tiistai 10. marraskuuta 2015

Se loppupää eli osa 2

Jatkettaisiko matkaa....

Missähän se polku olisi....kyllä se taitaa tuosta jostakin kolosta kiemurella. Hieman pistää miettimään...


Onkohan olemassa jokin helpompikin reitti?


Kohta on kait parasta laittaa kamera laukkuun varmuuden vuoksi. Onneksi on kuivaa, eikä liukasta, ainakaan pahemmin. Louhikko muuttuukin pian ihan poluksi.
Nythän tämä helpottuu kummasti...


Edessä on kohtalainen nousu, joten nyt kamera vähäksi aikaa turvaan, jos vaikka joutuu kulkemaan nelinkontin.
En minä ihan tuossa reunalla liikkunut vähän kurkkasin vaan.

Turvallisesti ylhäällä. Yllättävän hankalaa oli nousta tuollaista kalliopintaa jyrkästi ylös.


Hetki pitää levähtää...eikä se ole ollenkaan hullumpaa näissä näkymissä.


Mietin vaan, että täältä on myös päästävä alaskin. Minkähänlainen luohikko nyt pitää selvittää. Alaspäin meno on yleensä hankalampaa kuin ylösnousu.
Antaako tuo alempi kuva yhtään mielikuvaa korkeudesta? Tuo männynkäppyrä kasvaa rinteen yläosassa, näkyy myös edellisessä kuvassa. Tausta ei siis ole taivasta. ;)


Nyt sitten polunpään etsintään jälleen. Onneksi se ohjaa syvemmälle metsään, eli ihan louhikkoon ei kait tarvitse mennä. Sen verran on risukkoa, että kamera taas suojaan.
Eihän sitä itseään ajattele, kunhan kamera säilyy ehjänä. :)
Läpi on päästy ja edessa aukeaa lähes valtatie :).



Yllätyksekseni tulinkin sitten jo tutuille poluille, joilla jokin aika sitten kuljin.


Vielä parin tutun kallion ylitys ja olen taas perinteisellä lenkkeilypaanalla. Melkoinen oman itsensä rajojen koetteleminen tällä iällä, mutta hyvin meni ja olo on erinomainen. Tottakai minulla oli paitsi uusin retkeilyreittikartta mukana ja eksymisen varalta SportsTracker puhelimessa joka piirtää kulkemaani reittiä koko ajan. Helpottaa sitten takaisin osaamista jos hukkaa itsensä. Se kertoo myös paljon muuta ja nyt mm. sen että korkeimmillaan tällä reisulla kävin 117m korkeudessa merenpinnasta, alkumatkasta tuolla jyrkänteen päällä. ja matkaa tuli tehtyä metsässä 5,47km. Katuosuuksia en yleensä mittaile kait niistä sellaine 3km. tulis lisää kokonaismatkaan.
Nyt ootellaan tihkusateessa pikkupakkasia ja uusia retkiä. Kiitän kohteliaimmin mukana olosta.

14 kommenttia:

  1. Tyo sporttracker kuulostaa mielenkiintoiselta, melkein täytyy kokeilla. Hienot maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noilla vieraammilla reiteillä tulee käytettyä, vaikka oikeamminhan se on tarkoitettu sellaiseen urheilullisempaan käyttöön. ;)

      Poista
  2. Kauniit maisemat ja hyviä kuvia. Sport tracker on hyvä ja Maastokartat-sovellus on sitten tosi hyvä suunnistamiseen, jos alkaa tuntua, että on hukannut itsensä :)
    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu. Joku tuki ja turva on hyvä olla matkassa tai mieluummin kaksi. :)

      Poista
  3. Kannatti kulkea, upeat ovat näkymät ja kuvat. En lähtisi tuonne ilman kävelysauvoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti tosiaan, kävelysauvat olisi monesti olleet varmaan paikallaan. Toisaalta taas monesti haittonakin. Ei mikään sellainen leppoisa lenkki.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kaunistahan siellä oli, ei sitä voi kieltää. Tuosta saisi erinomaisen reitin kun hieman.. ihan pikkasen tekisi sitä helpommaksi kulkea.

      Poista
  5. Kovin vaikeakulkuiselta paikoin vaikutti, mutta näkymät ovat aivan mahtavat. Varovainen kyllä saa olla kallioilla kulkiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se paikoin hankalampaa kulkea ja jos ei ole luonnossa paljoa liikkunut niin sellaiselle todella hankalaa. Itsekkään en ihan mikä päivä hyvänsä lähtisi tuota lenkkiä tekemään, varsinkaan nyt kun tiedän millainen se on. Mutta kun olo on hyvä ja kaikki tuntuu toimivan niin ihan varmaan menisin. Tosin se uuden löytäminen jäisi puuttumaan.:)

      Poista
  6. Kyllä minäkin eksyn vähän samanlaisille oudoille uusille poluille, saattaa olla liukasta sammaleen alla eli olit viisas kun laitoit kameraa turvaan pahimmissa paikoissa. Minä saatan kaatua mutta kamera on turvattava, sehän se tärkein aina. Kyllä jouduit miettimään missä polku jatkuu, juuri se on mielenkiintoista ja juuri alastulo on joskus hyvinkin vaarallista mutta siinä tuntee elävänsä täysillä. Jännittäviä seikkailuja toivon jatkossakin sinulle ennenkuin lumi peittää kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin, tuntee elävänsä täysillä, mutta ei tyhmän rohkeana. Kait tämä on osin sukuvikakin mummo ja täti ovat olleet melkoisia seikkailijoita vielä vanhoilla päivilläänkin. Äitikin varmaan olisi, mutta kuoli aivan liian nuorena. Kovasti odottelen tässä pikkupakkasia ja edes hieman selkeämpää säätä.

      Poista
  7. Voi mahoton noita sinun lenkkejäsi, upeita kuvia...myös tuolla aiemmista postauksissakin...ei miun polven kestäisi! Kiitos mahtavista kuvistasi:-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo niin kovin polvien päälle käynyt, mutta nilkat oli vähän tiukemmilla kuin ihan pururadalla :) Kiitos Hilkka.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.