maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kasvavaa vesilintunuorisoa.

Pikkuhiljaa luonnon eläimet vähenevät rannalta. Kanadanhanhet lähtivät jo viikko sitten, suurin osa kuikista on lähtenyt, ei näy tukkakoskeloa eikä  isokoskeloitakaan. Oma pullakoskelommekin on väistynyt rannalta muualle rapusaaliinsa jälkeen. Muutama sorsa vielä käy ilahduttamassa...



Vielä pitää kovasti kasvaa jotta talvesta selviää.
Härkälintukin koettaa opettaa poikastaan itsenäiseksi. Se jättää poikasen usein yksin ja lentää pois koko päiväksi. Illalla palaa taas ja yhdessä olo on leppoisaa


Ei ole koolla pilattu tämäkään kaveri.

Kesän perhosissa on menossa välivaihe alkukesän lentäjät ovat lopettaneet ja uusi joukko alkamassa lentonsa. Tänään näin viimeisiä sinisiipiä ja ensimmäisen vaeltajan, eli amiraalin. Kuvaa ei kummastakaan:(
Paljoa en ole kuvaamaan ehtinyt, ainoastaan tässä pihapiirissä näpsinyt. Korentokuvauksiin tekee jo mieli. Oikein mukavaa viikon jatkoa.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Aamun auringonsäteet

Aamuiset auringonsäteet pilkistävä juuri nyt puiden lomasta. Ne ehtivät vasta aamupäivällä tähän pihamaalle. Kukkamaan ensimmäinen perhonen istahti kostealle sammaleelle.


Päivästä tuli helteisen kuuma ja perhosia oli runsaasti liikkeellä. En vaan onnistunut kuvaamaan kuin näitä yleisempiä, mutta ehkäpä huomenna ;)



torstai 25. heinäkuuta 2013

Korento josta en ole varma

Mökkirantaa ilmestyi pari päivää sitten kolme kaunista loistavaa korentoa. Ne lentävät  usein aivan veden pinnan lähellä ja nousevt sitten ylös puihin. Tuntuu etteivät ne pysähdy koskaan :)
Olen yrittänyt saada kuvaa ja yritykseksi se toistaiseksi on jäänytkin, joten kokeilin sitten lennosta.



Eihän nämä hyviä ole, mutta sen tunnistaa, että ovat korentoja.;) laji on hakusessaan ... välkekorentojako vaiko vaskikorentoja? Välkekorennoksi veikkaisin, mutta paikka jossa lentävät , ei vastaa niiden elinympäristöä.
Vaan on kirkasvetinen hiekkapohjainen karu suuri järvi.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

"Minäkö muka pullakoskelo"

"Näytän teille, että osaan minä saalistaa ruokaa itsekkin. Tänä aamunakin pelästytin sen kamerankantajan saaliillani. Ihan siitä sen nenän edestä nappasin tämän. Eikös ole komea?
Tiedätkös mikä tämä on?
Nuo ihmisetkin näitä himoitsevat, mutta tämä on MINUN."

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Oli kuu, oli ilta


Eilisen lauantai-illan lopputunnelmat



Nopeasti, sukkasillaan, yöpuvussa kuvattuna - hetki ennen puoltayötä.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Ihan vaan muuten mukava päivä.

Aivan mahtava päivä.
Mökkipihaa olen pikkuhiljaa kunnostanut, kuten jo olen kait kertonutkin. Se on saanut rehoittaa mielensä mukaan kymmenisen vuotta ja nyt oli ihan aiheellista kunnostaa sitä.
Pihan ilmeellä on selkeä tarkoitusperä, se on kunnianosoitus, terapiapenkki, se on esikoiseni keskenjääneen unelman puolittainen toteutus. Sitä hallitsee kivet ja sammal, kenties vanhat sammaleiset kannot ym.

Pihaa rakennettaessa on ohjenuorana löysästi ollut nämä sanat:

" Minä menen nyt,
mutta linnut jäävät ja laulavat
puutarhani jää,
ja kaivo ja puu"

Kirjoittajaa en nyt muista


Kuvan etuala peittyy vielä aikanaa valkoapilaan. Lisää kuvia laitan tuonne kotoilublogin puolelle.

Ilman lintujahan ei mennä tänäänkään. Isokoskelomme rohkaistuu päivä päivältä ja tänään se jo askelsi lähes portaille.
Aamulla kuitenkin istuttiin laiturilla, tai siis minä istuin


Harvemmin muuten sorsien ilmaantuminen tähän rantaan saa aikaa sellaisen riemun kuin tänään. Ruokapöydästä syöksyttiin Tiian kanssa rantaan. Tiia syöttämään ja minä kuvaamaan. Mukana oli kolme poikasta, ensimmäiset tälle kesälle... muistaakseni.



Upea päivä vaihtui leppeään iltaan ja odotukseen huomisesta, ehkä yhtä mukavasta päivästä.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kaksi pientä hetkeä

Istuin verannalla katsellen kaunista kesäsadetta. Kuuntelin kuinka se hiljaa ropisi kattoon, otin kameran ja katselin etsimen läpi järvelle


Samasta kohdasta on aurinkoisiakin kuvia. Mietin kuinkahan monta laulua onkaan tehty sateesta. Se on melkoinen innoittaja, miksi ei tule kuvattua sadetta useammin.  Miksi sade ei innosta kuvaamaan, sehän on kaunista, siihen liittyy monia tunteita, kuten runoilijatkin todistavat.
Hämärää lähes pimeää sillä tummat pilvet peittivät osan taivasta mutta ulapalla jo aurinko pilkistelee.
Nyt melkeinpä toivoisin uutta sadepäivää.

Sadekuuron jälkeen "ikioma" sorsaisokoskelomme jonka tytöt ristivät kuikaksi, ilmaantui rannalle ja määrätietoisesti oitis ylös maalle ja kohti mökkiä. Kamera kaulassa ja leivänpala kädessä menin ulos.
Se tuli melkein varpaille, mutta säpsähti oitis kun liikahdin.


Muutama muru leipää ja sitten takaisin veteen. Merkillinen lintu.


Odottelen lintutalon gurua lomilta, jospa hänellä olisi joku hyvä selitys moiselle käytökselle.

Nuo olivat ehkä ne tämän päivän puhuttelevimmat hetket.  Nyt sitten katsellaan tyyntä järvenpintaa ja iltaauringonviimesäteitä tuolla saarilla. Mukava saunanjälkeinen olo ja tyttöjen tekemää mansikkakakkua lautasella ;)

torstai 18. heinäkuuta 2013

Sateen jälkeen


Kävelin pihamaalla sateen jälkeen. Läntisellä taivaalla pilvenraosta pilkistää aurinko. On muuten aivan hiljaista, ainoastaan puista tippuvien vesipisaroiden ääni kuuluu. Tuulikin on tyyntynyt, vain pienet mainingit rikkovat veden pintaa.
Sade oli tervetullutta, kaikkialla oli jo aivan liian kuivaa.


Minä olen tuskaillut kuvieni kanssa. On se kummallista kuinka urautuneeksi sitä tulee. Täällä mökillä käytössäni on läppäri ja siinä oli 30 päivän kokeilussa melko tuttu lightroom5. Aika meni umpeen ja nyt koetan pärjätä muutaman päivän Picasan kanssa.
Tuntuu tavattoman hankalalle =DD
Kävin läpi kuvia alkuviikolta ja muutama korentokuvakin löytyi. (kauppareisulla otettuina lutakolla)
Piristävät näin sateen jälkeen ;))

Tämä on luultavasti sirokeijukorento

ja tässä lepäilee elokorentonaaras

Syksyisiä viestejä antavat nekin. Kohta tulevat upeat tummat elokuun illat ja kynttilät ;))

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Tien päällä

Kummallinen sanonta, eihän sitä yleensä tien alla kuljeta.. ;)
Kuitenkin, aamulla paistoi aurinko ja vaikka tuuli olikin vielä navakkaa päätin lähteä etsimään korentoja muutaman kilometrin päästä, hieman pienemmältä järveltä.
Pakko varustautua kumisaappailla, koska siellä on käärmeitä runsaasti. Sitten ei muuta kuin saapasta toisen eteen.


Matkanteosta ei tahdo tulla mitään, koska kaikkialla lentelee perhosia, tesmoja, metsänokiperhosia, tummia papurikkoja, hopeasiipiä...ja kuvaamatta ei malta olla.
Poiketaan sivutielle, se on soratie ja kuiva ja pölyää. Onneksi auto on siellä melko harvinainen kulkija näin keskellä viikkoa. On paahtavan kuumaa... ja joku on vienyt metsän...


Todella surullista katseltavaa, en edes viitsinyt suuremmin kuvata moista tannerta. Onneksi kohta on edessä vehreä ranta...
Vaan eipä ollutkaan samanlainen tuho on tehty sielläkin ja maasto kulkukelvotonta. Pieni pilkahdus tieltä kuitenkin järvelle, jossa ei ollut korennon korentoa.


Siispä, ei muuta kuin käännös tulosuuntaan ja matkaan. Nyt katselin tarkemmin tienvieriä ja huomasin punaisia pieniä pallukoita siellä täällä...


Metsävadelmat ovat kypsiä. pistelin suuhuni muutaman, osa jo putoili oksista... niitä oli valtavasti aina löytyi uusi puska, eikä minulla mitään astiaa. Uudelleen en jaksa enää tulla, joten toinen kamera pois laukusta (varakamera aina mukana) ja keräsin toistalitraa vadelmia laukkuun. On se ihan hyvä marja-astianakin :)

Siinä keräillessäni ilmestyi hieman vieraan näköinen hopeatäplä lähelle...


Ketohopeatäpläksi sitten kuitenkin sen olin tunnistavinani, kun koneelle pääsin.
Ihan hyvä reisu, vaikkei korentoja näkynyt, ennenkuin mökillä ja sekin teki ohilennon.

Illansuussa ihailin sisiliskoja joita tuntuu vilisevän kaikkialla.
Vanha roskienpolttotynnyri on niille näköjään oivallinen piilo-ja leikkipaikka



Päivän kohokohta tuli eteen illalla pihaa haravoidessani

Eiköhän tämä ole se keisarinviitta


Taas tuli maraton postaus, toivottavasti kunto kesti ;))
ps. en nähnyt yhtään käärmettä.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Västäräkin pesueen seurassa


Kokeilin edelleen tuota Vivitar opiskaa ja Nikon D40 kameraa. Kohteena hellyyttävä västäräkkiperhe.
Pari pesäähän (ainakin) mökin pihapiirissä on ollut ja pientä kisaakin emot ovat keskenään ottaneet.






Pientä pehmeyttä kuvissa on, mutta se sopii mielestäni näihin palleroihin ;)

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Ukonilma nousemassa


Kaunis lämmin päivä on kääntymässä iltaan. Vilkaisu järvelle saa leppeää oloiluun vauhtia. Tuuli alkaa nousta ja voimistuu kovaksi. Kiireellä kaikki irtotavara suojaan. Jos tuo tulee päälle niin  niitä saa hakea pitkin mäkeä.




Selällä aallot käyvät jo vaahtopäinä ja saderintama lähestyy.
Pian olikin ukkonen lähes päällä. Ei mikään hurja ukonilma kuitenkaan, onneksi meni hieman ohi.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Mökkikaverini Rafi



Rafi on pojantyttäreni hieman reilun vuodenikäinen vintiö, jolla on suuri sydän ja kantava ääni. Omapäinen ihana karvakorva.

ps. kuva on otettu nyt sillä Vivitar 500mm putkella ja nikon D40 kameralla

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Perjantaita

Tänään ei juuri ehtinyt varsinaisesti kuvaamaan, mutta kamera oli käden ulottuvilla koko ajan.  Olen rakennellut tätä mökkipihaa, kärrännyt kiviä järvestä, repinyt koiranputkia maasta, siirrellyt kasveja ja tämän päivän listaan tuli vielä muutaman multasäkin tyhjennys. Aina selkää oikoessa voi suunnata katseen järvelle, sillä siellä tapahtuu kaiken aikaa.
Viisi kuikkaa oleilee tuossa lähellä, mutta eivät tule ihan rantaan, syynä lienee eräs haukkuva karvakorva, joka pitää huolta siitä että ei liikaa lähennellä ;) Vietää vielä kesälomaansa mökkeillen seuranani.
Isokoskelomme joka on nyt asettunut ihan asustelemaan laiturille, ei karvakorvan komennoista piittaa. Katselin sitä tänään melko läheltä, kun reppana uskoi saavansa leipää. Vaikutti jotenkin sairaalle. Oli kyllä vaikea paikka kun katseli tuota ilmettä.


Kuvaa ei ole gropattu yhtään, eli hyvin liki tulee.

Tuosta tuli mieleen lokki joka viihtyy puussa, joten menin katsomaan sitäkin.


Siellähän se, mutta eipäs olekkaan yksin, kun tarkaan katsoo nii toinenkin pilkottaa oksan takaa. Onhan tuo oivallinen näköalapaikka. Siitä ne taitavat tapella kuka tuonne pääsee.

Niin ja aamulla heti tukkakoskelo kävi näyttämässä kuinka kuuliaisesti pojat nyt kulkee, edellisestä kurittomuudesta ei ollut tietoakaan.


Mutamia tuttuja perhosia pyörii pihassa ja olen niitäkin kuvannut. Haapaperhonenkin lenteli järven yllä.
Näytelmä siis jatkuu, eikä ole  uusintoja ;)
Mukavaa viikonloppua.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Lintuvieraita


Iltapäivällä rannassa oli vilskettä ihan jännitykseen asti. Koko homman aloitti pullaisokoskelomme joka määrätietoisesti askelsi rannalle


Ei ihan kädestä tullut ottamaan, mutta ei se kaukanakaan ollut. Edes koiran haukunta ei saanut sitä säikkymään, mutta minua ja kameraa hieman arasteli.


Parit murut ei piisanneet, vaan katse kertoo, että lisää....


Pian paikalle ilmestyi toinen isokoskelonaaras, jolla oli mukanaa kolme poikasta. Ja eikös vaan tämäkin emo viiletti helpon pikaruuan perään ja jätti poikset yksin kauemmas rannasta



Soppaan yhtyi vielä 11 lokkia, jolloin pelkäsin poikasten puolesta yksin ilman suojelua. Emo kyllä ajoi tuota yksinäistä naarasta pois, mutta ei reagoinut lokkeihin.
Hyvin siitä kuitenkin selvittiin, ei lokkikaan ollut kiinnostunut poikasista.
Pian poikasetkin tulivat ihan rantaan nappimaan viimeisiä murusia. Ihmetellä täytyy miten luottavainen villi luontokappale voikaan olla.


Lintuvieraita kävi eilenkin, tukkakoskelo oli seitsemän rasavillin kanssa liikkeellä. Oikeammin neljän kuuliaisen ja kolmen vähemmän kuuliaisen kaverin kanssa. Tiukka ilme oli emolla kun kutsui karkulaisia


Karkulaiset saivat "hellän" nokkaisun päähänsä tullessaan emon luo, ja taas paineltiin joukolla "karkuun". Onkohan tämä sitä elämän opiskelua ;)


Minulla ainakin on eturivin paikat seurailla lintujen touhuja.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Sinisiä ja loistavia siipiä sekä outoja täpliä

Tänään oli oikein kulta ja sinisiipen päivä. Paikkana jälleen soratien reunamat.

Ketosiniksi oletan tämän pienen kaunottaren. Näitä lenteli kymmenkunta ympäriinsä, mutta silti en kahta saanut samaan kuvaan.



Toisen pienen kaunottaren perässä olisin kyllä mennyt vaaroja uhmaten ryteikköönkin, mutta onneksi ei tarvinnut. Loistokultasiipi on yksi suosikeistani ja sen näkeminen kyllä ihastuttaa. Nyt näin yhtäaikaa viisi... ikinä ennen en moista määrää ole nähnyt.



Sympaattinen piippopaksupää muistaa aina olla kohtelias, niin nytkin asettui kuvattavaksi niin houkuttelevasti, ettei sitä voinut vastustaa.


Kevään keltaiset ilopillerit ovat jälleen tulleet takaisin. Sitruunaperhosia on näkynyt parina päivänä runsaasti.


Sokerina pohjalla tämä hopeatäplä, jonka oikeasta tunnistuksesta olen todella epävarma. Jos se on rinnehopeatäplä niinkuin kuvittelen, niin on esiintymisrajojensa reunamilla. Yhtähyvin se saattaisi olla ketohopeatäpläkin. Tunnistaisiko joku tarkemmin.


Hupsista... olipas niitä paljon