torstai 31. heinäkuuta 2014

Oisko tuo makea?

Taas on tultu siihen aikaan vuodesta, että oravat ilmestyvät pihapuuhun. Joka vuosi suunnilleen samoihn aikoihin, yleensä elokuun alussa- Eilen jo katselin niiden touhuja ja kisailuja puun ympärillä.
Ja koska oravat ovat ihania niin kuvia on useita.






Pientä kinaa veljeksillä?, mutta tuo alimman kuvan ilme kertoo kumpi oli "voittaja". =DD

Tänään sitten oltiin jo sovussa samassa puussa, mutta sopivan välimatkan päässä toisistaan. Oiskohan tuo käpy makea?


Oikein mukavaa alkavaa elokuuta.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Perhosbaareilua

Mökille avattiin ensimmäinen perhosbaari....


Vanha valurautainen amppeli jossa sisällä muovipullon puolikkaassa "mehua" hedelmänpaloja ja mansikoita, siirappia ja hitunen hiivaa. Uitin sinne autonpesusienestä leikkaamiani palasia, ne kun pysyvät pitempään kosteina. Vuorasin lopuksi sammaleella johon myös tiputtelin eliksiiriä.
Tuoksu on....sanoisinko melkoinen, mutta toimii.
Amiraalit ja suruvaipat ensimmäisinä paikalla. Mistä ihmeestä ne sen haistavatkin.


Sammaleen kautta tuntuvat mieluiten syövän, joten taidan kehitellä lisää.







tiistai 29. heinäkuuta 2014

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Se oli sellainen pieni ja vihreä...

Oikeastaan niitä oli paljon ja ne piirittivät minut, kun istuin tienpenkalla kuvaamassa tummaasyyskorentoa.
Aika jännän näköisiä, siis värisiä, muuta niistä ei silmä erottanut.
Pitihän sitä sitten yrittää, vaikka aika metkaa hommaa olikin. (ja taas tietenkin tiellä vilkasta jalankulkuliikennettä)
Tarkistin paikan jossa otus istui ja peruutin taaksepäin tuijottaen otusta tarkkaan, sillä jos katsoin sivuun, en enää löytänyt sitä. Kamerassa siis 300mm putki, lähin tarkennusetäisyys 1,5m . Tähtäile siinä sitten otusta tarkaksi =DDD
Tuulikin vielä mokoma tuli sotkemaan.

Oli se pieni ja vihreä ja sillä oli "silmät" niskassa.



Tätä kuvaa groppasin reilusti koneella

Ei siis marssilaisia.... eihän. ;) Tunnistaako kukaan tätä kaunista otusta.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Litteähukankorento ja muutama muu

Tänään helteestä huolimatta lähdettiin paahteisinpaan paikkaan mitä tiedän. Yhtään ei tuullut ja kauaa ei siellä jaksanut olla, mutta aivan loistava reisu.

Kaunis sininen korento, jonka ominta paikkaa tuo oikeastaan oli löytyikin sieltä
Litteähukankorento

Näin sen nyt ensimmäistä kertaa.

Toinen yllättäjä, tosin jo viimevuonnakin tavattu oli verikorento. Niitä olikin jo useampia nuoria lennossa. Vielä ei ole värit täysin valmiit mutta kaunis se on.


Tummaa syyskorentoa oli runsaasti


Korento suojautuu paahteista aurinkoa vastaan tuolla obeliski asennollaan, eli nostaa alaruumiinsa korkealle ylös.

isoja korentoja tuolla harvemmin näkee, mutta nyt oli yksi ruskoukonkorento naaras munintapuuhissa.


Paikka on ainutlaatuinen ihmisten aikaansaama neljän savilammen alue. Isoimmassa on jopa laavu ja uimaranta. Metsien keskellä todellisessa rauhassa.



Eilisen perhoset

Perhosia on ollut vähän näkyvissä ja nyt jännätään näkyykö toisen polven lentäjiä yhtään enempää. Kylmä kevät teki tehtävänsä ja aikaisin saapuneet hyönteissyöjät, ainakin uskoisin niin.

Toisenpolven sitruunaperhonen ilahdutti lähes samlla tavalla kuin kevääälläkin


Toinen ilahduttaja on vaatimaton, mutta ihan turhaan väheksytty Tesmaperhonen


Kuvaan sitä tosi mielelläni, koska se istuu hyvin paikoillaan ja niin monenlaisessa ympäristössä. Siitä saa paljon erilaisia kuvia, kun en enää hae mitään lajikuvia.

Harvinaisuuksiinkin on nyt mahdollisuus törmäillä, onhan hyönteismaailma elävämpää kuin aikoihin... tai johtuukohan se siitä, että oppii näkemään niitä enemmän.
Hällä väliä, mutta tämä oli iloinen yllätys...Tummakirjosiipi


Kirjan tietojen mukaan silmälläpidettäviin kuuluva laji. En ole varma onko vieläkin.

Runsaasti lanttuperhosia, jokunen pihlajaperhonenkin, hopeasiipiä ja sinisiipiä lenteli kyllä, mutta en ehtinyt kameroineni tarpeeksi nopeasti lähelle. :)

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Tuokio korentojen seurassa

Vajaan parituntisen jaksoin olla ulkona, mutta kyllä siellä olisi ollut paljonkin kameralle töitä.  Hyönteismaailman elämän arki tuli tänään hyvin esiin. Taisin malttaa tarkemmin seurata niiden touhua.
pienet keijut lentelivät ihan maan rajassa. pariutuminen ja muninta mielessään, mutta aina siihen änkesi joku kolmaspyörä häiritsemään.


Tummat syyskorennot jotka muutama päivä sitten kuoriutuvat, ovat aikuisia ja lentelivät tuttavallisina kuten aina  Hikinen kuvaaja oli mieluinen kohde ja korentoja istui olkapäillä ja hiuksissa välillä useampiakin :)
Onneksi sentään jokunen ihan kuvattavaankin apaikkaan. ;)



Näiden uhkana olivat sitten isot ukonkorennot jotka pikkuhiljaa alkavat palaamaan ja valtaamaan reviirejään. Niillä on nyt kiire ja istuvat vain ruokailemaan, joten kuvaaja tarvitsee melkoista onnenpotkua jos meinaa kuvan saada.

Uusiakin korentoja kuoriutuu kaiken aikaa. Tummasyyskorento suojautuu heinikkoon, kunnes siivet ovat kyllin kantavat. Nyt se on helppo saalis linnuille.



Hyönteismaailma on nyt hyvin rikas.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Varpusaita

Jossain on laukkuaitoja ja saapasaitoja, mutta Asikkalan kirkollapa onkin aita jossa on varpusia.  Siellä missä on karjaa on myös lintuja, sen huomasin taas tänään. Varpusia on kymmenittäin, mutta eihän ne yhtäaikaa paikalla olleet.


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Viikonlopun lokkinäytös

Kunnon työparini, pöytäkoneeni ilmoitti tänään olevansa kyllästynyt kuumuuteen ja teki lakon. Hieman tämä läppärillä olo tuntuu näin aluksi taas oudolle, mutta uskoisin, että tulemme toimeen.
Isommat työt saavat nyt odottaa.
Asiaan.
Viikonloppuna saatiin seurata kahden selkälokin ja kymmenen (ainakin) kalalokin upeaa lentonäytöstä, kun syömättä jääneet makkaran palat heitettiin niille.


Kaikkein ärjyin oli nuori lokki, lieneekö selkälokin poikanen kun kokoakin oli reilusti.

... se kun nappasi kalalokkia niskasta ja pudotti alas veteen niin nopeasti ettei kamera perässä ehtinyt ja tuo tapahtui useamman kerran.


Upeaa liitoa ja on noilla siivillä pituutta.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Hiekkamontun sunnuntai

Hiekkamonttu joka saa olla rauhassa muodostuu tosi rikkaaksi kasvien ja hyönteisten paratiisiksi. Ja kameranulkoiluttajien unelmaksi.
Siellä on kuvattu nyt hietikkokiitäisestä kukkasiin. Korennoista perhosiin ja jokapäivä ilmestyy uutta.
Eilinen paahteisen iltapäivän pikakäynti toi kortille vain 120 kuvaa. ;)
Yritin tuoda sitä tunnelmaa kuviin...

 ... ei sen toistaminen olekkaan helppoa, varsinkaan pienessä kiireessä.
 Voisin viettää ihan huoletta siellä koko päivän...(unohdan nämä helteet.)
Ne jotka ajattelevat järjellä sanovat sitä hullun hommaksi ;))

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ruusunen

Kiertäessäni villiintynyttä entistä viljelypalsta-aluetta ja etsiessäni kuvattavaksi perhosia, huomasinkin heinikossa jotakin... jotenkin liikuttavaa.
Kaunis ruusu hehkui kauniisti heinikon keskellä.

Siinä oli jotakin niin herkkää...


...viatonta...

...vahvaa...
 ... periksiantamattomuutta.

Oikein hyvää viikonloppua .

torstai 17. heinäkuuta 2014

Uusia "ystäviä".

Ne ovat pieniä, sellaisia kärpäsenkokoisia tai pienen heinäsirkan joiksi niitä ensin luulinkin. Ne lentävät pieniä matkoja siten kuin heinäsirkat loikkivat. Ne sinkoilevat sinnetänne ja törmäilevät ihollesi. Ne kipittävät maassa hurjaa vauhtia. Niitä on PALJON paikka ihan kuhisee, mutta vain yhdessä paikassa.
Sorakuoppa on suuri parikymmentä vuotta sitten suljettu ja nyt kauniisti kukkiva keto, siellä hiekalla nämä vilpertit painelevat.
Kauniita ne ovat vain väriltään....

 Makro olisi ollut hyvä, mutta en kyllä olisi käynyt maahan makaamaan ;) nämä nyt ovat sillä mun 300millisellä räpsittyjä. Ihme kyllä osui kohdalle aina joku vipeltäjä. :)

On tällä nimikin, hyönteisfoorumilla ehdotettiin hietikkokiitäjäistä ja se kyllä sopiikin hyvin.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

"ole pienistä hetkistä onnellinen..."

Aamuun oli jo sisältynyt tyhjä korentolammikko, ja muutama kilometri pientareiden talsimista. Kunnes silmissä välähti ensimmäinen tesmaperhonen.
Jo moneen kertaan kuvattu, en viitsi enää ja tyhjät pientareet vaan odottaa. Kaunis orassi lepattaa vastaan...


istahtaa kauniisti kukkaselle.  Askel kevenee oitis, ainakin yksi kuva tälle päivälle...
Mielessä alkaa soimaan Lasse Mårtenssonin levyttämä (joskus kauan sitten) Ole pienistä hetkistä onnellinen
Siinä on ajatusta, Lanttuperhonen vakuuttaa istahtamalla nokkosen lehdelle.


"Ole pienistä hetkistä onnellinen,
siitä, minkä saada sä vain voit.
Ole pienistä hetkistä onnellinen,
siitä, kaikesta minkä sä koit,
sillä yhtäkään päivää et takaisin saa,
hetki kauneinkin kerran jo mennyt on taa....."




Yritän muistaa jatkossa.



perjantai 11. heinäkuuta 2014

Henkäystäkin keveämpi

Näen sen, tuonne heinikkoon jonnekkin se lensi. Onneksi auringon säteet osuvat siipiin ja ne kimaltavat värikkäinä. Tuollaisen kuvan haluan....
Perjantai-iltapäivä ei taida olla paras aika kykkiä katuojan pohjalla, edes kameran kanssa koska ihmetteleviä ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta pysähtyy taivastelemaan, mitä sä teet?
No itseppä paikan valitsin ja keskityn nyt siihen kuvan ottoon.
On aivan tyyntä ja kaikki kohdallaan tarkennus ja korento on nätisti.... tuuleee. Odotetaan ja uusiksi, mutta korento vaihtaa heinää, joten aloitetaan alusta. Miksiköhän ojan pohjalla on kiviä, ne ovat ikäviä polvien alla.
Nyt sen on onnistuttava tai sitten saa jäädä.
 Siinä se nyt on luonnollisessa koossaan, siis yläkuvassa. Hämyisessä heinäpuskassa, hieman hämyisenä itsekkin.
Alakuvaan sitten hieman zoomasin lähemmäs, että itsekkin näen mitä tuli kuvattua.
 
Eipä silti, en tunnista tuostakaan kuvasta, niin pahasti aurinko sekoittaa värejä.
;)

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Hento ote

Heinikon suojista löytää salaisuuksiakin. Nämä niittyhopeatäplät? ovat löytäneet toisensa. Mutta miten ne pysyvätkin tuossa, vain yhden hennon kukan varassa...


Puolisen tuntia ainakin ne tuossa roikkuivat, kerrankin perhoset ovat paikoillaan, mutta mistä löytyy se pieni rako mista niitä voisi kuvata... ;)
Puolisen tuntia ainakin ne tuossa viihtyivät, siihen jäivät vielä kun lähdin pois.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Metsätien vierustalla.

Kuljetan sinua nyt punkkeja uhmaten tienvierustan heinikossa. Kuvittele mielessäsi hyttysparvi pyörimään kasvojesi ympärille ja muutama paarmakin voisi pöristä siinä ohessa.
Vasemmalle osuu aamun valo mukavasti.
Pieni hauras perhonen onkin helppo havaita, koska ei mennytkään heinien sekaan piiloon.



Kukas siihen ilmestyi, kauan sitä tarvitsikin yrittää heinikosta ja sitten se pöllähtää kuin tarjottimelle.  Oliskohan tämä tiikeri siilikäs? Komea harja ja tuntosarvet.

 Muutama askel niin jokapuolella lentelevät tytönkorennot asettuvat paikoilleen. Varmasti suurin osa ihmisistä kulkee ohi näitä näkemättä, niin hentoja ja pieniä ovat lentäessään heinikon suojassa. En ihan tunnista, oisko sirotyttö tai hoikkatyttö...
 Ihana tesma pelastaa perhospulasta. Urheasti lentää tuulellakin ja piiloutuu auringolta heinikon suojaan. pieni rako löytyy josta saadaan se kameran etsimeen.


Tuolla on taas yksi "tikku"  Tämän kyllä uskon tunnistavani jo silmämääräisestikkin, keihästyttö suomen yleisin korento. Pituutta n 3cm
Koivun lehdelle asettui toinen tyttö. Hmmmm.. tätä en uskalla veikkailla, ilman tarkempaa tutkimista. Epäilykset ovat, mutta...


Haaa... nokkosilla muutamia toukkia. käsittääkseni näistä kehittyy neitoperhoja elokuulle lentelemään. Keväisethän menivät takatalvessa ja kylmässä alkukesässä
 Varjoon vetäytyy myös juolukkasini?, varoen tämäkin tunnistus
Taisit saada hyttysistä jo tarpeeksesi, toivottavasti paarmat ei purreet. ;)
Jatketaan joskus toiste.
Kuvat on koottu eripäiviltä, mutta samasta paikasta noin 30 metrin matkalta metsätien varresta. Ajatukset ovat sellaisina kuin ne tuolla paikanpäällä on, tunnistukset ovat siis pelkästään omasta päästä. :)
Ps. ensimmäinen hirvikärpänen pyydystetty :(