keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Metsään menin.

Viime yön pikkunapakka pakkanen rohkaisi meikäläistä lähtemään viimeinkin hirvikärpäsiä uhmaten metsälenkille. Valitsin moottorikelkkareitin ja suuntasin metsään.
Hieman liian huolettomasti siellä tallustelin kun olin törmätä hirveen. Se jäi eteeni seisomaan noin kymmenen metrin päähän ja oli niin tyrkyllä kuvattavaksi. Kamera oli kyllä kaulassa, mutta kuten huomaat... ei ole kuvaa. :(
Olin katkaissut kamerasta virran ja ennenkuin Nikon heräsi niin hirvi oli poissa. Löysin sen kumminkin uudestaan risupuskan takaa.


Ei sitten yhtään harmita... ei ei. ;)
No matka jatkuu ja mikäs täällä on liikkuessa valaistulla polulla.


Koetin malttaa mieleni, enkä kiipeillyt kallioille... ainakaan kovin montaa kertaa, sillä ne olivat ilmeisesti aika liukkaita. (enhän voi tietää, kun en kiivennyt ;) )
Kieputtelin tuosta sitten pikkupolulle kohti rantaa.


Saittalahti.
Tuota oikeanpuoleista rantaa pääsisi laavulle joka hieman näkyy kalliolla, mutta matkalla on muutama korkea kallio joille en nyt arvaa kiipeillä. Ne ovat niitä minun mielenmaisemiani. Joku toinen kerta näytän mitä sieltä näkee.
Istahdin kivelle kuuntelemaan hiljaisuutta ja mietin mitä kuvaisin, kun huomasin risujen raoista jotain...


Veikeä koskikarahan siinä niiaili. Ilmeisesti kaveri oli keksinyt oivallisen ruokapaikan. Matala kirkasvetinen lahti, jossa mitä ilmeisemmin on korennontoukkia ym. herkkua. Ei kait sitten tarvitse aina olla sitä virtaavaa vettäkään.
Muutama kuva ja sitten jätän karan omiin hommiinsa.
Tämä uusi reitti oli helppokulkuinen, hyvin merkitty ja aika mukava muutekin, joten uudelleen joku päivä taas.
Ps. ei yhtään hirvikärpästä.

18 kommenttia:

  1. Ei hirvikärpäset enää vaivaa tosiaankaan. Voi ei, kameraa ei saa laittaa kiinni kun liikkuu hirven kotimaisemissa.
    Tuuria kerrassaan kun sait sen talteen kuitenkin. Ei ne kuvat tartu aina vaikka kamera oliskin päällä, jos ei hoksaa niin ei siitä tule mitään kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti sitä jää vaan tuijottamaan eikä tajua edes ottaa kuvaa. :( Onneksi nyt sentään jotain ja tiedänpä seuraavilla kerroilla olla varuillani.

      Poista
  2. Mahtavia löytöjä! Upea reitti siis :-)

    Minä toivoinkin, että hirvikärpästen aika olisi jo ohi. Nyt sitä voisi itsekin lähteä metsään muuallekin kuin tuohon lähimetsään :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan, enkä edes ollut kaukana kotoa, ehkä noin pari kilometriä. :)

      Poista
  3. Kivat bongaukset . Et ole ainut, joka unohtaa, että kamera on pidettävä päällä koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Harvoin unohtuu, mutta se voi osua juuri siihen tuhannen taalan kuvan kohdalle. Enköhän taas hetken muista.

      Poista
  4. Olipa mukavia kohtaamisia. En ole enää lokakuun loppupuolella tavannut hirvikärpäsiä Savon metsissä. Ensimmäiset pakkasaamut ne varmaan nitistivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei oikein vielä ole pakkaset nipistelleet ja noitä hirvikärpäsiä on ollut vielä liikkeellä melkoisesti. Eiköhän se kohta jo ole ohi.

      Poista
  5. Ihana koskikara! Minun lempilintujani! Hieno kuva!
    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu. Oli se mukava ja todella yllättävä kohtaaminen. En kyllä osannut odottaa. :)

      Poista
  6. Olipa se hirvi lähellä. Joka tapauksessa hyvä kun sait hirven kuitenkin ikuistettua. Kallioilla kiipeileminen näin kostealla on vähän riskialtista. Hieno kuva koskikarasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minä ihantyytyväinen jo sen hirven näkemiseenkin, mutta olishan se ollut.... :) Kiitos Pirkkoinkeri

      Poista
  7. Hieno kohtaaminen! Koskikara korvasi lopussa menetetyn hirvikuvan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuo koskikara oli kyllä sellainen yllätys, että muut jäi toiseksi.

      Poista
  8. En koko kesänä nähnyt yhtäkään hirvikärpästä. Kyllä niitä joskus näillekin seuduin on jo eksynyt, vaan ei nyt.
    Ei tietenkään sua harmita, ens kerralla kohtaat hirven uudelleen. Mihinkäs se omista maisemistaan katoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä hirvikärpäsiä oli täällä tänäkesänä ihan tuhottomasti. Ei tarvinnut mökilläkään kuin lähelle puuta meni niin jo oli joku kömpimässä. Mua puistattaa jo ajatuskin, tälläkin hetkellä. :)
      Tuo hirvi oli kyllä melko oudossa paikassa asutuksen ja moottoritien välissä. Ei sillä kovinsuurta metsäistä kaitaletta siinä ollut. No jostainhan se on tullut, varmaan tyylikkäästi ylikulkusiltaa isommasta metsästä. :)

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.