tavannut ennen, eikä sitä löytynyt omista perhosopuksistanikaan. Googlailu avartaa ja sieltä löytyi johtolanka ja hyönteisfoorumi antoi lopullisen vastauksen.

Korentojen seuraaminen keskeytyi hetkeksi kun tämä liihotteli lähelle.

"Keihäsmittari viihtyy valoisien metsien laidoilla ja aukkopaikoilla sekä pensaikkoisilla niityillä. Enimmäkseen päivällä lentävänä lajina se tulee harvoin valolle. Se lentää vilkkaasti ja ollessaan laskeutuneena kasvillisuuteen perhonen levittelee siipiään toistuvasti. Vaikka laji onkin yleinen, aikuisia perhosia tavataan yleensä vain yksitellen"  kertoo Wikipedia


Varsinkin juolukankukat kiinnostivat ja niissä se pyöri pitkän aikaa.

Muuten tämä päivä ei suuria uusia elämyksiä tuonut, kuin että niitä aurooraperhosia on kaksi, ei vieläkään kuvaa. =DD

tiistai 28. toukokuuta 2013

Askeleita


Tiedätkö tunteen, kun polku jatkuu ja jatkuu, etkä tunnu tulevan perille milloinkaan. Kaksi kilometriä tuntuukin moninkertaiselle, varsinkin jos reitti on tuntematon ja kartta kotona. :)
Askeleita monenlaisessa maastossa, kalliota ylös ja toista reunaa alas, välillä metsäautotietä ja taas polku sukeltaa pusikkoon.
Ainakin kaksi hyttystä ajoittain kimpussa.

Perille kuitenkin pääsin, eikä oikeasti eksymisen pelkoa ollut, koska polut on hyvin merkitty. Tuli vaan käveltyä yhden kuusen kohdalla väärään suuntaan ja matka piteni puolella.
Vaan olihan siellä hämähäkinseittien lisäksi perhosiakin. Käki kukkui ja linnut lauloivat. Ilvestä ei näkynyt :)

Täpläpapurikko, oli uusi tuttavuus


Ihastuttava rauhallinen perhonen. Kova tuuli vaan teki haittaa meille molemmille. ;)

Sinisiipiä, vihernopsasiipiä, lanttuperhosia, ym.ym. jo tutuksi tulleita liihottelijoita.
Hieman pelpommin havaittavakin lepatteli ja sain tovin jos toisenkin odotella sen istumista paikalleen.
Pursuhopeatäplä


Sähkölinjan alla melkoisessa paahteessa lenteli tämä kaveri.

Tavoitteenani oli Venejärvi ja siellä katsastaa korento tilanetta.  Rannalla lepatteli kuitenkin upea ritariperhonen, mutta ei istunut paikalleen, ei sitten millään. Näin kuitenkin ja tiedän, ettei sen kuvaaminen ole ollenkaan helppoa.
Tulipa lisää syitä palata tuonne yhä uudestaan. 
Korentoja rannalla ei lennellyt, mutta metsän suojissa kyllä muutamia.
No tulihan testattua oma kunto, tuo 12 km meni ihan mukavasti vesipullon kanssa. Nälkä kyllä kurni vatsassa, mutta kun ei pitänyt mennä pitkälle niin en ottanut eväitäkään :(

maanantai 27. toukokuuta 2013

Korentoretkisarja Helsingissä


Kaikki joille vaan on mahdollista ja kiinnostaa niin nyt tuli loistava tilaisuus. Tätä viestiä saa jakaa edelleen...

Hei,

nyt on erinomainen aika aloittaa uusi, jännittävä harrastus - sudenkorennot!

Tervetuloa tutustumaan sudenkorentojen maailmaan! Kesän tultua järvien, jokien ja muiden kosteikkojen rannoille ilmestyy lentelemään suuria, mystisiä hyönteisiä - sudenkorentoja. Sudenkorennot ovat lennelleet maailmassa dinosaurusten ajoilta lähtien ja lentävät edelleen. Ne ovat petoja, jotka saalistavat herkeämättä muita hyönteisiä ravinnokseen. Niiden tarkkailu lähietäisyydeltä ei jätä ketään kylmäksi.

Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ja Suomen sudenkorentoseura järjestävät yhteisen retkisarjan Helsinkiin. Pyöräilemme kesän aikana kolmena iltapäivänä Helsingin parhailla sudenkorentopaikoilla korennot tuntevan oppaan kanssa. Tarkkailemme korentoja kiikareilla ja tarvittaessa nappaamme niitä haavilla tarkempaa tutkiskelua varten. Korentoja ei kerätä, joten ne lasketaan aina vapaaksi. Et siis tarvitse haavia. Kiikarista tai kamerasta on paljon iloa, mutta ilmankin pärjää.

Yksi parhaista asioista sudenkorentoretkillä on se, että silloin on aina hyvä sää. Se on myös ongelmallista, kun järjestää retkiä tiettynä päivänä. Siksi jokaisella retkellä on varapäivä. Pilvisellä säällä ei kannata lähteä retkelle lainkaan. Tämän takia retkille tulee ilmoittautua, jotta mahdolliset muutokset voidaan tiedottaa osallistujille. Retkille voi tulla kaikille tai vaikka vain yhdelle. Ilmoittaudu retkenvetäjä Petrolle: 040-1651907 tai l...@luontoliitto.fi

5.6. tulee pian, joten ilmoittaudu heti! Kerron mielelläni lisätietoja. Ilmoittautumattakin voit tulla mukaan, soita em. numeroon jos et heti löydä iloista joukkoamme.

Retkiä järjestetään (ainakin) kolme:

* 5.6. Viikkiin, tapaaminen klo 13.30 Saunapellonpuiston lampareella (eli siinä Viikin koetilan viereisellä pellonreunan lampareella). Retki kestää noin kolme tuntia. Varapäivä 6.6.
Retkellä nähdään runsaasti vastakuoriutuneita kiiltäväsiipisiä korentoja ja päästään mahdollisesti tarkkailemaan korentojen kuoriutumista. Viikissä on tavattu 33 lajia, joka on yli puolet Suomen lajistosta.

* 3.7. Vuosaari, tapaaminen Vuosaaren metroasemalla klo 12. Retki kestää Vuosaaressa noin neljä tuntia. Varapäivä 4.7. Retkellä nähdään muutamia erikoisuuksia, joita ei Viikistä helposti löydä.

14.8. Viikki, tapaaminen Martinsillalla Vanhankaupunginkoskella klo 13. Retki kestää noin kolme tuntia. Varapäivä 15.8.. Kesän lajit lentävät vielä, lisäksi syys- ja ukonkorentoja. Mahdollisuus kuvata ainakin kirjoukonkorentoja. Myöhemmin syksyllä tulossa mahdollisesti vielä yksi retki Viikkiin.

"VAROITUS: Järjestäjät eivät vastaa harrastukseen hurahtaneiden ylenmääräisestä ajankäytöstä johtuvista ansion-, ihmissuhde- tai muista vastaavista menetyksistä."

Tervetuloa mukaan yhtä kaikki! 


Petro Pynnönen

Virnasini


Virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis) on niityillä viihtyvä, alkukesän sinisiipilaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi. Kertoo wikipedia ja jatkaa...


Virnasinisiipi viihtyy niityillä, kedoilla ja teiden varsilla.


Varmistutin tunnistamiseni hyönteisfoorumilla.


Kaunotar joka löytyi tienreunalta, mutta ei vaan halunnut avata siipiään kokonaan.

Ja minä NÄIN auroraperhosen, se lenteli tien vartta edestakaisin, mutta ei pysähtynyt. Huomenna uusi yritys :)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kokopäiväretken korento osuus ;)

Vaikka korentoja lentää vasta muutamia, niin melkoista vilinää oli tänään ilmassa, niin lutakolla kuin metsäaukioillakin. Perhosia ei niinkään paljoa, puuskittaisen tuulen vuoksi, mutta kaikkea muuta ;))

Nämä vanhat tutut korennot, ovat juuri nyt eniten täällä liikkeellä.

Vaskikorento on kyllä yksi upeimmista väreiltään, kun se loistaa auringossa. Klikkaaminen suuremmaksi kannattaa



Ruskohukankorentoja kuoritui tänään kymmenittäin.  Huomasin sen kun lensivät neitsytlentonsa pieniin koivuihin. Puut olivat kuin koruilla koristellut, tuuli vaan ei antanut minulle rauhallista hetkeä kuvaamiseen :(
Tämä kaunotar on jo hieman vanhempi, liekö eilisiä ;)


Korentojen elämä näyttää olevan aika hektistä, koska isolampikorennot ehtivät jo tandemiinkin...


Kaikkein eniten ja kaikkialla lentelee tytönkorentoja. Ne ovat hentoja ja pieniä ja en vielä(kään) hallitse tuota tunnistamista. Vaikka tavaan kuinka tuota Karjalaisen Samin kirjaa. Kovin pieniä ovat erot eri lajien välillä.
Veikkaan yleisintä tähän aikaan lentävää, keihästytönkorentoa.


Tuo mustikan lehti on hyvä mittari kun miettii korennon kokoa.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Korentoharvinaisuus tavattu Suomessa


Korentofoorumilla alkoi kuhina, kun Hämeenlinnan läheltä tavattiin harvinainen kulkusyyskorento. Asiasta oli kirjoitus Iltasanomissa ja jos meni ohi niin sain Pedron avulla liittää sen tähän


Olkaahan tarkkoina :)

Melkoinen korentoretki

Sinne korentolutakollehan minä taas jotenkin "jouduin".  Into kasvoi suuriin odotuksiin Hämeenlinnan lähistöllä löydetyn harvinaisuuden kulkukorennon myötä. Niitä saattaa siis löytyä muualtakin,  joten silmät auki. ;)
No hiljaista oli, pilvistäkin vielä. Kuvailin siinä sitten suopursuja ja kävelin silmä tarkkana jos vaikka toukkia näkyisi.
 Äkkiä jotakin kimalsi silmissä...


Vasta kuoriutunut vaskikorentohan siinä oli. Ainakin kolme kertaa olin ohi mennyt :(
Ei se enää montaa sekunttia siinä viipynyt kun lähti neitsytlennolleen.

Aurinko pilkisti pilvenraosta ja paljasti seuraavan salaisuuden. (tämäkin ohitettu useasti). Kannattaa taas klikkailla. ;)






Uusi ruskohukankorento valmiina lentoon, kunhan siivet kuivuvat.
Kävelin välillä ja korentoja alkoi lennellä enemmänkin.

Pikkulampikorento? nämä lampikorennot on hankalia tunnistaa.  Edit. tunnistus saatu, kyseessä on isolampikorento. Kiitos Pekka


Mikäs tuolla on... ei ole totta toinen kuoriutuva ruskohukakorento ja tuonnehan olen tuijotellut jo muutaman tunnin.

... kolmas oli aivan jalkojeni juuressa, piti peruutella, että pääsi kuvaamaan... ei voi olla totta.


En jäänyt enää näitä seuraamaan, vaan lähdin pikkuhiljaa kotiinpäin. 

kuitenkin yksi pieni vielä pysäytti minut

Keihästytönkorento.

Kiitos jälleen mukana olosta. :)

perjantai 24. toukokuuta 2013

Puutarha

Se on....
hoitamaton, luonnonmukainen, ränsistynyt, lumoava, mielikuvitusta ruokkiva ja kiehtovan jännittävä.
Sen olemattomia polkuja kulkee hiljaa kuin varoen. Sammaleiset portaat ovat koiranputkien peitossa. Kaikkialla helisee linnunlaulu.  Eilisen sateen jälkeen heinikko on täynnä  pisaroita, on aivan tyyntä.


Siellä kukkivat juuri nyt tuomet ja kirsikka-tai luumupuut, en ole varma. Omenapuut ovat nupullaan.
Kohta kukkivat syreenitkin. Sieltä koiranputkien joukosta pilkottaa kevätesikoita, upea  vuorenkilpipenkki on kuusen juurella, viinimarjapensaat, raparperit , keto-orvokit ja mansikat kaikki sulassa sovussa.


Punaisen ulkorakennuksen seinustalla kukkivat kohta juhannusruusut koko pihan leveydeltä  Suuret omenapuut siinä taustalla.  Kukaan ei tätä pihaa päivittäin astele, ohikulkijat vain ihastelee.


Lähden pois. Tulen suoraan Kymen rantaan.  Mikä unelmien maailma.


Pisaroista pääskyseen.

Ihan liian paljon yhdelle lenkille, mutta poimitaan jotain. 
Tuuleton, suhteellisen lämmin pilvipuotainen sää, antoi aiheen kiertää sellaisia paikkoja jossa en juurikaan ole liikkunut.
Kyllä kannatti ja jatkossa nämäkin paikat kierretään uudemman kerran.
Rusakoita, oravia, monenmoista pikkulintua, kuvattavaa mihin vaan silmänsä kääntää.
Sateen jälkeen on ihan pakko yrittää kuvata pisaroita.  Peltokorte sai olla mallina


Kiertelin mutkitellen kohti Kymenrantaa ja sitä lumottua puutarhaani, mutta jätän sen tästä vielä pois. Rusakot hyppivät melkein kintuille ja orava oli jäädä pyörän alle. Melkoista menoa. :)

Tärkein oli tallella, eli Heinäsaaren rannan härkälintupari oli saanut pesinnän alkuun. Nyt on oltava tarkkana, toivottavasti taas osun kuoriutumisen aikoihin paikalle.


Poikkesin katsomaan myös saviojaa, josta pääskyt yleensä hakevat pesätarpeita.  Enkä ihan turhaan mennytkään. Haarapääsky ilmestyi katselemaan minua, keräsi sitten savea nokkaansa ja lensi pois. Monta kertaa kävi, eikä ollenkaan häiriintynyt minusta.


Ehkäpä illalla vielä palataan sinne puutarhaan ....

torstai 23. toukokuuta 2013

Tummien lampien kaunotar

Lampikierros, pehmeät upottavat sammaleiset rannat houkuttivat vaarasta huolimatta. Raate kukkii.
Olen oppinut aikoinaan ihan kokemuksen kautta, että sinne missä raate kukkii ei kannata mennä, on oltava ainakin hyvin varovainen, sillä upotessa pohja saataa olla kaukana. Kerran olen sujuvasti sujahtanut hetteikön läpi onneksi olin nuori ja jaksoin repiä itseni sieltä ylös ja onneksi kantava maa alkoi pian, jossa jo suopursutkin pysyivät juurillaan.
En pelottele, mutta varoitan.
Silti raate on niin upea kukka, että sitä tekee mieli kuvata lähempääkin. Kuitenkaan ihan lyhyellä makroputkella en suosittele.





Voi miten upeita makroja tuosta saisikaan.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Tunnelmasta toiseen.

Mökille oli ilmaantunut kevätlinnunhernettä iloiseksi yllätyksekseni.  Mukavia nämä tällaiset yllätykset.  Kovin yleinen tuo ei täälläpäin taida olla.


Muistatko sen korennon kuoriutumisjutun? Kerroin kuvanneeni hämyriä, huomatessani tuon kuoriutuvan toukan. Se hämyri olis tässä. Ei kovin kaunis kuva ja minua puistattaa yhä.


Oli sitten vikkelä eläin. Mennä viipotti korsilla ja veden päällä siihen tahtiin, että hidasjalkainen ihminen ei alta pois kerkiäisi. Rantahämähäkkihän se oli ja melkoinen jättiläinen.

Äkkiä jotakin herkempää, vaikkapa lanttuperhonen voikukalla...


Klikkaa isommaksi ja katso miten kauniin vaaleansiniset silmät sillä onkaan.
Sekalainen postaus, mutta mentiin tunnelmasta toiseen =DDD

Sinertävä valkovuokko, vuohenjuuri ja pilvikirsikka

Mökkipihan valkovuokko on jostain syystä muuttanut väriään.


Siitä on tullut sinertävä.  Kyllä se (muistaakseni) ihan normi valkoinen on aiemmin ollut.

Edit. Kyseessä saattaakin olla Hämyvuokko
"Hämyvuokko on valkovuokon (Anemone nemorosa) sinertäväkukkainen muunnos. Kukkavanat ja lehtiruodit ovat tumman purppuranpunaiset. Valkovuokon tapaan lehdet kuihtuvat melko pian kukinnan jälkeen – kuitenkin seuraavana vuonna maasta nouseva lehtimatto on sopivissa olosuhteissa levinnyt entistä kookkaammaksi."


Muuten pihaa hallitsee juuri nyt keltainen väri  on vuohenjuurien ja kevätesikoiden aikaa.


Täällä kaupungissa valkoinen väri vahvistaa asemiaan. Lukuisat pilvikirsikat ovat kukassa. Eilen vielä hieman arastellen, mutta tänään jo loistavat varmaan upeina.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Korento kuoriutuu

Terveiset lutakon reunalta jälleen.  Tänään oli erinomainen onni matkassa. Kuvasin jotain vesihämyriä ja huomasin edessäni heinissä korennon toukan joka oli oudon näköinen.
Siitä sitten alkoi istuminen, ja konttaaminen... Kuvia on paljon, mutta jos ette jaksa niin hypätkää pois kyydistä, mutta tulkaa takaisin.. ;))

Laitan kelloaikoja jotta jonkinmoinen kuva välittyisi prosessin kestosta. Klikatkaa isommiksi.

Havainto klo 12.20. Kuoriutuminen alkanut jo aikaa sitten, korento roikkuu pää alaspäin. Kesti pitkään enenkuin tämän edes tajusin.


klo 14.11 Nopea kiepsahdus ja korento on ulkona.

Klo 14.13 hieman sivukuvaa. Siiven tyngät erottuvat jo

klo 14.19 Siivet ovat kuin röyhelöt

klo 14.22 Röyhelö suoristuu jo

klo 14.57 Korennon väritys alkaa erottumaam ja siivet ovat saaneet muotonsa.

klo 15.22 Tunnistaminen on jo helpompaa ja korento kiertää itseään aurinkoon päin.

klo 15.22 yks kaks siivet levähtävät auki

klo 15.29 Alkaa varovainen kiipeäminen kortta ylös. Pelkäsin koko ajan, ett se putoaa. Ylhäällä parit siipen piruetit. Hyvin toimii.

Klo 15.30 lyhyt noin 20 cm lento  ja siihen jäi kuivattelemaan itseään. Tervetuloa maailmaan ruskohukankorento. Toivottavasti selviät iloiseen lentoon.

Aivan mahtavaa oli seurata tuota prosessia. Ei siinä huomannut janoa eikä nälkää, ei edes jalat väsyneet :))