torstai 4. kesäkuuta 2015

Reppana ja Klenkka

Muistako vielä reppanan jonka kovasta naarassorsakohtalosta kerroin toukokuussa täällä
 Luulin jo pahimman tapahtuneen, kun reppanaa ei näkynyt pitkään aikaan. Eilen illalla se ilmestyi jalkojen juureen, eikä ollut peloissaan vaan jotenkin "iloisemman" näköinen. Pyrstösulat yhä puuttuivat ja nälkä oli kova.

  Nopeasti tarjosin ensin kuivia jyviä, mutta reppana vaan katseli minua. Hmmmm... odottako se "puuroaan".
Poika kävi sekoittamassa vettä ja hiutaleita puuroksi ja johan maistui. Yllätys ilmestyi heinikosta. Reppana oli löytänyt kaverin itselleen.
Tuttu klenkka nilkutti myös puurolle.

Herrasmiehenä se turvasi ensin reppanan ruokailun ja sitten vasta meni itse kupille.


Klenkalla toimii vain toinen jalka. Hieman se pystyy käyttämään loukkaantunuttakin jalkansa, mutta ei kunnolla. Yleensä hyppii yhdellä jalalla. Klenkalle tulee vaikea heinäkuu, kun uroksilla on sulkasato ja ne ei pysty lentämään.
Reppana siis olikin selviytyjä ja siitä meille kaikille tuli hyvä mieli. Siis luonnossakin kaksi kaltoinkohdeltua tukevat toisiaan.

14 kommenttia:

  1. Liikuttava lintutarina, toivottavasti kaikki käy hyvin pariskunnalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän sitä toivoo, mutta luonto on ankara ja vaaroja täynnä.

      Poista
  2. Ihana tarina. Hyvä kuulla, että kaltoin kohdellutkin voivat selvitä. Liikuttavaa, että kaikki luontokappaleet eivät pidä ihmistä vihollisena, vaan osaavat tukeutua ihmisen apuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, uskon, että luontokappaleet vaistoavat auttamisen, samoin kuin vaarankin.Se että villieläin tulee luo ja luottaa sinuun on mahtava tunne.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Liikuttavia ovat tarinan "tähdetkin". Kun katseli niiden kulkua yhdessä takaisin metsänreunaan omaan piiloonsa, kumpikin kovia kokeneina. Toivoi sitä onnea matkaan.

      Poista
  4. Suloinen tarina, ehdottomasti!
    Oli mahdottoman lohdullista ja toivoa herättävää luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna. Ilo oli melkoinen meillä kaikilla, kun huomattiin reppana mun jaloissani. Jokaisen luona se kävi, ei anna koskea, eikä tarvikkaan antaa. Varuillaan pitää olla. Onneksi nyt löysivät toisensa.

      Poista
  5. Tästä kirjoituksesta tuli hyvä mieli!
    On se mielenkiintoista että tuolla luonnossakin asiat menevät näin, vaikkei siellä mitään potilasyhdistyksiä olekkaan yhteen kokoamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomatomalle se tuntui, mutta kun omin silmin näki niin olihan se uskottava. Klenkka käyttäytyi juuri niinkuin kuuluukin vartioi ja huolehti reppanasta. Kuinka vähän me oikeastaan tiedämmekään luonnosta ja sen eläimistä ja kuinka paljon kuvittelemme tietävämme.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... varsinkin kun seuraa mitä luonnossa tapahtuu. ;)

      Poista
  7. Aikamoinen tapahtumasarja! Hieno juttu, että pääsit noin ystävystymään tuon (tai noiden) kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuo ollut erikoinen tilanne seurattavaksi, toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun saakka. Ihan tällaista ei vielä ole kohdalle osunut, vaikka tuolla monenlaista luonnonihmettä näkeekin.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.