lauantai 7. marraskuuta 2015

Kohti uutta ja kiinnostavaa osa 1

Se kaunein  tähänastisista, siis tämän vuoden, marraskuun päivistä. Aamun rapsakka pakkanen ja kuuraiset tienvieret katosivat mitä lähemmäs vettä ja syvemmälle metsään menin.
Ensin jälleen pysähdyin tähän kalliolle ja saman oksan alta kuvasin maisemaa ties kuinkamonennen kerran.


Kalliolta alas, näitä rinteitä on kuljettu niin monesti, että ne ovat tuttuja. Jalat löytävät sopivat kohdat turvalliseen laskeutumiseen, vaikka en ihan merkityllä polulla kuljekkaan.


Tyyni matala Saittalahden pohjukka ja hento auringonvalo luovat heijastuksia joita ei malta pysähtymättä ohittaa.

Uljaantuntuinen jyrkänne vastarannalla on kiehtonut jo pitkään. Nyt tiedän, että sen päällä kulkee vaelluspolku ja sinne olen menossa.


Tiedän ja en tiedä millaista maastoa on edessä. Saattaa olla osin aika hankalaakin.Siis mielenkiintoista ja haastavaa.

Ylös jyrkänteen päälle kuitenkin vie loivasti nouseva polku, jota on helppo kulkea.


Ylhäällä odottaa hienoinen yllätys. Sammalta kaikkialla, pehmeää ja ihanan upottavaa, mutta poistuessani polulta huomaan, ettei kannata, sillä sammaleen alla on paikoin melkoista louhikkoa. Kivet eivät vaan näy.


 En siis mene aivan jyrkänteen reunalle. :(


Puissa oli jänniä jälkiä ja koska hiljaisuus oli täydellinen sai se hetkeksi kaikki aistit valppaiksi. Järki sanoi, ettei tuolla mitään pelättävää ole, nuo ovat kait jonkun kuoriaisen tekosia tai korkeintaan ilveksen.


Maasto oli tosi helppoa kulkea (siis polku) ja pian vesi olikin edessä ja siellä vaikutti olevan nuotiopaikkakin.

No olihan se hieman elämää nähnyt, mutta ollut hieno "nuorena". Mitäs siitä rapistuuhan sitä ajan saatossa ja nyt sopi tuohon maisemaan hienosti. Eväät maistuivat oikein hyville, vaikka en tulia tehnytkään. (ei ollut puita matkassa)


Kurkkaan vielä hieman vastarannan suuntaan..


Olen siis kiertänyt hevosenkenkää. Kallio jolta ensimmäisen kuvan otin jää tuon oksan taakse. Saittalahden laavu näkyy, vaikken ihan kunnon kuvaa pääsekkään ottamaan, pikkasen piti kurkotella jo tähänkin. Vesi oli kaukana alhaalla, mutta lähellä jos astuin pari askelta. :)
Levätään nyt hetki ja jatketaan tästä eteenpäin myöhemmin. Kiitos kun tulit mukaan.


16 kommenttia:

  1. Uusi polku on kiinnostava ja tutustumisen arvoinen. Kauniin näköistä maisemaa polun varrella. Myös sää suosi retkeilypäivääsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo niemi jyrkänteineen on kiehtonut vuosia, mutta en tiennyt siellä kulkevasta reitistä. Sen verran tunnen jo noita maastoja, että ihan sokkona en lähde seikkailemaan, sellaisia rotkoja ja louhikoita eteen tulee. Sää oli todella mukava, ei tarvinnut edes hikoilla. :)

      Poista
  2. Juuri tuollainen uuden polun löytäminen on mieltä kutkuttavaa. Ihania heijastuksia vedessä ja tosiaan, sammal peittää pahatkin paikat sillä on tullut koettua monta kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka paikka on vaan noin parin kilometrin päässä kotoani, ja tuolla alueella monesti liikkuneena, ei vaan ole kaikkia polkuja vielä(kään) tullut tutkittua.

      Poista
  3. Tuo heijastus on mieletön, muoto taipuisi vaikka miksi. Pysty, vaaka tai ylösalaisin ja esim. muokattuna keskelle kuu. Työniloa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta. Tuosta heijastuksesta olisi saanut hieman paremmastakin kulmasta kuvan, mutta kun edessä oli niin paljon kaikenmaailman risukkoa. Moneksi tuo taipuisi, se on totta... hmmmm. Jos haluat niin käytä toki:)

      Poista
  4. Lumoavan upea banneri!
    Ja kauniit kuvat :-)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Tuula nautinto katsoa näitä kuvia,olet onnellinen saat liikkua upeissa maisemissa ja kuvata ,saamme ihailla kuviasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirja. Onneksi vielä pystyn tuolla metsissä kulkemaan, enkä aio pysähtyä ennenkuin on pakko. :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos Anu. Oli se mukava patikointiretki;)

      Poista
  7. Parhaalla mahdollisella tavalla olet käyttänyt syksyisen kauniin päivän. Toivottavasti vielä tulee joku aurinkopäivä tänävuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tulee, oikein odotan niitä pakkaspäiviä, vaikka kyllähän nämä sumuisetkin päivät ovat omalla tavallaan upeita.

      Poista
  8. Hieno retki ja hieno kuvasarja .

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.