perjantai 29. elokuuta 2014

Päivän kuva, eikun kuvat

Taidan siirtyä lokkikuvaajaksi. Vahinko vaan, että ne siirtyvät kohta etelään, enkä halua sinne. Tämä oli huisin hauskaa ja ei ollut risuja edessä ;))
Pyydän nöyrimmästi anteeksi kuvien määrää, mutta en sentään laittanut kaikkia =D
Kannattaa myös klikkailla isommiksi, sillä iso lintu tarvitsee tilaa.












(KooTee lupasin kuvia, joten siitäs sait ;))

tiistai 26. elokuuta 2014

Itsepäinen amiraali

En voi väittää, että tämän amiraalin kuvaaminen olisi ollut hankalaa. Se istui kuin tatti paikoillaan vaikka tuulikin oli melkoinen.


Kiertelin sen ympärillä ja varmasti olisin saanut ottaa kuvan ihan sentin päästä jos olisi ollut joku kompaktikamera ja sen superzoomi :)
 Eihän minulla ollut kuin se 300mm joten niin lähelle menin kuin putki antoi myöten. Aika yrmyn näköinen tuo kaveri oli. Koetin jopa häiritä sitä, että levittäisi hetkeksi siipensä, mutta ei... hän vaan istuu tässä ja piste.
Liekö osasyynä moiseen käytökseen ollut perhosbaarin antimet ;)
Muutin baarin tarjoilut kokeeksi ihan hedelmä ja siirappi pohjaisiksi, persikoista ja omenoista tuoresosetta joukkoon siirappia ja liemeksi ihan vettä jotta perhoset eivät tarttuisi siihen kiinni. Katsotaan nyt onko "asiakkaita"

lauantai 23. elokuuta 2014

Maa jalkojesi alla

Seisoin sorakuopan pohjalla, sellaisen pienen vaan ja katselin törmäpääskysten pesäkoloja. Tuli siinä mielikuva siitä kuinka oikeasti olenkin melkoisen syvällä maan sisällä ja tuolla ylhäällä kävelevät ihmiset.

 Hiekkaisia harjuja lenkkeillessä ei kyllä tule moinen näky mieleen


Hiekan ja saven muodostamia kerrostumia joita nyt viimeaikaiset sateet ovat muovanneet


Mitä saakaan aikaan, kun tuolla päästää mielikuvituksensa valloilleen ;) Istuisi rauhassa yhden päivän... no muutaman tunnin ainakin ja .....;)

perjantai 22. elokuuta 2014

Pääskyjen lähtötunnelmia

Puintia odottelevien viljapeltojen yllä käy melkoinen kuhina kun sadat pääskyset kiitavät tähkiä viistäen ympäriinsä.



Välillä levähtäen langoilla tai jopa pienissä puissa.



Kun pysähdyttiin tien viereen ne lensivät aivan lähellä kuin tervehtiäkseen. Oli outo tunne kun ympärillä pyöri kymmeniä lintuja, joita yleensä näkee vain korkealla taivaalla.



En varmaan koko elämäni aikana ole nähnyt niin paljon pääskyjä kuin tällä viikolla ja niin läheltä.
Voisin istua tuolla pellon reunalla vaikka kuinka pitkään katsellen niiden riemua ja kiihkoa jota tuntevat pitkän muuton edellä.
Vaan luonto on tässäkin asiassa oma aito luontonsa, vilkaistaessa taivalle voi havaita haukan liitelevän yläpuolella lähes poikkeuksetta.

Nautittavaa syysviikonloppua kaikille ja kiitos mukana olosta.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Haukkojen aikaa

Nyt kannattaa katsella taivaalle, jossakin pellon liepeillä sillä haukkoja on liikkeellä useita.
Muuttavia lintuja parveilee peltoaukeilla ja se tuntuu vetävän puoleensa myös petolintuja. Erityisesti yhtälö pääskyset ja haukka tuntuu toimivan, samoin kyyhkyt houkuttavat.

Tämä uljas ruskosuohaukka nousi lentoon aivan läheltä pellosta, mutta ennenkuin auto pysähtyi ja minä sain turvavyöt irti sekä kameran päälle ja pääsin osittain ulos lintu oli jo noussut lähes puiden latvoihin ja kaarteli ylemmäs ja kauemmas.


Siinä hötäkässä meni suttuun monta tilannetta. Onneksi muutama onnenkantamoinen osui kohdalleenkin.

Oli se taas hienoa katsella.


Se on lintujen aikaa nyt. :)

maanantai 18. elokuuta 2014

Ei ihan, mutta melkein ;)

Haukkoja lähdettiin katsomaan, suuntana Asikkalan Näkkimäki.
Pari minuuttia parkissa ja jo näkyi suuri tumma hahmo taivaalla.


Uljaat harvat siiveniskut, oiskohan itse maakotka.
Kiireesti lähdetään tutkimaan paikkaa paremmin
Hieno valtava soramonttu, jonka takareunalta näkee kauas, tai siis uskon niin, sillä sinne asti ei ehditty kun alkoi sataa
Ensimmäiset pisarat tulivat kun otin hieman maisemaa.

Sade senkun yltyy, joten lähdetään etsimään Vääksyn lintutornia, jospa sade siihen mennessä loppuisi.
Toki se loppuikin tai ainakin väheni siksi aikaa kun etsittiin reittiä mistä sinne tornille pääsisi.


Lopulta tornikin löytyi, mutta vettä tuli jo taas kaatamalla, joten kamera pysyi tiiviisti laukussa.
Kyllä oli mukavaa seistä kovassa tuulessa ja vesisateessa ylhäällä tornissa :)

Takaisinpäin kävellessä nautinto senkun kasvoi. Rakastan kesäistä lämmintä sadetta ja nyt ei tuulikaan enää tuntunut, vaikka ei sekään olisi haitannut.
Varusteet pitivät suhteellisen kuivina, mitä nyt pientä kastumista tapahtui, mutta vain pientä... ;)

Löytyihän kaksi uutta hyvää paikkaa, jonne palataan vielä monta kertaa.

lauantai 16. elokuuta 2014

Kukkaiskielen harjoittelua

Tänään tavoittelin kuviin tunnelmia, yritin katsella niitä kortteina ja vierain silmin. Edelleenkään en osaa kuvata kukkia joten perhoset auttavat ;)
Kuljin puutarhapalstalla ja ihan sain luvan kuvata ;)




Pari yksinäistäkin, kun niille ei tullut perhosia. ;)



keskiviikko 13. elokuuta 2014

Taas neitoperhot....

Kiertelin pusikoita ja metsänreunoja. Väistelin ampiaisia ja nokkosia. Toivoin löytäväni jotain uutta... Löysin joka paikasta neitoperhosen, siis yhden paikastaan.  Viljelypalstojen reunamat ja palstoilla kukkivat kukat siinä näyttämö.
Se keimaili kukilla niin kauniisti, että en voinut olla kuvaamatta.
Kun katselin kuvia kotona, niin..... niin mitäpä tuo perhonen ja kukat tuovatkaan mieleen kuvaamista ajatellen;)





Nämä neitoset olivat ainoa perhoset jotka näin kolmetuntisen retkeni aikana.
Hmmm... yksi taisi jäädä pois. ;) No takiaisella neitoa on kuvattu jo niin paljon, ettei haittaa.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Erämaahan eksyin kerran....

No en nyt sentään, vain suurelle sorakuopalle, enkä sielläkään ollut eksyksissä.
Siellä oli heikkaa ja enemmän hiekkaa ja paahtavan kuumaa, mutta sielä on paljon kaunista kuten tämä "jalokivi".


Kivifriikille kova pala jättää tuo paikalleen :))

torstai 7. elokuuta 2014

Vaihteeksi lintuja

Alkaa jo olla lintujen aikaa. Pusikot kuhisevat erilaisia pikkulintuja ja tänään oli iltapäivällä oikein lintumaraton=D
Parin tunnin kierros tuotti lajeina 14-15 lintua. Osa odottaa vielä tunnistusvarmennuksia, mutta osa ihan tuttuja kavereita.
Upein lienee tämä nuori kanahaukka, joka yritti pyydystää kyyhkystä siinä onnistumatta. Olin ihan sekaisin tilanteesta, etten älynnyt edes yrittää kuvaa.


Pikkuruinen puukiipijä hyppeli ihan nenän edessä.


Tämä kaunotar lienee pajulintu.


Tuntemattomaksi jäi tämä piileskelijä viljapellon laidalla. Kertoisit jos tiedät;)


Syksyn saapumisen siis aistii jo tästäkin. Muuttolinnut tankkaavat ennen matkaansa ja nyt niitä näkee runsaasti.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Ihan pelkkää ötökkää

Jokin aika sitten rakentelin perhosbaarin mökille, enkä ollut kovinkaan optimistinen sen toimivuudesta. Totisesti olen saanut huomata olleeni täysin väärässä. Eilen piti rakentaa jo toinen baari viereen, kun tarjoilupaikat loppuivat kesken.

Suruvaipat viihtyvät baarin alaterassilla...

... laskin niitä olevan kuusi yhtäaikaa. Tosin ruokailu on sellaista hyppimistä, kun ampiaiset häiritsevät kaikenaikaa.

Kattoterassi on puolestaan neitoperhosten valtakuntaa. Parikymmentä neitoa pyörii ympäriinsä, pitäen muut poissa.


Amiraalit kaikki kymmenkunta, taisivat joutua karvahattubaariin, eli siihen uuten rakennelmaan, joka on melkoisen karu ulospäin. Siellä myös huomasin kaksi liuskaperhosta pikavierailulla. Kuvia siitä ei vielä ole.

Amppareita on paljon ja laitoinkin niille ihan oman paikan, mahdollisimman sivuun, se on sellainen syrjäkylän kuppila jos vaikka osaisivat sinne. Uitin leivänkannikoita lihaliemessä ja lisäsin vanhaa mansikkahilloa purkin kanteen. Ainakin muutama amppari siirtyi oitis.

Ja jotta ei ihan tarjoiluksi menisi niin aloittelin risuhotellia talven varalle


Joku vanha, kait marsunhäkki, jonka laitoin ylösalaisin ja aloin täyttämään kaikenlaisella maa-aineksella. Siellä on kuivaa heinää, käpyjä, niin kuusen kuin männynkin, tuohen käppyröitä, kaarnanpaloja, puoliksi lahonneita kannonpalasia, lahoavaa puuta, koiranputken kuivia varsia ja kaislan ontoja varsia, risuja ym. ym. Katto päälle ja kunhan kaikki on valmista niin katolle kaiketi havuja tms reilusti lumisuojaksi. Voisihan tuon peittää kokonaankin havuilla.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kuvaus sessio neitoperhon kanssa


Tänään istuin, kyykin ja konttasin paikallisen crossiradan laitamilla neitoperhosen kuvien toivossa.
Neitohan on sellainen "keimailija". Istuu kauniisti ja juuri kun saat tarkennuksen kohdalleen se lennähtää seuraavalle kukalle :)

Tai sitten se suojautuu liialta auringolta pusikon sisään.

En enää mene siihen lankaan, että juoksisin sen perässä, odottelen vaan ja pian se tuleekin takaisin... yleensä.


Hyvin se osaa valita kuvauspaikan sävy sävyyn :)
Hieman satumaisuuttakin se luo kuvaajalle. Valitettavasti se jää kuvan keskelle, mutta en raatsinut rajata tuota kaunista taustaa pois.


Eilinen neito harrasti vielä hankalampia kuvakulmia, nokkosten ja muun kasvillisuuden seassa. Enhän minä sinne päässyt...


Perhoskuvissa on mukava leikkiä valolla, kun päätähti valitsee värit. :))