maanantai 3. elokuuta 2015

Sellanen tunnin lenkki... tai kahden.

Auto parkkiin tien päähän ja talsimaan eteenpäin Pari vuotta sitten täällä oli kaikenlaista mukavaa kuvattavaa.


Kanervat kukkii ja aurinko paistaa kuumasti. Heti alkaa myös tapahtua.
Sinisiipiä pyörii jaloissa ja kanervissa


Syyskorentojen kuoriutuminenkin on näköjään alkanut. Nyt ei enää tiedä mihin silmänsä kääntäisi saati sitten kameransa. kaikkialla lentelee jotakin. Ihan uskomatonta.


Haalistunut hopeatäplä sai aikaan sydämentykytyksiä. Hopeatäplä jolla ei ole pilkkuja... ei sellaista olekkaan. No onhan sellainen, kun värit on haalenneet ja vaalenneet, vanhuuttaan tai märkyydestä

Loistokultasiipikin näköjään tykkää kanervista
Nousu korkealle mäelle tapahtui kuin salaa ja nyt mennään jo taas alaspäin. Notkossa on kosteaa suomaista maastoa ja syviä ojia jotka ovat täynnä vettä.
Kulku hidastuu sillä ei haluta talloa ainuttakaan niistä kymmenistä sinisiivistä jotka lentelevät aivan maanpinnalla. Niitä on valtavasti.
Kirjoukkokin ilmestyi seuraan. Sehän on hyvin ystävällinen ja istuu mieluusti olkapäällesikin. :)


Paarmat aloittivat piirityksen, tai lähinnä Peten piirittämisen. Ei ne minusta välitä, kuten ei hyttysetkään. :(


Ei ne sinisiivet kuvasta erotu vaikka lentelivät tuossa veden päällä.
Käännös takaisin ja yhä löytyy uutta kuvattavaa.

Naaras lauhahiipijää en ollutkaan enen nähnyt


Pihlajaperhonen vaan jatkaa lentoaan, välittämättä lainkaan mistää normilentoajoista.

Tässä on sitten loppuhuipennus, ollaan jo takaisin ja pidot on meneillään keskellä tietä. Hirvi varmaankin on kattanut pitopöydän. :))

Se olis sitten siinä pikareissu mutta mukavan antoisa. Kuinkahan pitkä tästä oikein tulikaan. :(

13 kommenttia:

  1. Tuo kirjoukonkorento oli mun ehdoton ykkössuosikki! :) Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt näiden kaikkien "ukkojen" näkeminen ilahduttaa erityisesti ja kirjoukko on siitä mukavimmasta päästä. Mukavaa viikkoa sinulle.

      Poista
  2. Kanervat ja sinisiivet on hieno yhdistelmä. Ja pihlajaperhonen on perhosmaailman kaunottaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihlajaperhosen huomaa jo kaukaa niin komea se on. Se lentää nyt aika myöhään, taisi aloittaakkin myöhässä. Kanerva vaikutti tosi suositulle perhosten joukossa, niissä viihtyivät niin sinisiivet kuin hopeatäplät ja verkkoperhosetkin.

      Poista
  3. Hienon lenkin olet tehnyt.
    Onpas noilla viimeisen kuvan perhosilla herkut. Väitetään muuten, että häiveperhosenkin saisi tulemaan alas puista, jos levittäisi pissaa tienvarteen. Pitäisiköhän oikein uhrautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hikiset villasukat ajaa saman asian :) Mutta hyvin tuntui tuo hirven tarjoama luonaskin maistuvan. Toimisikohan perhosbaarina ?

      Poista
  4. Erityisen ihana tuo viimeinen kuva :-) Varsinaista synergiaa :-)

    VastaaPoista
  5. Pikareissu ja noin monta hienoa kuvaa. Minä en olisi tullut tuolta pois kun vasta ensilumien aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en olis tullu vielä minäkään, mutta olisi ollut vähän turhan pitkä matka kävellä kotiin. Nyt on kaikki parhaat korento ja perhospaikat olleet metsäteillä hakkuuaukeitten vieressä ja hyvä jos on jokin oja , suo tai lampi lähellä.

      Poista
  6. Oioi, mikä perhosparatiisi! Voi kun kerkeisi vielä näkemään korentoja ennen syksyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etköhän sinä ehdi, korentokausi on vasta aluillaan, joten vielä ehtii. Ei kait se syksy niin äkkiä kylmene, toivotaan ainakin pitkää lämmintä syksyä.

      Poista
  7. Oioi nuo perhoset kanervissa, aivan ihania kuvia! Ja tuo viimeinen kattaus on hauska. :D Tuossa lauantaina lennähti sinisiipi kääpiöpurppurahappomarjan auringon punaiseksi paahtamille lehdille ja kyllä harmitti, ettei ollut kamera kädessä. Väriyhdistelmä oli kaunis ja sen näyn olisin halunnut ikuistaa.

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.