perjantai 30. elokuuta 2013

Syksyn sävyjä myös perhoskuvissa.

Syksyn tulo näkyy myös perhos- ja korentokuvissa. Eiliset perhoset ja tämän päivän pilvisen sään korento, viestivät kauniilla tavallaan syksyn alusta.

Värisävyt tummuvat ja pehmenevät, perhosista itsestään on katoamassa se hehku joka vielä viikko sitten ihastutti. Silti sinisiipiä lenteli vielä jonkin verran. Pikkukultasiivet olivat repaleisempia, mutta kymmenkunta niitäkin reitin vareella näkyi.
Ruostenopsasiipi ja amiraali näyttäytyivät, mutta olivat kiireisiä




Tänään lämpöä ei ollut kuin 14 astetta ja taivas pilvessä. Olen monesti sanonut, että tämä kuvien saaminen on onnenkauppaa, niin nytkin. Emme olisi tätä korentoa nähneet, jos maassa olevaa palloa ei olisi ihan huvikseen hieman potkaistu. Se ajoi korennon lentoon ja näimme laskeutumispaikan. :)

Punasyyskorento, ei jaksanut liikkua ja saimme kuvata sitä tuolla nurmikolla rauhassa.
Hiljaista oli, ei edes tuullut. Linnuista ei näkynyt vilaustakaan saati sitten kuulunut jotain ääntä. Olimme kuitenkin useamman tunnin tuolla luontopolulla.
Aivan kuin luonto odottaisi jotakin....

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Sieltä täältä, sitä sun tätä.

Tänään suunta oli minne sattuu, eli ei mitään suunnitelmaa.
Sulkavankoski oli ensimmäinen kohde.
Sillalta ihmeteltiin kalaparvea joka ui vastavirtaan. Näitä pikkusinttejä oli kymmenittäin.


Tämä merkki on kait tarkoitettu luontokuvaajille



ja ehkä tämäkin ;)

Maisemat olivat kauniita, mutta.... niin...niin.   Laajakulma opiska kotona. Eikä yhtään harmittanut ;)

Seuraavana Vierumäki ja nyt otti jo päähän rankasti, sillä niin upeaa tuolla alueella on.  Pari kuvaa kuitenkin otin .

Tämän syvän lammen pääsee kiertämään ympäri kaunista polkua pitkin. Tuon uimarannan ilmoitustaulussa kerrottiin syvyyden olevan laiturin päässä 6m


Pieni puro tuosta laskee tuosta lammesta isompaan järveen, jonka rantaa myötäilee luontopolku. Kunhan ruska alkaa niin tuonne tahdon ja silloin koko kalusto mukaan.

Korentojakin nähtiin kummassakin paikassa.
Välkekorento? Sulkavalla


ja tummasyyskorentonaaras Vierumäellä.
 Toki niitä nähtiin enemmän, mutta siis vaan nähtiin... ;)

tiistai 27. elokuuta 2013

Tummaa korentokauneutta

Eilinen on punaisten juhlaa, tänään "areenan" täyttivät tummat syyskorennot joita oli kaikkialla niin ilmassa kuin maassakin.
Näollä korennoilla on niin monia värimuunnoksia kehitysvaiheesta riippuen, että en edes kuvittele selvittäni kaikkia. Sovitaan, että ne ovat tummia syyskorentoja... eikö niin ? ;)

Ne ovat pieniä vikkeliä tulitikunmittaisia, tuttavallisia olentoja jotka mielellään asettuvat kuvattaviksi. :) Aina ei tuo taustan valinta mene nappiin.



Tässä häiritsee tuo korrenpaikka, mutta otin kuvan mukaan korentojen värien vuoksi.

Väriscaalan sekoittaa tämä tytönkorento, oisko okatyttö? 

Oiskohan huomenna vuorossa uusi väri=DD

maanantai 26. elokuuta 2013

Punaisten korentojen hehkua


Tässä on pari postausta mennyt kuivissa ja harmaissa tunnelmissa, joten tämä maanantaipostaus korjatkoon asiaa :)

Pääosassa punasyyskorennot, joita lenteli monessa paikassa runsaasti. Klikkaaminen isommiksi auttaa...


Liiallista kuumuutta vastaan punasyyskorentokin asettuu obeliskiasentoon.


Viljapelto sopii hienosti suvunjatkamispaikaksi, mutta ei ole paras mahdollinen kuvaustausta.


Bonuksena tämanpäivän kuvauksille asettui esille tämä upeus jota mitkään pähkäilimme mikä lienee. Kyseessä ilmeisesti täpläkiiltokorento.

Lisätään vielä yksi hehkuva punainen, että jää dokumentiksi muistiin tämäkin harvinaisuus.
Pete onnistui kuvaamaan verikorennon. (itse sössin nuo kuvat)


Lajeja oli liikkeellä aika monia, vaikka jo tuntuikin, että kausi alkaa olla ohi, mutta vielä varmaan pariviikkoa on aikaa kuvata korentoja.

Kuorrutettu keijukorento


Pieni keijukorento kiinnitti huomiota oudolla värillään. Ilmeiseti jokin sairaus on muuttanut hennon korennon oudon härmän peittämäksi.



Ainakin pieniä pyrähdyksiä se pystyi lentämään. Korento löytyi aivan vesirajasta maasta pieneltä risulta. Uskoisin,että kyseessä on jokin sairaus, sillä jos olisi tarrinut itsensa niin kait siivetkin olisivat mönjässä.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Korentoja etsimässä


Tämä maisema näyttää lupaavalle korentoja ajatellen, eikö vain? On vettä, pusikkoa, heinää, aurinkoa ja lämpöäkin ...


... varovaista liikkumista, katseen harhailua maasta ylös puiden oksiin ja heiniin. Oudon hiljaista tuntuu olevan, odotellaan hetkinen...
Ei mitään, ei edes hyttysiä.
Siispä suunta toisaalle, hieman kauemmas veden ääreltä.

Johan olikin ilmavaara, suihketta joka suuntaan. Millään ei ehtinyt seuraamaan minne kukakin lensi ja asettuiko mahdollisesti jonnekkin paikoilleen.
Jäädään tähän, kait joku joskus asettuu näköetäisyydelle.

Ensimmäinen.. ruskoukonkorento
 ja  samaan aikaan toinenkin... siniukonkorento... kumpaa kuvais...

Ei tällaista tilannetta ole vastaan tullut. No jäivät ainoiksi, jotka huomasimme oksisssa ja nämä lajithan on jo moneen kertaan kuvattu, mutta vähissä alkavat lentävät lajit jo ylipäätään ollakkin.
Lisäksi kuitenkin kuhisi myös tuolla kuivassa heinikossa, heinäsirkkoja ja jopa sammakoita.
Kymmeniä sinisiipiä kisaili täälläkin ja joukossa yksi ohdakeperhonenkin.

 
Maisema josta tätä näytelmää saimme seurata. Kuivaa soramontun pohjaa, jonka kahta puolta oli korkeat harjunrinteet. Vesi on kyllä lähellä, mutta en oikein olisi korentoja tuolta osannut lähteä etsimään.



 





 


lauantai 24. elokuuta 2013

Pientä, herkkää hetkeä.

Tänään oli lennossa korentoja runsaasti ja pikkuperhosiakin kohtuullisen paljon ilakoimassa. Amiraalit olivat kadonneet, mutta neitoja ja nokkosperhosia oli runsaasti.
Mitä sitten osui kameran etsimeen... paljonkin, mutta lauantai-illan kunniaksi pientä ja herkkää




sinisiipiä ja pikkukultasiipiä on todella paljon kuivilla tienpenkoilla ja ojanvarsilla. Niitä ei vaan oikein tahdo huomata, muuten kuin lennossa.
Päivän teemana näytti olevan uuden perhoskesän valmistelut. :)
Korennot odottavat vuoroaan ;)

perjantai 23. elokuuta 2013

Oisko se... ei kait... on se...

... vai onko? Gammayökkönen.

Tänään crossiradan maastossa lenteli useampikin yksilö.





Matarakiitäjänä sitä kuvasin, mutta totuus alkoi hahmottumaan vasta koneella. Nuo siipien koukerot viittaisivat gammayökköseen. Oikaiskaa toki jos olen hakoteillä.

torstai 22. elokuuta 2013

Oi, amiraali

Perhosfanien suurimpia odotuksia lienee amiraalin ilmestyminen kuvattavaksi. Sen tapaaminen ole mikään itsestään selvyys.
Kuvat kannattaa jälleen klikata hieman suuremmiksi.
" Amiraali vaeltaa Suomeen vuosittain Etelä-Euroopasta, mutta määrät vaihtelevat suuresti...

...eniten niitä näkee etelärannikolla, mutta mahdollista se on Lapissa asti. Ne saapuvat Suomeen jo toukokuussa, mutta suotuisissa oloissa niitä saapuu läpi kesän. Täällä kehittynyt sukupolvi lentää runsaimmin elo-syyskuussa. Kaikenlaisilla avoimilla ja puoliavoimilla paikoilla. Puutarhoissa, kedoilla, pientareilla ja metsänreunoissa.
Perhonen ei pysty talvehtiman Suomessa, joten se palaa etelään ensimmäisten syyskylmien tultua "

Tätä joukkoa lienee nämäkin perhoset, matkalla takaisin etelään.

Suosituin kukka amiraalille lienee kallionauhus. Ainakin itse löydän perhosen varmimmin sen kukilta tai perhosbaarista ;)

Katso miten kaunis on siipien alapintakin, vähäisistä väreistä huolimatta. Siinä on monenlaista sävyä ja koukeroa.

...sen ilme on yrmeän itsetietoinen ;)
Perhonen on väritykseltään erityisen jännä siksi, että sävyt vaihtelevat lähes mustasta sinertävään riippuen mistä suunnasta auringonvalo osuu sen vartaloon.
Upea perhonen, mutta jospa nyt nämä olisivat viimeiset kuvat siitä tältä kesältä =DD

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Radanvarren perhosia

Tiistaina sain katsella syyskesän kaunista aurinkoa ja pieniä lähes huomaamattomia "tähtiä". Radanvarren kuivuneet reunamat, siinä näyttämöä näille kaunottarille.

Siniipiä ainakin kahta eri lajia



Ruostenopsasiipiä, ensimmäisiä tapaamiani


Hieman mysteeri perhonen, liekö ruostenopsasiipi tämäkin

Pikkukultasiipiä kymmenittäin

Upeita värikkäitä nokkosperhosia

 ... vielä jäi toiseen näytökseenkin....

tiistai 20. elokuuta 2013

Pete ja Minttu, eräs episodi tältä päivältä.


Lintutalon lammella asustelevat nuoret joutsenet Minttu ja Ville. Ne ovat kesyjä ja tuttavallisia. Varsinkin Minttu joka tulee luokse kutsusta ja voikukanlehdellä lahjottuna.
Tänään menimme Peten kanssa lammen ohi ja poikkesimme katsomaan joutsenia...
Koimme hienon hetken, josta en raatsinut jättää yhtään kuvaa pois.










Valitettavasti kuvakulmaa en saanut paremmaksi, mutta pääasia välittynee kuitenkin.