lauantai 28. kesäkuuta 2014

Finnish Airlines

Tätä ei voinut ohittaa, vaikka ei luontokuva olekkaan. Upeaakin upeampi lentokone teki pienen kierroksen Heinolan yllä. Onneksi huomasin ja saatiin auto heti tien sivuun.




terveiset JPK:lle ;))
edith. selitys löytyikin täältä

torstai 26. kesäkuuta 2014

Perhosia...

Keväiset perhoset jäivät suurimmaksi osaksi näkemättä, mutta nyt alkaa ilmestymään keskikesän lentäjiä, joten ollaan valppaina.

Tesmaperhonen on ajoissa

 Hopeatäplätkin aloittelevat kesäänsä. Nämä on hankalia tunnistaa, mutta veikkaisin tätä pursuhopeatäpläksi.
  Pihlajaperhosenkin näin vasta nyt ja sekin oli ihan yksin.
Auroorat lensivät vielä samoilla paikoilla kuin aiemminkin, joten selvinneet ovat kylmistä ja sateista huolimatta.
Tuntuu taas niin kesäiselle ;))

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Täplälampikorento

Tämän korennon löytymisestä olen todella iloinen. Se on eteläinen laji ja vain muutamia on näillä korkeuksilla tavattu. Lajin leviämistä on odotettu ja nyt löysin korennon paikasta jossa sitä ei ennen ole tiettävästi tavattu.
Täplälampikorento on lampikorennoista harvinaisin ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu, kuten lummelampikorento ja sirolampikorentokin.

Korento on kuvattu 19.6.
Mieli palaa korentojen kuvaamisen pariin, mutta... kunhan nuo sateet helpottavat niin sitten ;))

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Härkälinnun pesällä tapahtuu

Illansuussa pistäydyttiin kolmannella härkälinnun pesällä katselemassa miten nuoripari on sateesta ja myrskyistä selvinnyt.
Siellähän taitaa tapahtua juuri nyt jotakin koska emot ovat levottomia.Tietynlaista kiihkoa on aistttavissa kummankin käytöksestä. Vuorotellen noustaa pesälle ja laskeudutaan alas

Toinen kiertää pesää ja toinen touhuaa jotakin... pahus kun ei näe paremmin.:)
Kovin pieneksi on pesä kutistunut. Näyttää aika hurjalle. Onkohan tuosta munasta juuri kuoriutumassa poikanen?

Hupsis, mistä tuo poikanen tuohon ilmestyi. Putosi siis pesästä kun emo korjailee sitä  ja pyörittelee munaa jaloillaan. Yhtään sitä ei huomaa tuosta ylemmästä kuvasta vaikka ne on ihan peräkkäin otettu.


Eipä hätää, uiminen sujuu heti. Pian on esikoinen seuraamassa emon puuhia.

 Tarkkaan emo asettelee munaa. Ei se vielä kuoridu, vaikka emo sitä väliillä nokallaan koputteleekin.

Esikoiselle taitaa tulla kylmä, kun kipuaa ylemmäs. Tahtoo emon luokse.

Pian emo asettuukin jatkamaan hautomista

..ja nostaa siipensä joiden suojiin pikkuinen kiiruhtaa. Katsokaa tuota emon katsetta, aivan hellyyttävä.

Siellä on esikoinen siipien suojassa ja hautomista on jatkettava.

Joko sieltä nyt kuuluu jotakin. 
Puolessa minuutissa tapahtuu paljon :))
Valitettavasti en voinut jäädä seuraamaan jatkoa, mutta eiköhän tuo toinenkin vielä tänäään maailmaan putkahtanut.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Kurki säikäytti.

Ajeltiin sivutietä, kun yllättäen aivan tien vieressä oli kurki. Kyllä se säikäytti, tai ehkä paremminkin yllätti. Onneksi saatiin auto nopeasti tiensivuun ja varovasti oven raoista kolmen ihmisen kamerat osoittamaan kurkea.

Joka ei ollut tilanteesta moksiskaan. Oikeastaan lähemmäs en välittäiskään päästä, nyt ehkä kolme metriä oli matkaa.
Koko reisun aikan tavattiin kuusi kurkea, kaksi joutsenta, nuolihaukka, selkälokkeja ja lukematon määrä muita lokkeja ja töyhtöhyyppiä. Ihan hyvä parituntinen.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Sympaattinen härkälintu

Olen seurannut kolmea härkälintupariskuntaa ja sitä kuinka pesintä onnistuu. Niillä kun on taipumus hieman epäonnistua.
Pesät rakennetaan tuulelle ja alloille alttiisti, jääräpäisesti vuodesta toiseen samaan paikkaan vaikka pesän olisikin edellisenä kesänä tuuli vienyt.
Keskelle tyhjyyttä

 epämääräinen korsikasa

Ylväänä lintu kuitenkin pesässä istuu. Toivotaan tälle kesälle onnistumista.

Toinen perhe on sentään valinnut suojaisamman paikan ja on jo vähän tukeakin apuna. Tämä pesä on ensikertaa kasattuna.

 Taitaa olla kuoriutuminen jo lähellä, kun niin hellästi yhdessä pesää vahvistettiin. Vahinko vaan nämä kylmät säät. Tuo kuva on otettu 16.6

Kolmannella perheellä oli jo ainakin kaksi viirunaamaa maailmassa, mutta olivat lokeilta suojassa niin etten kuvaa saanut. Kiikarilla vaan tarkastelin. Onneksi niillä onnistui jälleen. Pari vuotta sitten sain olla "kummina" eli näin kuoriutumisenkin.



maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kaksi minuuttia kummitusmetsässä.

Huom. Ällötysvaroitus.

Kesäinen lenkkipolku, oikein mukavan lämmin keli, ei liian kuuma ja lintuja puiden oksat notkollaan... no ainakin melkein. Kunnes mutkan takaa alkoikin aivan uusi maailma... tulimme kummitusmetsään, jota en kyllä kuvaamaan jäänyt, selitys löytyy tästä...

"Tuomenkehrääjäkoi lienee maisemallisesti merkittävin perhoslajimme. Kesäinen kävelyretki kehrääjäkoin valloittaman tuomiviidan halki on kuin vaeltelua kummitusmetsässä.
Oksat on syöty lehdettömiksi, kokonaiset puut kiedottu valkoisiin harsopusseihin. Harsoa on aluskasvillisuudenkin yllä ja jopa elottomat kivetkin on verhottu sitkeään seittiin. Tämän järkyttävän maisemanmuutoksen on saanut aikaan siro sentin mittainen perhonen."
( Lainattu teksti  "Kotimaan luonto-opas" )


Todellakin seittiä oli kaikkialla ja niin myös noita toukkia tuhansittain. Ei tullut pieneen mieleenkään astua siviin ...onneksi kohtuullisen leveältä polulta. Eikä myöskään pienintäkään halua jäädä moista näkyä ihailemaan.
Nuo toukat siis rakentavat tuota seittiään suojaksi koteloitumisajakseen ja kun keskikesällä perhoset kuoriutuvat, alkaa puun nopea toipuminen.
Tulee vaan mieleen, että jos kaikki nuo toukat kehittyisivät perhosiksi niin kyllä olisi vilskettä ilmassa.
Yhtään perhosta en nähnyt.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Västäräkki ahdisteli virtavästäräkin poikasta

Oltiin tänään kuvaamassa virtavästäräkkejä ja saimmekin iloksemme poikasen myllynkatolta kuvattavaksi. Odottelimme, että emot tulisivat sitä ruokkimaan ja pääsisimme oikein fiilistelemään, vaikka kohde olikin hieman liian kaukana. ;).
Yht'äkkiä paikalle lennähti västäräkki, joka aloitti hurjan uhittelun poikaselle.

Poikanen oli paikoillaan, mutta puolustautui kyllä nopeasti.

  Ahdistelija väistyi....
 ... mutta vain palatakseen takaisin entistä voimakkaammin. Tätä jatkuin usean minuutin ajan. Västäräkki väistyi, mutta palasi uudelleen
 Se yritti puolelta jos toiseltakin, mutta ei koskenut poikaseen.
 Poikanen ei yrittänytkään poistua paikalta, liekö lentokyky vielä heikko. Pieniä pyrähdyksiä vaan teki.
 Lopulta taisi poikaseltakin pinna palaa ja västäräkki antoi periksi.
Nyt oli sitten sulkien ja höyhenpuvun siistimisen aika. Emoja ei tullut hätiin, vaikka olivatkin lähellä. Luonnossa pitää oppia pitämään puolensa.
Mistä moisessa oikein oli kysymys? Hämmentävää, sillä en ikinä olisi uskonut västäräkin käyttäytyvän näin, koska ei ollut oman pesän puolustuksesta kyse. Ei kai se kosiotanssiakaan tanssinut?
Sovussa ovat koko kevään elelleet kosken rannalla.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Pikastartti uivelon luo.

Nyt illalla tuli vinkki, uivelo nähty pikkulammella muutaman kilometrin päässä. Ulkona hämärää ja sataa, ilma muutenkin tuhrunen, mutta tuota tilaisuutta EI voi jättää käyttämättä. Siis sinne ja toiveissa, että lintu olisi paikalla odottamassa. Olihan se.

Pian se kuitenkin vetäytyi lammikon perälle, joten kuvista tuli sadunomaisia tunnelmapaloja, mutta olen silti todella iloinen näistäkin.


Lintu on tosi harvinainen täällä päin, tuolla Kuusamon yläpuolella niitä kuulemma näkee useammin.
Tulihan sitten tehtyä oikea bongausreisu, en  ole singahdellut ilmoitusten perässä mutta näköjään sitä lähtee kun sopivan kiinnostava kohde on tarjolla. En ota tavaksi :))

Luonnonkukkien päivä

Sunnuntaina 15. 6 vietetään jälleen Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää




Päivän tarkoituksena on edistää luonnontuntemusta ja herättää mielenkiintoa ympäröivään luontoon. Yhteisten retkien myötä toivotaan ihmisten saavan miellyttäviä kokemuksia luonnosta ja siellä liikkumisesta.
Tämän vuoden teemalajina on hohtavan valkoinen, voimakkaasti tuoksuva kesäisten iltojen ja öiden kuningatar Valkolehdokki ( Plantanthera bifolia )

 Toivottavasti saamme leppoisan kesäisen sään luontoretkillemme vaikkapa sitten siihen omaan pihaan, ehkä sieltäkin löytyy joku luonnonkukka. Ainakin läheltä pihaa. ;))
Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Ps. Bogger on ollut kanssani eri mieltä siitä millä ja minkä kokoisella fontilla kirjotetaan, joten siitä tämän aamun sekoilut, jos niistä jälkiä on jäänyt.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Särkynyt sydän

Viime kesänä istutin pienen valkoisen särkyneen sydämen poikani muistoksi. Nyt se kukkii herkin hennoin kukin vaatimattomasti. varmasti vahvistuu vuosien myötä, mutta nyt nuo muutamat kauniit kukat ovat juuri sopiva määrä.


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Ei päivää ilman auroraa.

Tämä alkukesä on ollut kummallinen perhosten osalta. Vuosia yritin saada auroraperhosta kuviin, mutta turhaan. Tänä kesänä tuo aurora on lähes ainoa näkemäni perhonen. Hyvin vähän muita on näkynyt.
Kaunis aurora naaras istuu mieluusti kukalle kuvattavaksi.


lauantai 7. kesäkuuta 2014

Taivaanvuohi

Oletko kuullut taivaalta "mäkättävää" ääntä, sellaista melko hiljaista, lyhyinä tasaisina jaksoina? Taivaanvuohi siellä soittelee pyrstösulillaan kesäistä sävellystään.




Korkealla, joskus lähes näkymättömissä hurjaa vauhtia liitelevä lintu on todella siro ja kaunis. Kuvan klikkaus isommaksi ehkä hieman tuo sitä lähemmäs.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ihastuttavat immenkorennot

Virtaavat vedet, vuolaat keskikokoiset kirkasvetiset joet, mutta myös muunlaisilla pikkujoilla. Kuten tänään tällaisessa maisemassa.


Koukkujoki joka kiemurtelee peltojen ja pajukkojen läpi. Tuossa kisaili noin kymmenekunta immenkorentoa.
Kirkasvärisiä uroksia
 
hentoja vihreäsiipisiä naaraita


Ovat ne kauniita ja kauneimmillaan juuri lentäessään jolloin siipien loistava väri pääsee oikeuksiinsa. Olimme paikalla juuri keskipäivän kovan auringon aikaan joten kuvaaminen ontui jälleen, mutta ei näitä oikein muuhunkaan aikaan kuvattua saa. :))

torstai 5. kesäkuuta 2014

Virnaperhonen ja tunnistamisen ihanuus.

Kun näkee tuolla metsätien varrella pienehkön valkoisen perhosen ei kyllä ajattele juuri mitään sen suurempia. Ehkä ei edes noteeraa koko perhosta, siinä kun ei ole loistavia kirkkaita värejä.
Nyt kun perhosia lentää todella vähän kiinnitin huomioni tähän pieneen valkoiseen.
Virnaperhonen.


Kotona hain lisätietoa tunnistukseni tueksi, perhosoppaasta "Suomen ja euroopan päiväperhoset"

Eipä todellakaan tule ajatelleeksi perhosta katsellessa, että sen historia on todella pitkä.

"Tuoreet DNA-analyysit ovat laittaneet virnaperhoset uuteen järjestykseen. Se mikä aiemmin näytti yhdeltä lajilta onkin ilmeisesti kolme lajia."
No, tuotahan tapahtuu kaiken aikaa, mutta ....

"Noin 270 000 vuotta sitten virnaperhosen esimuoto jakautui kahtia. Toisesta linjasta tuli juvernica joka on kuvattu ensimmäisen kerran 1940 Irlannissa.
Toinen linja jakautui uudestaan n.120 000 vuotta sitten ja tuloksena olivat sinapis ja reali. Ne elävät rintarinnan sekaantumatta toisiinsa, mutta mikä virnaperhonen tulikaan minua vastaan?
Opas kehoittaa kurkkaamaan perhosen vehkeisiin. :)

Se siitä sukuselvityksestä. Enkä enää ole ihan varma edes tuosta virnaperhosesta lainkaan :((

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tihuttaa

Tihuttaa vettä, totta kai koska on kesä ja siihen kuuluu, tihkusadetta ja poutaa, rankkasadetta ja poutaa, raesadetta ja poutaa, nyt oli tihkusateen vuoro vaikka ennusteet muuta kertoivatkin.
Kuitenkin pysähdyimme sulkavankoskelle jälleen. Virtavästäräkki on kutsunut sinne jo useaan kertaan ja nyt sillä on poikasiakin tai ainakin yksi poikanen, koska jotakin emot ruokkivat.

Koski on aika vuolas juuri nyt, kun aina sataa ja joka paikka tulvii. Ainut huono puoli paikassa on kosken ylittävä vilkas maantie jossa rekkoja menee noin kerran kolmessa minuutissa (oma arvio). Vauhti on hurja ja silta kapea, eikä muuta tarkkailupaikkaa ole. :(

Isokoskeloemo pyöri kosken alapuolella hädissään, kun rannalla kalastamassa olleet nuoret vahingossa säikyttivät sen poikasineen.

Emo antoi kyllä hätistelijöitten kuulla mitä mieltä hän tilanteesta oli. kiersi ympyrää niin vinhaa vauhtia, että poikasilla oli täysi työ pysyä kyydissä.


Ukko uiskenteli jo kosken yläpuolella ja sinne emokin oli pesueineen matkalla, kunhan aikansa tuossa pyörii.
Vettä sataa tihuttaa ja samalla aurinko koettaa päästä pilvien läpi, siitäkö johtuu nuo veden erikoiset värit, joita en sitten edes yrittänyt "normalisoida" koska en olisi osannut kuitenkaan.


Niin, kyllä se emo lopulta pääsi sillan ali koskeen ja koskea ylöskin, tosin varovasti rantoja myötäillen.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Oi, ihana aurora...

vihdoinkin. Kuinka kauan olenkaan joussut perässä, kykkinyt tienpenkalla helteessä ja katsellut kun se lentää... ohi, edestakaisin. Joskus pysähtyy lähteäkseen taas liikkeelle juuri ennenkuin ehtii kuvaa ottamaan.
Tänään, soratien varrella, hakkuuaukion reunalla näin jälleen yhden

 
 ja toisen


 ja vielä kolmannenkin.


Siinä sitten taas unohtui, että kamerallekkin voisi kertoa jotakin. Aurinko paistoi kirkkaasti pilvettömältä taivaalta puhtaan valkeaan perhoseen.... no jokunen sentään onnistui siedettävästi.

On se vaan ihana perhonen.