sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Tuulihaukka



Yhä useammin katse tähyää taivaanrantaa, metsän reunassa, sänkipellon yläpuolella. On haukkojen aika.
Katse löytää uljaasti liitelevän linnun, mutta se on kameran kantomatkan ulottumissa. Kuinka toivoisikaan sen liitelevän edes hieman lähemmäs.
Haukoista puhutaan ja niitä ihaillaan, mutta vasta tänä syksynä ne ovat vallanneet enemmän tilaa omassa maailmassani.
Tuulihaukka etunenässä. Oli hieno tunne nähdä (ja tiedostaa näkevänsä) se ensimmäisen kerran.
Sen upeaa lentoa ja lekuttelua paikoillaan jaksoi katsella pitkän tovin, eikä vilu tai nälkäkään tulleet mieleen.
Eräänä päivänä se lensi melkoisen lähellä ja sain jopa jonkinlaista kuvaakin aikaiseksi. Tosin nämäkin on gropattu rankasti, mutta silti olen iloinen edes tästä. ;)

Tähyilyä alas...


... ja aikanaan syösy saaliin kimppuun alkaa


Ihan varma en ole tuliko saalista, koska noususta en enää kuvaa saanut.

Tänä viikonloppuna ei juuri kuvaamaan ehtinyt. Pikainen pyrähdys tehtiin tutulle pellolle, josta hanhet olivat lähteneet, mutta paikalla oli vielä 16 joutsenta. Lähtö ilmeisesti aika lähellä niilläkin, sillä levotonta oli joukon liikehdintä.


perjantai 27. syyskuuta 2013

Joutsenten bongausta viikonloppuna


Lainaus BirdLifen sivulta:


Syksyiset joutsenet kartoitetaan taas

Joutsenbongaus-viikonloppuna lokakuun lopulla kaikki suomalaiset voivat lisätä tietojamme kansallislintumme syysmääristä. Pesimäajan ulkopuolella laulujoutsen viihtyy parvissa ja on hyvin kuuluva ja helposti havaittava laji. Jokainen havainto on arvokas kokonaiskannan selvittämisessä.
Joutsenbongaus järjestettiin ensimmäisen kerran viime syksynä. Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetyssä tapahtumassa ilmoitettiin yli 2300 havaintoa, ja laulujoutsenia havaittiin lähes 50 000.

Minulla tämä menee vähän ohi, koska olen hautajaisissa, mutta
bongatkaa ihmeessä ahkerasti.  Sorry olin taas kuukauden etuajassa. Ilmankos tämä aika menee niin nopeaan.

Selasin joutsenkuviani ja huomasin, että kovin kevätvoittoisia ovat. Nämä syysmuuttoajat joutsenet viipyvät tuolla pelloilla jonne en aiemmin ole oikein päässyt. Tämä kuva on keväältä 2012 jolloin oikeastaan kuvaaminen pääsi vauhtiin.
Kuvattu 21.3.2012


Voisi kuvitella, että samat linnut vuodesta toiseen, mutta ei se ihan niinkään ole.  Toista tällaista kuvaa en ole  saanut. Tilanteet ovat ainutkertaisia.
Rattoisan leppoisaa ja kaunista viikonloppua.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Jänis istui maassa...

Tässä on viimeaikoina talsittu metsiä ja pellonreunoja ristiin rastiin, mutta rusakon näkee vasta keskikaupungin puistossa, keskellä päivää.


Siinä se nökötti puun juurella, sopivasti varjossa. Vahingossa huomasin kun se heilautti korviaan.
Eipä tuo suuremmin pelännyt, mutta se pikkupoikien vastustamaton viehätys saada kaikki eläimet pakenemaan, oli tällekkin pupulle liikaa.
"Mä luulin että se oli siili" =DD

maanantai 23. syyskuuta 2013

Koettuja tuokioita syysilmassa



Polkuja, sänkipeltoja, rantoja. hakkuuaukioita.
Sorateitä ja umpikujia.
Mäkiä ylös ja alas.
Kynnettyjä metsiä.
Keräämättömiä valtavia puolukkamättäitä. (kukaan ei uskalla kerätä Kuusakosken viimekesäisen romupalon laskeuman vuoksi)
Hirvikärpäsiä. (Ähäkutti oli karkotetta)
Joutsenia, hanhia, haukkoja.
Pikkulintuja sadoittain.
Aurinkoa, tuulta, sadetta.
Monta tuntia raikasta syysilmaa.

Tuokioita sieltä täältä....


Ahvenlammen maastossa, lähellä Vierumäen urheiluopistoa. Tuli vahingossa pitkä lenkki ;)



...kasvoi polun varrella komea sieni. Kasvoi kyllä muitakin, mutta tämä oli komein.
 
Myllykylän peloilla ihailtiin monena päivänä  joutsenia  kanadan- sekä valkoposkihanhia.
 

 
Lauantaina oli sutinaa pellolla maassa ja ilmassa yhteensä 220 kanadanhanhea. Huikea tunne kun ne lensivät aivan pään yli, niin että ilmavirta tuntui. Entäs sitten kun niitä olisi tuhansia...  toivottavasti joskus voin senkin kokea.
 
 
Joutsenia oli vain 16... ja taivaalla lekutteli tuulihaukka
 
 

Pellon yllä lentänyttä sinisuohaukkaa, ei saatu kuvattua selkeästi. Se jäi harmittamaan ja jos vain ehditään niin vielä koetetaan ;))

Kyllä syksy on upeaa aikaa. Kaikkialla tapahtuu. Ruskakin tuli ihan varkain.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Lintutalon uusin asukki


Nuori jalohaukka, ilmeisesti tämän kesän poikanen, jonka lajia ei ole selkeästi pystytty tunnistamaan, oli mitä ilmeisemmin karannut Pietarilaiselta tarhalta jossa haukkoja koulutetaan lentokentille lintuparvia hätyyttämään.

Tämä kaveri olikin päättänyt lähteä seikkailemaan ja se löydettiin Kuopiosta pahoin nälkiintyneenä.
Toimitettiin Ähtäriin josta sitten tänne Heinolaan.
Tänne se jääkin, koska ei pysty hankkimaan ruokaansa luonnosta.


Lintu on tavattoman kaunis ja sopeutunut hyvin uuteen "kotiinsa". Tarhassahan se on todennäköisesti elänyt tähänkin asti.  Upea lintu, jonka olisi suonut lentävän pesästään vapauteen, eikä ihmistä palvelemaan. Nyt ei ilmeisestikkään saalistamista ole oppinut emoiltaan, joten elämä luonnossa on mahdotonta. :( . Näin minä asiaa mietin, sitä miten kaikki oikeasti on tapahtunut ei tiedetä...
Nimeä tälle nuorelle "herralle?" juuri etsitään.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Pieni hetki, suuret tunnelmat.



Tästä olen jo postannut kerran aiemminkin, mutta jälleen tämä pieni hautapaikka sai pysähtymään.
Se on yksinään suuren kuusen juurella. Aivan lähellä ei ole muita, siksikin se vaikuttaa niin voimakkaasti...ainakin minuun.
Mikä lienee pienen Maria Gronbergin tarina. Risti kertoo Marian syntyneen 26.5 1878 ja hän on kuollut 19.10 1879. Siis vain reilun vuoden ikäisenä. Sehän ei tuohon aikaan ollut mitään ihmeellistä, taudit veivät paljon lapsia.


 Kukat haudalla kertovat, että häntä muistetaan yhä. Joulun aikaan siellä palaa kynttilä.


Hiljentää....

torstai 19. syyskuuta 2013

Niin kauniit perhoset

Eilen vielä nämä pienet kauniit perhoset yllättivät lennollaan.
Miten ne löytävät ravintoa. Tosin moni kukka on aloittanut uuden kukinnan, mutta silti. Nämä olivat ehyitä ja vilkkaita, ei rispaantuneita siipiä eikä nuhraantumista.

Hohtosinisiipi



ja pikkukultasiipi

Tänään ennustettiin jo ensiviikolle räntää.... toivottavasti ei vielä toteudu.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kurjen kylpy ja tanssi Lintutalolla

Eilisestä retkestä piti postaamani, mutta tätä en voi millään siirtää. Kävelin lintutalon pihan pihan poikki ja vesilintujen "häkissä" alkoikin tapahtumaan.
Luonnossa tätä näytelmää tuskin osuisi katsomaan. Ja kuten ennenkin kuvien klikkaaminen isommaksi  auttaa ;)








Ei tarvinne sanoja, niin autuaallinen oli ilme ja "hymy" vielä lopuksi. =DD Kiitos.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Olipa taas hyvä päivä.

Erinomainen päivä ihan "kunnon" patikointiin. Eilen osuimme mielenkiintoisen metsätien päähän ja tänään lähdemme sitä talsimaan.
 Ensin kuitenkin haettiin lisäinspiraatiota jo tutuiksi tulleilta lintupaikoilta.

Joutsenet levollisina aamuisella ja muuten niin hiljaisella lahdella.



Alku lupaa hyvää päivää, nyt katsomaan ovatko eiliset kurjet palanneet pellolleen.

Siellähän tuttu perhe onkin sulkiaan sukimassa. Valppaasti isäkurki? tarkkailee, emmekä arvaa juuri liikkua auton suojasta pois, ettemme säikytä niitä.


Eilistä arvoituksellista haukkaa ei näkynyt. Vahinko, sillä tänään oli hieman parempi sää kuvaamiseen.

Nyt suunta Hakavuorenmäelle ja siitä kohti harjuja ja notkelmia.
Itse retki saa oman postauksen, mutta heti melkein matkan alussa tapaamamme korento saa tulla jo tähän.
Syksyn viimeisiä urheita lentäjiä, ei tänään nähty kuin kolme. Eilen näitä tummiasyyskorentoja oli useita ja kolme ukkoakin lenteli
Taas päivä parhaasta päästä.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Välipala



Metsätie päättyy ja polku kapenee, mutta edessä siintää jotakin. Sinne.
Ranta ja vene...hmmm.
Surullinen näky, mutta jotenkin silti kaunis. Ajatellaan, että tuo antaa suojan monelle pienelle öttiäiselle sammaleineen ja pikkuisine koloineen. Siis erittäin hyödyllinen.


Eteen avautuu hieno järvimaisema ja tuollainen saari olisi mukava. On siellä ainakin kaksi rakennusta, vaikka tilaa ei liikaa olekkaan.

Ollaan Hevossaaren rannalla, jossakin siellä perämutkassa :))

Tikkakin ihmetteli kulkijoita niin, että hommat keskeytyi. 
Tämä oli eilistä retkeilyä. Tämänpäiväinen retki kuvien osalta oli laiha, mutta muuten aivan loistava. Jospa huomiseksi saisin kuvista jotakin näytettävää.

lauantai 14. syyskuuta 2013

"Se on vaan varpunen."


Ihmisellä on kumma tapa, väheksyä aina jotakin, ei niin loistokasta, kallista, erikoista. Kuten nyt linnuista varpusta, varista, harakkaa, sorsaakin.
Tänään taas törmäsin tuohon ajatteluun. "Sehän on vaan varpunen."

Minulla taas on hyvin herkässä tuo heikomman puolustaminen, siksi tämä postaus paisui kuvien osalta pitkäksi. ;) Kuvat paranevat klikkaamalla taas isommiksi.

Varpusia ei juuri enää näe muualla kuin kaupungissa torien liepeillä ja siellä nämäkin kuvat on otettu.


Suloinen, söötti veikistelijä... ainakin minuun vetoava lintu. Vaikka kuvat nyt onkin lähes pönötyskuvia.

Ympärillä ihmiset kuvasivat ralliautoja. Yritin minäkin, mutta en saanut kuviini sitä jotakin, niissä oli vaan autoja ;)

Varpusissa olin lähempänä itseäni.

Kiitos jos jaksoit taas loppuun asti.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Ei niin harmaat kivet

Soramontuilla näkee monenlaista, ihan muutakin kuin erilaisia sorakasoja ja rinteitä. Viimepäivinä on kierrelty useita monttuja ja tasanteita eikä kahta samanlaista ole kohdalle osunut. Olen lähes ihastunut noihin maisemiin ;)

Rinne on tarjonnut kolopesijöille monta pikkukoloa poikasten kasvattamiseen. Lienevät törmäpääskyjen kesäasuntoja.


Toisaalla kivet ovat kuin kukkia, jotka eivät helposti lakastu. Arvaa vaan tekikö mieleni kerätä nuo kivet mukaani :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Säksättävä viuhuhäntä.


Tänä syksynä on oravat jääneet aivan paitsioon. Kyllä niitä olen kuvannut, mutta julkaisu on jäänyt. Tänään sitten eteen osui senverran tempperamenttinen kaveri, että saa oman postauksenkin.
Säksätys oli melkoista, kun kehtasin mennä hänen syyskiireitään häiritsemään.

  Koetin kauniisti selitellä, että ihan vaan tuonne lintutornille olin menossa. Toki mieluusti kuvaan jos kurrella vaan on aikaa :)



Malttoipa sitten hetken, vaikka häntä viuhtoikin kiukkuisesti.  Pari kuvaa sain napattua ja sitten sitä jo mentiin hurjaa vauhtia kohti puunlatvaa.
Kiirettä se on syysaika kaikilla.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Lentokentän hepokatti


Tuulihaukka kutsui poikkeamaan Vesivehmaan lentokentällä. Kyllä se näyttäytyikin, silleen harmittavan kaukana, että kuvat ei onnistuneet, mutta lintu tunnistettiin.
Varsinaisen yllätyksen järjesti tämä noin viisisenttinen vihreä otus, hyppäämällä jalkojen juureen


 
Ilmeisesti niittyhepokatti. Tosiaan noin viisisenttinen kovaleukainen otus jota ei pidä mennä liiemmin koskettelemaan. Puraisee mokoma aika kovaa.

Ammoisna aikoina hepokatin avulla parannettiin syyliä. Hepokatin annettiin purra syylä rikki ja sylkeä päälle, jolloin syylä parani.
Enpä ole hepokattia muistaakseni tavannut kuin muksuna ja silloin se kyllä puraisi minua. Tietenkinhän se piti silloin ottaa käteen :)
 
PS. oli siellä niitä peltilintujakin ;)

tiistai 10. syyskuuta 2013

Syystiistai


Syksyn värejä on jo kaikkialla ja sama teema toistuu niin korennoissa, tässä ruskoukko...


...kuin sorsissakin.


Sorsanpojat komeassa potretissa ja kun tarkkaan katsoo niin ei kahta samannäköistä taida olla.
Lintuja on paljon liikkeellä, kun muuttajat pysähtyvät tankkaamaan. Tänään tapasimme satapäisen peippoparven ja saman verran oli naakkojakin omassa parvessaan. Kaukana olivat joten tuhia otoksia tuli :(
Jospa huomenna....


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kuivahkoa tekstiä.

Matka vei soratietä mutkitellen jonnekkin, paikkaan joka kartalla vaikutti mielenkiintoisen näköiselle. Mitä sieltä oikein haettiin.... ei oikeastaan mitään, mutta monia mahdollisuuksia yllätyksiin olisi ehkä luvassa.
Tie päättyi puomiin, joten talsimaan vaan.
Edessä melkein kuin saharan autiomaa... Mielikuvitus rakenteli omia tarinoitaan tuulen ja sateen muovaamista pinnoista.





Seasta löytyi myös hieman suurenpirakeista hiekkaa, jonka väreissä hehkui ruska


Valtaisalla soramontulla oli paljon kasveja ja pieniä lammikoita, oli korentoja ja perhosia ja mikä mukavinta kymmenittäin leppäkerttuja.

Tämä pikkuinen pensashanhikki oli niin sympaattinen, että oli melkein sääli jättää se paikalleen.

Hiekka on kaunista ja ainakin tuo hiekkakuoppa kuhisee elämää jäljistä päätellen.  Jäniksiä, kettuja, jokin isompi kissaeläin liekö ilves, monia erikokoisia koirantassuja. Pienemmistä olennosya puhumattakaan.
Paikka joka myös menee ensikesän kohteeksi. Oivallinen paikka myös haukka ym. petolintujen seurailuun.