perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pitkäperjantain pieni retki

Tyyntä, pilvistä, ehkä ajoittain hiukan valoisampaa, mutta mikä tärkeintä ....ei sada. Siispä lähden pienelle lenkille, josko eksyisi johonkin uuteen paikkaan.
Tunninverran kävelin tylsiä teitä, näkemättä ja kuulematta mitään mielenkiintoista, kunnes löytyi polun pää..


...tuonne, polkuhan aivan kutsuu kulkemaan ja kumartelemaan sen ylitse kaartuneiden puiden alitse. Polku nousee hieman ja edessä on pihapiiri, jossa joskus on ollut elämää.


Kahden rakennuksen kivijalat ovat kauniisti sammaloituneet.

Portaat ja tulisija, muuta en oikein saanut selville, liekö ollut sauna. Tosin melko suuri saunaksi, nehän olivat ennen hyvinkin pieniä.

Toinen kivijalka sensijaan on varmaan ollut asunto..


Portaat jäävät vasemmalle kuvasta ulos, keskellä tulisija ja sen ympärillä kolme huonetta.
Rakennukset ovat olleet kallion päällä. Nyt ympäristö on lintujen paratiisi, paljon pystyyn lahonneita puita risuja ja ryteikköä, mutta myös helppokulkuista polkua. Lienee koirien lenkitysmaastoa.
Peipposet ja mustarastaat laulelivat, tikka nakutti jossakin ilmeisesti pesäkoloa. Vietin hetken miettien millaista elämä on ollut tällä pihamaalla silloin joskus. Kolmetuntinen miniretkeni oli tässä, nyt kotiin sillä sataa "mannaryynejä" :)
Palaan vielä uudestaankin.

10 kommenttia:

  1. Jossain ajassa on omakin koti tuollainen kivijalka vain. Niin se menee, mikään ei ole ikuista. Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Joskus joku kenties kulkee paikalla ja miettii millaisia ihmisiä on tälläkin paikalla elänyt. Lohdullisempaa ajatella noin kuin, että paikalle olisi rakennettu joku rakennus. :))

      Poista
  2. Mielenkiintoisia maisemia. Mielikuvitus saa tilaa toimia.

    Rentouttavaa pääsiäisen jatkoa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauniot saavat minut aina hieman haikeiksi, ne kertovat tarinaansa, mutta en voi olla varma ymmärränkö.

      Poista
  3. Nää paikat ovat aina niin kivoja löytöjä! Mielikuvitus saa työtä todellakin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, varsinkin vielä näinkin hyvin säilyneet. Olen metsissä liikkuessani löytänyt monia raunioita, jotka hyvinkin tunnistaa asuinsijoiksi, aina ne pysähdyttää.

      Poista
  4. Olisipa mukava nähdä kuva noista rakennuksista siinä kunnossa, kun siellä vielä asuttiin, ja asukkaista myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin tuolla ollessani ja siksi pohdin noita huoneitakin. Kovin vanhoja nuo eivät liene, ehkä 40-50 vuotta, ehkä nuorempiakin. Ehkäpä jostain vielä tulee eteen joku joka muistaa.

      Poista
  5. Kiehtova polku ja sen päässä löytämäsi paikka. Minuakin tuollaiset paikat kiinnostavat, on mukavaa löytöretkeillä ja seikkailla uusissa paikoissa. Hieno kuva tuo ensimmäinen, reitti näyttää todellakin kutsuvalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polut ovat kiehtovia ja niissä on outoa vetovoimaa, koska aina on lähdettävä niitä kulkemaan. :) Monien polkujen varrelta löytää kaikkea jännittävää, niitä pieniä arjen iloja. :)

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.