maanantai 20. lokakuuta 2014

Vanha öljylamppu

Siinä se nyt on omalla paikallaan puhdistettuna, lapsuuteni öljylamppu. Tuollaisen valossa sitä tehtiin läksyjä ja käsitöitä, enenkuin saatiin ensimmäinen petromaksi kirkkainen valoineen keittiön ovenkarmiin roikkumaan.



Eteisen pikkupöytä tuntui omimmalle paikalle ja löytyipä siihen vielä tuolikin. Hieman erilaista valkoista, mutta en tiedä.. eipä se pahemmin taida haitata. Oviseinälle on tuolossa vielä valkoharmaasta vanhasta laudasta sellainen pieni hylly, tai kaksi ;)
Tuon seinävaatteen puoliryijyn/laiskanryijyn kutoi työtoverini, työpaikallani, sekin tuntuu olevan nyt omalla paikallaan.
Pikkuliinakin on saatu työpaikalta, sen kirjaili eräs harjoittelija ja halusi antaa minulle muistoksi.
Oikea muistonurkka:)

30 kommenttia:

  1. Tutulta näyttää tuo lamppu. Viisikymmenluvulla maaseudulla oli usein sähkökatkoja, joten öljylamppua tarvittiin aina silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä kaikkialla ollut sähköjä lainkaan, eikä myöskään tunnettu kynttilöitä muuten kuin jouluna kuusessa... ainakaan meillä :) Kiitos seita

      Poista
  2. Ihana muistonurkkaus, hyvän mielen nurkkaus :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mags, pidän siitä itsekkin. Kunhan nyt saisin kokoon jatkoa aiheelle, siis en tarkoita, että koko koti olisi muistonurkkaa vaan jotakin pientä :))

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti, vanhoissa tavaroissa on taikaa ;)

      Poista
  4. Olet siirtynyt sisätiloihin kuvaamaan ;)
    Tuo lamppu on aivan samanlainen kuin vanhemieni mökillä oli, Sen valossa istuttiin monen monta iltaa lomilla ollessamme.
    Alahyllyllä taitaa olla "pikkukappa"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa jäädä melko vähäiseksi sisällä kuvaaminen, sen verran hankalaa se oli :)) Totta alahyllyllä on pikkukappa, hyvä huomio ;)

      Poista
    2. Niinpä toreilla myydään edelleenkin perunoita kapoittain ja herneitä litroina vaikka kovasti on suositeltu painon mukaan myyntiä.

      Poista
    3. Toivottavasti toreilla säilyy tuo kappakauppa. Minusta se on aitoa tori henkeä. Ei torin ole tarkoitus olla mikään marketti. Täällä ainakin perunakauppias ja muutkin, laittavat kapallisen päälle vielä muutaman ekstran sitä ei enää kilomyynnissä olisi.

      Poista
  5. Muistonurkka on tärkeä kodissa!
    Ei tuo värien erilaisuus mitenkään haitttaa, seinävaate kokoaa porukan.
    Meillä on myös tuollainen lamppu, sukan löytäminen olikin vähän työlästä, netistä sitten löytyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa lampussa on sukkaakin jäljellä, voisi kokeilla siihen valoakin... ehkä. Kiitos Vikki

      Poista
  6. Kaunis lamppu! ihana nurkkaus ja kaikki sopii yhteen.

    VastaaPoista
  7. Mahtavan kaunis nurkkaus, ihania tavaroita...ja sitten uusi kuva kun sinulla on se hylly/hyllyt tuossa :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilkka, juu juu uusi kuva sitten kun... en vaan vielä tiedä milloin ;))

      Poista
  8. Voi mitä lapsuusmuistoja pulppuaa mieleen tuosta lampusta, ompas kaunis nurkkaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, monta tarinaa olen saanut tuon lampun myötä mieleeni palautettua, vielä kun saisin ne paperille ;)

      Poista
  9. Aivan upea lamppu. Jos saat toimimaan, niin tuosta saisit vielä upeat tunnelmakuvat joulunalusajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos JPK, pitäisi toimia, kunhan laitan öljyä. Tuo jouluinen tunnelma kuva oli hyvä ehdotus. ;)

      Poista
  10. Niin kaunis nurkkaus. Siinä petromaksissa olikin kirkas valo, mutta sukka kovin arka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkkoinkeri, kyllä petromaksin valolla jo näki hyvin. ;) Ja eihän sitä osannut valoisampaa kaivata kun ei muusta tiedetty :)

      Poista
  11. Öljylamppujen valoissa meilläkin elettiin. Tuollainen oli pöydällä ja katossa kattolamppu. Sota-aikana, kun ei öljy riittänyt kuin ulkona käytettäviin myrskylyhtyihin, valaistiin tupa karbiidilampulla. Petromaksin isä toi kerran tupaan ja voi, kuinka kirkas valo siitä tuli! Sitten isä veikin sen kanalaan! Sähkö saatiin 1946 ja lamput vietiin vinttiin ja siellä ne ovat vieläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanalaan se meilläkin vietiin muutamaksi tunniksi. Jotenkin muistelen, että se olisi ollut lämmönlähteenä kanoille... en ole varma.
      Meille sähköt tulivat vasta joskus 1970-80 luvulla.

      Poista
  12. Täytyy aina tulla katsomaan missä on jotain vanhaa, sattuikin että minulla on itsellänikin samanlainen tuoli, öljylamppuja mulla on useimpia, mutta ei tuota, kotonani ei ollut sähköjä lainkaan joskus 60 luvulla, sauna oli savusauna,ja pyykit äiti pesi ulkona keittäen padassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki vanha kiinnostaa ;) Minäkin löysin useamman erilaisen, mutta vain tuuo oli kunnossa. Myrskylyhtyjä näkyi myös olevan, niitä pitää vielä tarkemmin tutkia. Samanlaista oli minunkin kotonani, muistan ne pyykinpesut ja avannossa huuhtomiset. Savusauna oli meilläkin ja makeat naurut saatiin, kun eräs kaupunkilaisherra tuli vieraisille ja halusi vastoa saunassa... arvaat varmaan minkänäköinen mies sieltä ulos tuli :))

      Poista
  13. Viihtyisän näköinen nurkkaus. Kaikki sopii paikalleen mainiosti.
    Muistan elävästi myös öljylamppuajan. Tuollaisen valossa myös minä joskus tein läksyjä.Tuoli on niin ikään tutun oloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta meitä on joille oljylamppu ainoana valonlähteenä on osa elettyä elämää. Eihän siitä niin kauaa ole ;))

      Poista
  14. Oi, se on kaunis, kuten tuo nurkkauskin.. Niin rauhallinen, kutsuu istumaan! :)..

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.