tiistai 29. lokakuuta 2013

Minä syön nyt.

Lintulaudan vakiotouhuaja numero yksi. Näitä tupsukorvia pelmuaa siinä kolme ja kova on meno.
Pähkinöitä varastoidaan maahan, mutta närhet pahukset kaivavat ne oitis ylös ja niitä pitää hätistää pois ja sillä aikaa joku muu ehtii taas lintulaudalle.

Olin täyttämässä automaatteja ja närhet poistuivat, joten kurrelle jäi hetki aikaa ihan itselleen :) Ei ihmisestä kameroineen ollut niin suurta vaaraa. Klikkaamalla näet paremmin.





Ihan rauhassa sain täytää tuota lintulautaa kun kurre mussutti vieressä. Aivan ihana kaveri, tämä lupailee vielä monia lähikuvia oravista ;)

lauantai 26. lokakuuta 2013

Onhan se sumeata...on

Vaan eipä huolita moisesta. Sadesuoja kameraan mukaan, asianmukaiset muutkin varusteet ja matkaan.
Joutseniahan tänään pääasiassa bongailtiin. levähdyspaikkoja tarkasteltiin ja laskettiin matkaan lähteviä. Erityisesti nuoria joutsenia seurattiin. Kovin oli vähälukuisia tämän kesän poikaset.
Meidän lenkkimme varrella tavattiin useampiakin parvia joista suurin oli 108 yksilöä ja pienin kaksi :) Yhteensä 160 joutsenta.

Pelloilla oli sumua, ilma lämmin, eikä edes satanutkaan. Mikäs siinä yrittäessä tallentaa lokakuisia tunnelmia.

Eräs joutsenperhe vietti aikaa keskenään hieman erillään muusta porukasta.

Lento kohti sumuista tulevaisuutta...


Jostain kummallisesta syystä tykkään näitä kummastakin. Auringossa en tällaisia kuvia voisi saada ;)

Nämä eivät ole joutsenia, mutta aivan ihania.


Niitä oli paljon, mutta kovin arkoja. Auton ikkunasta onnistuin tämän nappaamaan. Oven kun aukaisi niin ei nähnyt ainuttakaan enää.

Vielä pikainen pyörähdys mökillä, jonne perustettiin myös ruokintapaikka, koska olen nyt nähnyt siellä useammankin kerran puukiipijän ja harmaapäätikan. valkoselkätikankin epäillään asustelevan lähistöllä. Jospa joskus vaikka onnistaisi....

perjantai 25. lokakuuta 2013

Hiiripöllö tihkusateessa


Sataa tihuutti, välillä enemmän, välillä hieman vähemmän. Ajeltiin hiljalleen pikkuisia tilusteitä ja tarkkailtiin tienreunoja ja peltoja.
Yht'äkkiä aivan tien reunassa, pienessä pihlajassa istui tutunoloinen "möykky".
Auto seis ja varovasti ovenraosta kameraa ulos.


Hiiripöllöhän se siinä tarkkaili tienoota. Tilaa ei ollut sommittelulle ja taisi se olla toissijainen ajatuskin, sillä pitkään on tätä veijaria yritetty nähdä ja nyt se on tarjottimella jopa kuvaan.
Voi miten mieluusti nyt taikoisin tuon oksan hieman sivuun pöllön nokasta, mutta siinä se vaan on. En halua ihan niin paljoa kuvaa alkaa muokkaamaan.

Ps. nyt sitten bongaillaan viikonloppuna joutsenia. Tarkoituksena on kartoittaa hieman niiden lepopaikkoja ja parvien suuruutta. Sänkipelloilta ainakin itse olen niitä eniten havainnut.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Oravien päivä

Tänään tuntui, että meninpä minnevain, oravat olivat vastassa.

Rohkeasti kohti kameraa...

... piilossa mökin katolla.

Metsässä oli meneillään kahden kaveruksen hippaleikki, johon tuli äkkipysähdys ...


... mihis  se kaveri jäi...

 Metsän puissa olevat oravat ovat hieman hölmistyneitä, kun sinne ilmestyy ihminen kummallisen vekottimen kanssa heitä osoittelemaan. Uteliaisuus on melkoinen :).

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Keltasirkku

Tänään oli mitä upein ulkoilupäivä ja se kyllä käytettiin hyväksi.
Keltasirkkuja oli kymmenittäin pellon reunamilla. Tätä iloista sirkuttajaa kaipailisi lintulaudoillekkin, mutta parasta sen näkeminen on tuolla omassa ympäristössään.




Tulkaahan sirkut sitten lintulaudalle, kun jyvät pellosta loppuvat ;)

lauantai 19. lokakuuta 2013

Tuiverruksessa kuvattua.

Tuuli tuiversi ajoittain melkoisesti, mutta kylmä ei tullut. Muutaman tunnin vietimme pellonreunalla kameroiden kanssa.
Totesimme joutsenten olevan yhä paikallaan ja samoin muutaman kanadanhanhen niiden joukossa.

Pienempiä lintuja "saalistimme" tällä kertaa.
Rastaita näkyi pellolla runsaasti, samoin keltasirkkuja ja varpusia, mutta kottarainen puussa ja sänkipellolla viehätti ylitse muiden




Siellä ne risujen ja heinien seassa oleilivat.
Kottaraisten syyselämää aidoimmillaan.

Varpusparven seassa oli jokunen urpiainenkin, joka myös ilolla toivoteltiin tervetulleeksi.


Pensaikon suojissa sekin viihtyi, hieman viimalta suojassa.

Erinomainen lintupäivä, lajeja toistakymmentä ja kuviakin jokunen ;)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Salaperäinen puu taisi paljastua.

Niinhän siinä kävi, että yöllinen vesisade muuttui lumeksi ja jälleen vedeksi. Maailma näytti yhden päivän ajan syksyiselle, mutta aurinko voittaa vielä... ehkäpä huomenna sasi kuurakuviakin.

Eilinen salaperäinen puu jäi vaivaamaan ja yritin etsiä sille nimeä. Ei muuten ollut ihan yksinkertaista kun tuo puu tuntemus jää näihin tavallisempiin.
Lehti oli siis kuin tammen ja vaahteran risteytys, värit aivan ihastuttavat....
Täältä luulen löytäneeni sen oikean

Kyseessä lienee punatammi
"   Nopeakasvuinen tammi, jonka lehdet ovat kotimaista tammea kookkaammat ja teräväliuskaiset. Nimi viittaa punaiseen syysväriin, jota Suomessa kuitenkin näkee enimmäkseen vain nuorilla puilla. "
Vannomaan en menisi vieläkään onko tunnistus oikein.
Yllättäen puut kasvoivat metsänreunassa, ei puistossa ja yhä haluaisin tuon puun pihamaalleni :))

Tänään ei kuvia tullut, mutta toivottavasti huominen taas näyttää paremmalta.
Viime syksyn antia on tämä kuva.

Pihlajat notkuivat marjoista ja linnuista pitkälle talveen. Nyt ei ole marjan marjaa.
Huomiseen...

torstai 17. lokakuuta 2013

Hieman salaperäistä

Kaiken keltaisuuden keskellä, tänä harmaana päivänä huomasin jotakin, joka ei oikein "sopinut" kuvaan.

 Väriä, jännää, lähes pastellia.
Kaksi pientä puuta, mutta mikä ihmeen "tammi-vaahtera" tämä oikein onkaan.
Erittäin kaunis, tuollaisen haluaisin mökkimaisemaanikin.


Päivän harmaus korosti tällä kertaa mielestäni juuri oikein lehtien väriä


Joen rannat ovat täynnä veneitä. Läheskään kaikki ei ole veteen päässeet vuosikausiin, mutta tämä on matkannut jostakin ja rantautunut ihan outoon paikkaan. Kukaan ei ole sitä mihinkään kiinnittänyt ja jäljistä päätellen se  on levännyt jo jonkin aikaa heinikossa.  Salaisuuttaan se ei kertonut ;)

Illalla alkoi vesisade, eli kuuraa saa vieläkin odottaa....

tiistai 15. lokakuuta 2013

Yritin olla olematta;)

Pitkästä aikaa kävelin rantapuistossa kahisevissa vaahteranlehdissä ristiin rastiin. Yritin olla huomaamaton nuoren mustarastaan silmissä, jotta saisin sen kameran etsimeen ja niin, että jonkinlainen kuvakin olisi mahdollinen. On se siinä;)

Olin  sitten kävellä rusakonpoikasen päälle, kun se säntäsi pakoon. Juu, ei rusakko kuva onnistunut sellainen rusehtava vauhtiviiva vain näkyi. :)
Hieman oli sellainen mitään aikaansaamaton olo. Kuvattavaa toki olisi ollut, mutta kun ei niin ei. Aiheet vaan tökki, kuvista tuli suttuja ja kaikenmaailman muita tekosyitä....
Kait se alkaa olla lintukuvausten aika ja alitajunta jo niissä.

Pikkuvarpunen ihmetteli oksallaan, mitä tuo mummo mutisee, kun koetin sitä puhua ympäri... siis kääntämään nokkansa kameraa kohti.


Olisikohan tuo ilme tulkittavissa hieman ärsyyntyneeksi?

maanantai 14. lokakuuta 2013

Kultainen lokakuu

Tänäänkin oli ihanaa suorastaan kahlata kuivissa kahisevissa keltaisissa lehdissä. Muita värejä ei juuri ruskassa näy, mutta pidän tuosta kultaisesta metsästä, kultaisista poluista ja tienvieristä. Kultaa oli illansuussa myös Ruotsalaisella.


Pienen pakkasen tuomaa syyskirpeyttä oli ilmassa aamulla, mutta päivällä oli oikein leppoisan oloinen keli, kun katselimme kuusikymmenpäistä joutsenparvea pellolla.
Onkohan tämäkin poikanen lähdössä muuttomatkalle?


Jotenkin tykästyin tähän kuvaan, en kyllä tiedä miksi :)

Joskus juuri se lintu jonka todella haluaisi saada kuvaan, ilmestyy kuin tyhjästä ja lentää hyvin läheltä kauniisti ohi, kun et ole valmiina. Yrität kiivaasti saada tarkennettua, mutta ei... ei se vaan onnistu ja lintu lentää jo liian kauas.
Periksi ei anneta vaan vaikka tietää mahdottomaksi, odottaa ihmettä ja kokeilee. No, tulos ei ole sitä mitä toivoo, mutta ...

... varpushaukaksi sen tunnistin.
Haukka on mielettömän upea lintu ja harvoin siitä onnistuu ylipäätään kuvia saamaan. Tarvitaan jo paremmat vermeetkin, joten olen tyytyväinen ;))

Upea viikonloppu takana ja toivottavasti myös sellainen viikko edessä, ihan meillä kaikilla.

torstai 10. lokakuuta 2013

Keltainen metsä


Sateen jälkeen värit ovat voimakkaita, kun aurinko hieman koettaa pilkistää pilven takaa. Lähdetään nuuhkimaan metsää, kulkemaan polkuja ristiin rastiin.


Kaikkialla näyttäisi olevan keltaisia haavan lehtiä, keltaisia koivun lehtiä ja vaahterankin lehdet ovat keltaisia. Tuntuu kuin kaikki lehdet putoaisivat kerralla alas. Maailma on keltainen, siis kultainen.


Harjuilla löytyy vielä aivan vihreitäkin puita ja vanhan kaatopaikan nurmikko on vahvan ja voimakkaan, elinvoimaisen vihreä. Lämmintä on +14 ja hiki tulee rinteitä noustessa.
Kosteus tuntuu iholla ja vaatteissa.


Kultaisia pisaroita jo tummuneella haavanlehdellä. Ei tullut aurinko apuun, vaikka sitä hieman anelin. Kuvittelin että kuvasta olisi voinut tulla parempi, no tiedä häntä olisin tietysti taas unohtanut jotakin. :)
Aika rientää, enkä oikein meinaa pysyä perässä. Pitää hieman ilmeisesti terästäytyä.
Tämä kaveri on ollut yhtenä syypäänä kiireeseen ;)

Tuulihaukka, josta olen toivonut saavani kuvaa hieman lähempää. No toivoahan aina saa....


perjantai 4. lokakuuta 2013

Nyt mielikuvitus laukkaamaan...

Asikkalalaisen talomuseon eräässä piharakennuksessa oli luonnollisesti työvälineitä. Vermeitä joilla entisaikaan hommat hoituivat ilman  sähköjä sun muita "hienouksia".

Tämä näky antakoon mielikuville siivet, ja toki totuuden voi kertoa ken taitaa...
Itse näin moisen rakennelman ensimmäisen kerran, vaikken mikään äsken syntynyt olekkaan ;)
Senverran luulen tajuavani, että nuo pari vinoa puuta ovat vain tukena




Valitan, ettei ollut laajakulmaopiskaa mukana, sillä tämä pitemmällä putkella kuvaaminen ei tee oikeutta tälle kokonaisuudelle. :(

torstai 3. lokakuuta 2013

Hei, haluisitko käydä Asikkalassa?


Aurinko paistaa joten eiköhän lähdetä:)

Asikkala on kait yksi niitä kauneimpia paikkoja Suomessa. Tänään suuntasin Asikkalan kirkolle ja entisajan pihapiiriin.

Jätän kuvien tunnelmien tulkinnan katsojan mielikuvien varaan.
 Kuvittele ympärillesi hiljaisuus ja valtaisat kuuset ja lepikot. Auringon pienet pilkahdukset, muuten tummassa ja hämyisässä ympäristössä.



 
 
Kattojen moninaiset kauniit rakennusmateriaalit. heinää, olkea, pärettä...
 


...tämä savusaunan ja pyykkituvan katto oli ensimmäinen tätä tyyliä, mitä olen tavannut




Eipäs ahnehditakkaan enempää kerralla. Jätetään sokerit pohjalle ;)