perjantai 30. toukokuuta 2014

Haarapääsky

Kerrankin paikoillaan ja ihan maassa. Hetki meni ennenkuin edes tajusi, että siinä on pääskynen.


Oli siinä toinenkin, mutta ei ehtinyt kuvaan. Se keräili maasta ahkerasti jotakin nokkaansa ja tämä vaan peilaili itseään.
Pääskyissä ja niiden näkemisessä on aina jotakin erityistä. Olisiko se sitä, kun aina on ajateltu kuinka pääsky tuo kesän ja muistan hatarasti jonkun sadun pääskystä joka vietti talven myyrän seurassa tai jotakin. Muistaako kukaan mikä satu se oli. Olisi mukava lukea se jälleen.
Pääskynen on aivan erityinen lintu.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Pisamamittari ja mustatäplähiipijä

Perhosilla on mitä mielikuvituksellisimpia suomenkielisiä nimiä. Pisamamittari ( cepphis advenaria)on ehkäpä siitä "normaalimmasta" päästä. :)
Perhoskirjoistani en sitä edes löytänyt, mutta laji selvisi sentään netin avulla.

Nut on niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista tuolla polkujen varsilla, ettei kyllä yksitoikkoiseksi käy patikoiminen. Koko ajan silmät hakee jokaista liikettä. Lukemattomia ovat ne putoavat lehdet joita kääntyy katsomaan :))
Ilmestyi sitten toinenkin tuntematon kuvaus etäisyydelle. Siinä kulki mielessä lauhahiipijät sun muut, mutta eikös mitä tuttu kaverihan tämä olikin, mustatäplähiipijä (Carterocephalus silvicola). No, tuttu ja tuttu...ei se nyt ihan niin tuttukaan ollut, joskus aiemminkin kuvattu, mutta kirjasta piti ensin tunnistaa ;)


Viikonloppuun on vielä aikaa, mutta sitä aurinkoa ja vähätuulista keliä nyt kaipaisin. Viikonlopuksi on lupailtu, mutta saisi se tulla aiemminkin. Tai olisi ainakin poutaa, etten nyt liian vaativaksi heittäytyisi. ;))

tiistai 27. toukokuuta 2014

Olipa kerran voikukka...

...jossa pienen pörriäisen oli mukava pyöriskellä. Ei ollut ravinnosta huolta ja kaikki oli mitä parhaimmiten. Kukkia oli kaikenlaisia, mutta voikukassa oli paras pörrätä.


Sitten tuli viileys ja sade ja tuuli. Kaikki yhdessä hakkasivat maahan kauniit keltaiset ihanat voikukat ja nyt pörriäisen on löydettävä uusia kukkia. Onneksi ne kaikki ei kai sentään menneet. ;))

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kaksi niin kaunista

Tai oikeastaan kolme.
Aamupäivän kurkistus korentolammikolle toi yllätyksen, tuoksun muodossa. Suopursut kukkivat ja pian avautuvat jo suokukatkin.

Opin sitten taas uuttakin, kun tutkin suopursua hieman enemmän kotona ukkosen jyristessä ulkona.
Tuoksuhan on varmaan kaikille tuttu, mutta ainakin minulle oli uutta, että se on haihtuvaa karvaan ja polttavan makuista öljyä, joka sisältää hermomyrkkynä vaikuttavia yhdisteitä.
Silti sitä on aikoinaan käytetty rohtona ja oluen mausteena.
Suopursuoluesta sai ankaran päänsäryn ja herkkä ihminen voi saada jomotusta jo pelkästään suopursusuolla kävelystä. No en sitten enää taita oksaa maljakkoon. Kaunis se on katsella ja varovasti tuoksutellakkin ;)

Lammikolla alkoi olla jo vilinää. Korentoja lenteli useampi kymmenen ja näitä pikkutikkuja sitten lukematon määrä enemmän. Keihästytönkorento lienee Suomen yleisin korento.

Hmmm... koska suopursut kukkii, niin jokohan suolampien kuningatar olisi avannut kauniit kukkansa.
Siirtyminen toisaalle ja kyllä kannatti.

Raate loistaa jo kauas valkoisena mattona. Ranta kuhiseen uimareita (vesi +20) joten pikainen todistuskappale kortille ja palaan toisena päivänä kuvaamaan kunnolla.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Mutalammikon reunalla

On jälleen se aika, jolloin silmät tarkkoina tuijotetaan mutalammikon heinäisiä mättäitä. Siinä vierähtää tunti jos toinenkin, hyvin nopeasti.
Aurinko paahtaa, mutta ei sitäkään huomaa. Hattu päähän ja juomista mukaan.
Pyörin tunninverran tutulla mutarannalla, näkemättä yhtään mitään, hmmm... eikö vielä tänäänkään yhtään toukkaa nouse ylös.
Siinä sitä miettii korennon elinkaarta, miten se toukkana elelee tuolla moskaisessa vedessä ja nousee sieltä ylös kun oikea aika koittaa.
Klo 10.07
Toukan on löydettävä sopiva korsi mihin kiipeää, korren on kestettävä korennon rimpuilut kuoriutumisen aikana, sen pitää olla suojassa pedoilta, sen ympärillä tulee olla tilaa, jotta korento pystyy levittämään siipensä ja vielä siitä on päästävä helposti neitsytlennolle, jolloin korennon siivet eivät vielä oikein kanna.
Miten tuo toukka osaa kaiken tuon.
Kello on 10.35 kun huomaan tuon yllä olevan tilanteen, korento on jo kuoriutunut ja pitelee lujasti kiinni kotitoukastaan.

klo 10.30

Siivet ovat avautuneet ja niissä on jo hieman väriäkin. Nyt jo tunnistaa, että kyseessä on ruskohukankorento, ensimmäiseni tänä keväänä.
Se kiipeää hieman ylemmäs saadakseen paremman otteen, mutta hennot heinät alkavatkin taipua, nopeasti se kerää lisää heiniä "kainaloonsa" ja tilanne on pelastettu.

Klo.10.40

Nyt on "koti" jätetty taakse ja siipien kuivattelu jatkuu. Aamuaurinko mukavasti lämmittää ja korennolla lienee kaikki hyvin.

 klo 10.42




Siipen toimivuutta testaillaan hypähdellen korrelta korrelle, vaarallista puuhaa, muutaman kerran se on pudota veteen, mutta vielä kaikki hyvin.

klo 10.54

 Valmiina neitsytlennolle. Kaunis ruskohukankorento lennähtää tuosta kohta ehkä läheisen puun suojiin ja toivoo olevansa piilossa nälkäisiltä pikkulinnuilta, jotka sirkuttavat samassa pusikossa.


Huomenna kun menen tuonne lammikolle uskon siellä lentelevän useampia tämän lajitovereita.




torstai 22. toukokuuta 2014

Keväinen karttaperhonen, uusi tuttavuus

karttaperhosia tulee kuvattua tuolla loppukesällä ja siksi ihmettelin tätä pientä upeanväristä lentelijää.
Karttaperhonenhan se, kevätpolven naaras. Sama perhonen syksyllä on pohjaväriltään musta.

Siiven alapuolella on karttamainen kuvio


Melko rauhallinen kuvattava tänään, eilen sain odotella useampaankin kertaan sitä palaamaan. Liikkuu suhteellisen pienellä alueella nokkosten lähellä.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ajoittain heikkoa sadetta...

...ajoittain sitten rajumpaa sadetta.
Kostea on tänään ollut iltapäivän ja illan, mutta pieni kurkistus tehtiin ohikulkumatkalla pikkuiselle Kortelammelle, kun se sattui olemaan tien vieressä kutsuvan näköisenä ja sateessa oli tihkuvaihe meneillään :)
Idylli oli täydellinen, ei haitannut vaikka rekat paahtoi selän takana ohitse pitkin seiskavitosta (K75)


tiistai 20. toukokuuta 2014

Korentokausi avattu

Tämä herkkä kaunotar lenteli parin kaverinsa kanssa lyhyitä matkoja. Se on ilmeisesti vasta kuoriutunut ja mieluusti piilotteli heinänkorsissa ja puiden oksilla.
En itse tunnista sitä ja odottelen varmistusta, joten toistaiseksi hän on salaperäinen tuntematon kaunotar :)


Esikot

Kevätesikot viehättävät minua joka vuosi. Vaatimattomina ne putkahtelevat esiin milloin mistäkin ja kukkivat sen mukaan. kukkapenkkiläiset pidemmin varsin ja runsaimmin kukin. Ne syrjäytyneet kuin arastellen juuri ja juuri havaittavissa olevina.


Keräilen niitä kukinnan jälkeen taas penkkeihin, tai ainakin suurinpiirtein sellaisille paikoille jossa eivät tule tallatuiksi.
Mökkipihalla ei ole selkeitä penkkejä kukille, vaan pihamaa koettaa toistaa mahdollisimman aidosti luonnonmaisemaa, vaikka siellä ehkä kukkiikin runsaammin. :)

maanantai 19. toukokuuta 2014

" Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö..."

Sunnuntai-illansuussa sain nähdä sen mitä monesti lapsena mielessäni kuvittelin. Millaista on, kun leivoset ilmassa leikkiä  lyö.
Ensin kuului vain kaunista kirkasta liverrystä, jota ei osannut kohdistaa mihinkään, kunnes se voimistui ja aivan pään yläpuolella leivo lauloi lekutellen paikallaan. Korkealla, ja hyvin korkealla, mutta laulu kuului.
Koetin kuvata sitä pientä pistettä taivaalla, kotona sitten koneella zoomailin suuremmaksi.
Tunnelma kuvana.....



Tätä hetkeä en ihan heti unohda.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Luonnon pieni kaunis "ihme"

Monia vuosia sitten istutin mökkipihaan valkovuokon. Yhden ainoan mättään.Se kukki kauniin valkoisin kukin. Meni vuosia kun en siellä käynyt, enkä tietenkään nähnyt kukkaakaan. Toissa keväänä huomasin, kukan vaihtaneen väriä, siitä oli tullut lilaan vivahtava. Viime kesänä koira kerkesi hieman raapaisemaan puskaa ja luulin sen tuhoutuneen.
Eikös mitä, nyt se on tehnyt lehtiä oikein runsaasti, mutta vain yhden kukan


Väri edelleen hennon lilahtava.
Toisaalla tammentaimen mukana tulleet tuusulan valkovuokot ovat aloittaneet leviämisen ja tammen istuttamisesta on kulunut parikymmentä vuotta. Hämmästyttävää jotenkin tuon(kin) kukan elinkaari ja sitkeys. Mikä saa sen vuosien uinumisen jälkeen innostumaan kasvusta, vaikka alueelle ei olisi tehty mitään.
Maailmassa on paljon pieniä suuria asioita, joita emme edes huomaa saati sitten ymmärrä.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Lyhyt retki

Mukavan näköinen polku, eikös olekkin.. merkittykin vielä. Taidanpa lähteä tuonne katsomaan mitä eteen tulee.


Mitähän tuon mäen takana on, olisikohan jokin lampi. Maasto on mukavan näköistä liikkua, joten poiketaan katsomassa.


Näitä mun ei kyllä pitäisi tehdä, niistä ei yleensä niin hyvää seuraa, mutta eikös selvästi näytä, että tuolla takana  ON jotakin.
Ähh... no olihan siellä, melkoinen pudotus pystysuoraan alas. Se maanpinta on jossain tuolla keskellä, monta metriä alempana.

 Ei muuta kuin takaisin. ....Mistähän minä oikein tulin, jos kokeilis suoraa reittiä... menikös se tästä...
Polku löytyi ja matka jatkui... vähän matkaa.

Se kuiva kaunis polku loppui. Tuosta ei sitten näillä jalkineilla enää viitsi mennä. Loikkiakaan ei oikein arvaa, voi löytää itsensä liian läheltä maata ja kuraa.


Ei tässä muu auta, kuin kääntyä kotiin hakemaan saappaita. Joku toinen kerta sitten mennään sinne minne polku vie. ;).... tai voishan tuon ehkä kiertää ja sen seuraavankin... ehkä ;)

lauantai 10. toukokuuta 2014

Äitienpäivä





"Suomessa ajatus äitienpäivän vietosta alkoi innostaa Suomen itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina. Monet äidit olivat jääneet sotaleskiksi ja heille haluttiin osoittaa erityistä huomiota. Kun toukokuun toinen sunnuntai päätettiin vakiinnuttaa vuonna 1927 äitienpäiväksi, se alkoi saada virallisia piirteitä. Maaseudulla koulut järjestivät äitienpäiväjuhlia. Paikkakunnan äidit kutsuttiin kansakoulun juhlaan. Juhlissa laulettiin hengellisiä lauluja, ja lapset esittivät ohjelmaa: kuvaelmia, laulua, soittoa ja runonlausuntaa. Juhlasali oli koristeltu, äidit kukitettiin ja heille pidettiin puheita. Lopuksi äideille tarjoiltiin juhlakahvit."

Noinhan se oli. Muistan sen, kun sain pitää äideille puheen. Yhdessä opettajan kanssa sitä kirjoitettiin. Puhetta harjoiteltiin ahkerasti ja minua jännitti tietysti. Siitä mitä puheessa oli ja miten se meni... en muista mitään. Sen muistan, että seisoin opettajan pöydän takana korokkeella.:)
Kotona äidille kerättiin leskenlehtiä, kun muita kukkia ei juuri ollut, eikä niitä olisi saanut poimiakaan. Mummo oli tarkka siitä miten luonnossa pitää olla ja elää. Turhaan ei saanut mitään katkoa.
Iloinen äiti oli leskenlehdistäkin. Äitienpäivänä meillä oli aina paljon vieraita koska mummo asui kanssamme ja kaikki äidin sisarukset tulivat kylään. Siinä sai äiti olla passaajana:)

Tänä äitienpäivänä toivoisin kaikille äideille iloa ja onnellisia hetkiä, vaikka joskus vain pieninä hippusina. Sirittäjä laulaa sydämensä kyllyydestä teille kaikille.


Kukaksi valitsin juuri auenneen aurinkoisen vuohenjuuren.

Hyvää ja onnellista äitienpäivää

perjantai 9. toukokuuta 2014

Surullinen ja suututtava postaus

Näille teoille ei löydy minulta minkäänlaista ymmärrystä. Pari nuorta hajoittivat joutsenten pesän ja ajoivat moottoriveneellä lintuja takaa. Joutsenia ei ole löydetty. tässä linkki lehtijuttuun
Poliisi etsii tekijöitä ja toivottavasti löytyvät. Uskoisin niin, mikäli vanhemmat joiden nuorilla on moiseen mahdollisuudet olisivat hereillä ja välittäisivät. Ihan jokaisella ei ole moottorivenettä käytössään.
Tämä on sentään pieni paikkakunta.




tiistai 6. toukokuuta 2014

Sirittäjä

Tämä kaunokainen on siis sirittäjä. Nimi on erikoinen ja niin on lintukin. Määritysopas kertoo linnusta näin:
- sirittäjä on muita uunilintuja suurempi ja sillä on suhteellisen pitkät siivet ja lyhyt pyrstö.
- lintu on kolmivärinen, selkäpuoli on kellanvihreä, silmäkulmajouva, kurkku ja rinta kirkkaan keltaiset, vatsa on puhtaan valkoinen.
- ruskeat pyrstö ja siipisulat ovat reunoistaan keltaiset.
- ylänokka on tumma ja alanokka vaaleanpunertava
- jalat ovat kellertävänruskeat.

Sirittäjän laulu on kuin kolikon pyörityksestä lähtevä ääni.




Kun tämä on vain pienillä eroilla erotettavissa esim. pajulinnusta ja tiltaltista niin en minä ainakaan... vieläkään luonnossa puussa tai maassa hyppelevästä linnusta erota mikä se näistä on.
Lintu on yleinen, joten varmasti moni sen on nähnyt ja luullut pajulinnuksi.
On tämä mukavaa ;)))

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Lintupaikan sivuhaarassa

Vakiolintupaikalta pieni poikkeama sivuun toi yllätyksen silmien eteen, niin ettei oikein heti osannut edes kameraa käyttää.
Kaunis kirkkaan keltainen lintu koivussa järven rannalla.


Keltavästäräkkihän se. Kuvasta ei oikein heti huomaa, mutta kurkkaappa hieman tarkemmin sen varpaita, onhan melkoiset kynnet.

Aikamme tätä ihailtiin ja siirryttiin kymmenisen metriä sivummalle ranta ruovikon reunaan...


Pienen pieneltä näyttää, kun on liian kaukana, mutta ruokokerttunen siellä lymyilee.
Viereisessä ruokopuskassa toinen... mutta eihän tuo ole sama lintu...

.. eipä tietenkään, sehän on pajusirkku.
Näyttää siltä, että syrjäpolulle "eksyminen" kannattaa ;) Kalatiirakin metsästää, eikun kalastaa  rannassa, on se kaunis lintu kuvaa ei vaan onnistu saamaan.
Pian paikalle pyrähtää kymmenkunta haarapääskyä, eihän niistä kuvaa saa, mutta osoittelen kameralla kuitenkin... siihenhän tarttui jotakin pääskyyn viittaavaa. Oho.

Kait se kuitenkin on poistuttava, vaikka voisin kyllä jäädä vielä muutamaksi tunniksi, mutta kyyti lähtee... ;)
Vaan eipäs mennäkkään...

Ihana pieni veikeä hernekerttu. Voi, että oli suloinen ja kesy.
nyt on vielä vaikeampi lähteä kotiin ;))) Huohhh ja joku päivä uudestaan.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Värikkyyttä lintusissa

Aurinko paistaa ja lämpötilakin nousee pikkuhiljaa, joten pieni linturetki lienee paikallaan. Synkät pilvet purjehtivat taivaalla, mutta kuten yleensäkin ne hajaantuivat kahtapuolen Heinolaa ja vievät sateet taas muualle.

Lintuja siis lähinnä lähdin katselemaan.
Tikli oli ensimmäisenä pusikon reunassa


Monesti harmittaa kun jotkut linnuista ovat tosi vaikeasti erotettavissa toisistaan. Pajulintu, tiltaltti, sirittäjä ja idänuunilintu, niiden erot ovat raivostuttavan pieniä joten en arvaa julkiseti nimetä
Oisko tämä sirittäjä


ja tämä vaikka tiltaltti


vai oisko ne toisinpäin, vai ihan jotain muuta. Sanokaa jos tiedätte.
Edit. www.luontotupa.fi vahvisti että kyseessä on pajulintu. On muuten ihan mahtava paikka, joten suosittelen ;)

No tämän värikkään vilkastuksen sentään luulen tunnistaneeni. Leppälintuhan siinä komeilee


ja viereisessä puussa topakka kaveri joka lienee viherpeippo ;)

 Värikkyyttä siis löytyy ja muutenkin mahtava linturetki. Tapasin 19 lajia joten melkoista sirkutusta oli koko retki. Vettä ei satanut eikä tullut kylmäkään, joten eipä valittamista ;)