maanantai 11. toukokuuta 2015

Ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää... sorsillakaan.

Se tuli juosten metsästä, heti kun menimme mökille ja sillä on valtava nälkä. Se tulee aivan jalkojen juureen aivankuin suojaan, tuo pieni nuori naaras sorsa..
Pian tajuamme, että suojaan tuo reppana todellakin tulee. Paikalle tulee sorsapariskunta ja oitis reppana menee aivan matalaksi ja ryömii kivenkoloon jalkojemme juureen suojaan,


Raukalta oli revitty kaikki pyrstösulat irti se aivan tärisi maassa. Ajoimme uros sorsan pois ja reppana pakeni pensaiden suojiin. Sinnekkin tuo uros yritti monella tavoin ja kun olin esteenä se päätti lentää ylitseni reppanan kimppuun.
Onneksi saatiin tilanne sillä kertaa poikki.
Jonkin ajan kuluttua reppana ilmestyi mökin ovelle ja sekoitin puurohiutaleita veteen ja annoin sille. Ahnaasti se pisteli ruokansa ja joi astiasta vettä päälle.
 Enempää ei voitu tehdä. Reppana pakeni taas metsään.
Tämä on näin keväisin sorsien "arkipäivää" Jos naaraalla ei ole puolustavaa urosta niin muut raiskaavat sitä niin kauan kunnes tämä kiihkein pariutumisvaihe menee ohi. :(((
Tuo tapahtui eilen, tänään reppanaa ei näkynyt.
Pariviikkoa sitten näin ensimmäisen kerran kun reppana juoksi uroksia piiloon, silloin niitä oli kaksi, mutta en tajunnut asian vakavuutta.

24 kommenttia:

  1. Meillä tapahtui joukkoraiskaus ihan omalla pihalla tänään. 3 fasaanikukkoa yhden tyttöfasaanin kimpussa. Raukka yritti mennä milloin minnekkin pakoon. Oli puussa, pyörän päällä, peräkärryssä jne. Yritin ajaa niitä äijiä matkoihinsa, mutta kiihkoissaan eivät kyllä lähteneet. En oo aikaisemmin tiennyt tuotakaan hormoonihulluutta linnuilla. Olitpa ajattelevainen kun annoit tuota ruokaa. Jos se edes vähän sorsatyttelin elämää helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen kerta tuollaisen kohtaamiseen oli minullakin. Olen aina luullut, että ne äijät keskenään tappelee naaraista, mutta nehän hyökää yhteisvoimin suojatonta neitoa vastaan. :(
      Ei tuossa osannut oikein mitään muutakaan tehdä, kun reppana ei uskaltanut lähteä piilostaan syömäänkään. Oli melkoisen laiha jo nyt...

      Poista
  2. Luonnossa tapahtuu..ei me kaikkea nähdä:-( Muuten, tekee mieli retkelle, kun katselee sinun bannerikuvaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea ei todellakaan näe, eikä ole tarpeenkaan. :) Retkeilykelit alkavat olla parhaimmillaan, kovasti mieli palaa tuonne Sataojan maisemiin.

      Poista
  3. Voi kauheata, mitä raiskareita lintujenkin maailmassa. Luonto on julmaa. Kiva kun olit heikomman puolella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnossa on julmuutta niin kuin hellyyttäkin runsaasti. Tuollainen käytös sorsilla yllätti ja tietenkin siinä edes hieman yrittää estää heikomman kärsimyksiä, vaikka se tilapäinen apu onkin. :(

      Poista
  4. Minun on aina niin vaikeaa kohdata tällaisia asioita. Ehkä helpommin jos vastapuolena on luonto itse. Mutta että ihminen myös aiheuttaa luontokappaleille kärsimyksiä. Ruokin talven lintuja hyvää hyvyyttäni, ja sitten keväthuumassa yksi vihervarpunen lensi päin ikkunaa tippuen kivenä alas. Tuli vähän masis olo. Se pelastettiin kissan kynsiltä ajamalla naapurin katti matkoihin. Kun linnun virkoaminen kesti, sanoi poika, että olisi ollut helpompaa antaa kissan viedä. Teetkö sitten niin vai näin tilanteissa, vaikeaa päättää. Virkoaminen kesti erittäin kauan. Näin sen kuitenkin lähtevän lentoon.

    Kiitän tässä samalla julkaisuistasi, kun muuten olen kehno näitä kommentteja heittelemään. On ollut hieno matka kevään ajan seurata kanssasi lintuelämää. Ja kateena katsellut kuviasi mm pyrstötiaisista. Nyt sitten äkännyt, että niitähän on vaikka kuin myös omalla mökkipihalla. Muutama kuvakin saatuna. Kun vaan oppisi kuvaamaan. Innolla odotan uusia postauksiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Allekirjoitan joka sanasi, ymmärrän ja hyväksyn sen jos pöllö tai haukka nappaa ruokinnalta pikkulinnun, ruokaa hakee sekin, mutta irrallaan olevalle kissalle en suo ainuttakaan myönteistä ajatusta. En antaisi lintua kissalle, vaan jos se ei virkoaisi niin hävittäisin muuten. Onneksi tuo vihervarpusesi virkosi ja nyt tiedät sen lentävän jossakin.
      Kiitos myös kannustuksesta, mielelläni kerron enemmän kuin pelkän kuvan verran, toivon voivani välittää edes hieman sitä tunnetta ja mielihyvää mitä luonnon seuraaminen itselleni antaa. Kenties joku muukin saa siitä itselleen kipinän. Mukavia keväisiä päiviä ja laitahan kommentteja vaan rohkeasti. Pidän niistä ;)

      Poista
  5. Voi kuinka julmaa eläinmaailmakin on. Toivottavasti kumminkin reppana selviää .'
    Tämä postaus on pysäyttävän hieno kuvineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se on, suurin osa kuitenkin jää meidän silmiltämme piiloon, kenties onneksi... en tiedä. Reppanan selviämistä toki toivon ja uskonkin että näin käy. Toivottavasti se antaa samalla mitalla sitten kun heinäkuussa uroksilla on sulkasato, eivätkä ne pääse lentoon. No ei vainkaan. :)

      Poista
  6. Julma se on tuo eläinmaailmakin. Tuo alempi kuva toimii sinänsä hyvänä tunnelman keventäjänä surulliselle aiheelle sinänsä. Näyttää tosiaan puuro maistuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuro maistui ja hyvin osasi juoda vettäkin astiasta. Toivotaan kuitenkin, että saa rauhassa aterioida ihan sitä sorsien omaa ravintoa, jotta voimistuu.

      Poista
  7. Kiva, kun autoit sorsaa. Toivottavasti sorsa siitä voimistuisi.
    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttaminen oli itsestään selvää, onneksi oli edes noita "ryynejä" mökin kaapissa. Toivotaan parasta.

      Poista
  8. Hyvä että autoit edes hetken ja ennätti syödä voimia itselleen, jospa pärjäisi jotenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se ollut kuin yksi ateria, mutta ehkä hyvinkin tärkeä. Toivotaan, että näen sen vielä ja pirteänä omana itsenään.

      Poista
  9. Voi toista ressukkaa!! Onneksi se sai edes hetken olla ja syödä rauhassa.

    VastaaPoista
  10. Kaikkinensa elämä luontokappaleilla on kovaa. Ei siinä pieni apu paljon auta, mutta edes hetkellisesti, ehkä juuri se antaa voimaa.

    VastaaPoista
  11. Sai sorsa edes pienen hengähdystauon toimestasi.

    VastaaPoista
  12. Voi rassukkaa... Ihanaa, että sai luotasi ruokaa ja juomaa.

    Kun ensimmäisen kerran luin sorsien raiskauksista, muuttui suhteeni koirassorsiin pitkäksi aikaa. Vieläkin tuntuu tämä aihe yhtä karulta :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna menen kait mökille ja toivottavasti näen reppanan, joka ei enää olisi reppana. Kieltämättä mielessä kävi tietynlainen viha urossorsiin hetken aikaa, mutta eiväthän ne tee sitä pahuuttaan, vaan luonto on ne sellaisiksi luonut. Minulle tuo raiskaaminen oli uutta, eikä se kohdistu pelkästään sorsiin vaan ymmärtääkseni myös joillain muillakin linnuilla on samanlaista käytöstä. Karua se on... luonnossa on niin paljon karua ja vastaavasti ihanaa ja kaunista.
      Kaikkea hyvää viikonloppuusi.

      Poista
  13. Julmaa menoa se on eläin maailmassakin...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se. Tänään katselin kun tiainen touhusi entisessä kirjosiepon pesämökissä, saa nähdä tuleeko lähtö. Kerran olen nähnyt kun kirjosieppo heitteli vastakuoriutuneet poikaset ulos pesästä ja jätti kuitenkin sen pöntön tyhjäksi :(
      Tekee kuulema noin, kun varaa useamman pesän itselleen.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.