lauantai 28. helmikuuta 2015

Sinisorsan kiepautukset.


Rakentelin tämän erillisistä kuvista Windowsin elokuvatyökalulla. Sorsalla oli hauska peseytymisleikki.


Oppivainen, rohkea varis

Variksia ilmestyi keskelle jokea pieni noin kymmenen linnun parvi. Jotakin ne vedessä näkivät, koska hyökkäilivät alas. Jäin seuraamaan kameran läpi mitä tapahtuu. Pian joukko harveni ja yksi rohkea laskeutui veteen asti
Siellähän oli joku leivänkannikka, jonka se nappasi nokkaansa kuin lokki ikään ja aloitti nousun ylös...


...leipä oli kuitenkin niin vettynyt että hajosi ja suurin osa tippui takaisin veteen. Samalla muutkin varikset keksivät saaliin ja takaa-ajo alkoi


Ei ne kuitenkaan itse uskaltaneet vedestä yrittää saalistusta. Onnea oli uskalikolla matkassa sillä virtaus on tuossa melkoinen ja olisi voinut viedä leivän ja linnun.
Sääli että oli liian kaukana, mutta tapahtumana mainitsemisen arvoinen.... ;)

perjantai 27. helmikuuta 2015

Oikea lintupäivä.

Aamusta tai aamupäivästä oikeammin lähdettiin liikkeelle. Ensin tuonne joen rantaan ja myöhemmin mökille katsomaan.

Mökillä olikin melkoinen hulina. Palokärki, kaksi käpytikkaa, kolme puukiipijää, punatulkkuja, keltasirkkuja, talitiaiset, hömpät,  sinitiaiset, kuusitiaiset Ja sitten....
Kaksi harmaapäätikkaa Jess... valitettavasti en saanut niitä samaan kuvaan :)




Anteeksi nyt vaan, kun on yhtä harmaapäätä jatkuvasti, mutta kun se on niin upea lintu... ;)

torstai 26. helmikuuta 2015

Hämärän vieras.

Mökkiruokinta sai täydennystä ja ilta oli jo melkoisen hämärä, kun kuului tuttua rapinaa. Joku kiipeää puunrunkoa ylös tai alas. Liikkuminen piti unohtaa, mutta lukuisia toiveita lähetin, jotta onnistuisi edes jotenkin.


harmaapäätikkahan se sieltä laskeutui omalle rasvakakulleen. Tarkkaan kuuntelee ja tietää kyllä ihmisten olemassa olon. Viihtyi silti paikalla pitemmän aikaa ja lennähteli puusta puuhun tarkastelemassa ruokavarastoja. Rasvaruokaa on useammassa paikassa, jotta niin tikat kuin puukiipijätkin mahtuvat syömään.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Tilhien vierailu

Vielä täällä kiertelee melkoinen tilhiparvi. Osa niistä ilmestyi aamupäivällä tuohon ruokinnalle. Viimeiset pakastetut pihlajanmarjat mitä maasta löytyi menivät makoisiin suihin.


Sitten jo maistui, tai ainkin maisteltiin kuivia marjan käppyröitä pienissä pihlajissa. Siinä sitä olikikin vilinää. :)




Olin jo ehtinyt alas pihalle joten oli hieman mukavampia kuvakulmia. Kyllä niitä kuvia taas tulikin :))

Nautiskelutuokiot

Kupu on täynnä ja aurinko lämmittää, mikäs siinä sorsapojan on tulevasta haaveilla.


Aina joskus osun tuonne paikalle niin, että ihmisiä ei kovin paljon ole yhtäaikaa lintuja ihailemassa. Lapasorsa vetää väkeä yhä ja joutsenten saapuminen ja odotus on toinen vetonaula. Tässä kun ne tulevat ihan liki ja on helppo kuvata.


Eivät ne erityisemmin ihmistä kavahda, jos ei kulje kovin vauhdikkaasti.

Puhtauskin muistetaan



Päivä menisi helposti tuolla sorsien puuhia seuratessa ja kuvatessa. Mukavaa seuraa :))

tiistai 24. helmikuuta 2015

Iloinen tiklijoukko

Seurasin puistoalueella lintuparvea, kun se pyrähteli puusta toiseen. Tuli mukavaa "hanki" kävelyä samalla, vaikkei sitä hankea juurikaan ole. No tavoitin linnut kuitenkin sellaisessa puussa ja valossa, että voi yrittää kuvaamista.
Oli ne tiklejä ;)



On se kaunis tämäkin lintu väreiltään.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Mitäs me konkarit...

Päivä kerrallaan se kevät sieltä tulee, turhaan nuo sorsat ja ihmiset siitä vouhottaa....Taivaskin on niin sininen, että ollaan kuin taivaassa, tässä hangen päällä.
Tuotako miettinee kaverukset.


lauantai 21. helmikuuta 2015

Ei ihan sitä mitä hain, mutta jotain muuta.

Eilen etsittiin koskikaraa, löytyi lopulta Sulkavankoskelta, mutta ei tullut kameran lähelle. :(
Tämä Sulkavankoski on kaunis paikka, mutta inhottava kuvaamisen kannalta. Seison sillalla ja selän takana paahtaa rekkoja molempiin suuntiin täyttä vauhtia.


Oltiin lähdössä pois ja vilkaisin olan yli sillan toiselle puolen. Ikinä en ole näin pikakuvaa ottanut :))
Onneksi tuo saukko ei jäänyt kaiteen varjoon ja onneksi ehdin napata kuvan ennen rekan ohiajoa. :))
Kun rekka ja toinen ja kolmaskin oli mennyt ja pääsin tien yli, ei saukkoa enää näkynyt. :((

Tänään sitten piti isokoskeloitten olla tuolla sorsapaikassa. Sinne siis.
Ei näkynyt, paikalla olivat kaikki 125 sorsaa 8 joutsenta ja ihana lemmikkimme lapasorsa. Variksia ja naakkoja ei lasketa. :))


Taivaalla lenteli vielä kolme harmaalokkia joten keväistä se on.Jos sitten huomenna taas....

torstai 19. helmikuuta 2015

Ulkomailla...Sysmässä.

Paikallinen sanonta, jota en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Tänään, kun katselin jälleen kerran tuota kaunista kirjakaupan taloa ja muitakin vanhoja rakennuksia joissa vielä on eloa ja toimintaa. Kauppojakin.
Tuli tuo tunne... olin kuin ulkomailla...Sysmässä.


Pikkuinen sisukas kesäkunta joka olisi perusteellisemmankin tutustumisen arvoinen. Kulkuyhteydet täältä ovat vain olemattomat. :(

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Jäiset rääppijäiset

Tämän sunnuntain poimintoja vielä tuolta rantapuistosta. Väkeä kulki tasaisena virtana nauttien airingosta. Osa kuvista on aamupäivältä ja osa iltapäivältä. ;))

Niitä ei palkittuja veistoksia


Yritin sitten löytää jäästä, jotain...


No joo, eihän siitä mitään irronnut :)

Seuraava mystinen veistos, ei auennut lainkaan. Mistä se kertoo? Aihe oli Ihmeitä keskellämme, joten siitä pitäisi jotain irrota.


Paljon kauniita pieniä yksityikohtia ja jään kanssaleikkimistä. Varmaan valaistus toisi ne paremmin esiin.
Veistomaata en nyt muista. :(
Kaunis työ.

Juhlat on juhlittu ;)


Näitä valaistavia hahmoja oli pitkin poikin aluetta. ;)


Jääfestivaalien loppuraportti

Suoraan sanoen melkoine rimanalitus olivat nämä ns. Jääfestivaalit, jos vertaan niihin ensimmäisiin. Tuli sellainen väkisin järjestetyn tapahtuman maku, jota ei oikein kukaan olisi enää jaksanut järjestää.
Ymmärrän sen toisaalta hyvin, koko homma viedään läpi talkooporukalla ja talkoolaisten keski-ikä taitaa olla 70v kahtapuolta. Rahaa ei ole liiemmin käytettävissä.

No veistokset ovat kuitenkin hienoja, vaikka niiden ympäristöä ei olutkkaan siivottu, eikä kukaan ollut harjaamassa lunta töiden päältä.

Voiton vei jälleen Mongolian joukkue. Veistos antoi päänvaivaa katsojille. Sen sanoma ei oikein avautunut, työ tuntui sekavalle. Tänä vuonna ei töiden nimiä oltu laitettu esille.


Vasta uusintakäynti toi hieman selvyyttä siihen mitä tuossa oikein tapahtuukaan. Löydätkö jujun?

yksityiskohta paljastaa taidokkaan veistämisen.

Hieno työ jossa minusta on saatu liike hyvin kuvattua. Työn nimi on Kuningaskalastaja.

Kakkossija meni  Italiaan. Tämän esittelin aiemmin luonnoksena ja tykkäsin siitä nytkin.


Veistos kuvaa satukirjaa joka avaa uusia ihmeitä katsojalleen, näin minä sen tulkitsin

Kolmas sija tulikin sitten Suomeen


Suomalais-tanskaisena yhteistyönä valmistui näyttävä veistos. Tulkinta jää katsojalle. :)

Yleisön suosikki oli minunkin suosikkini jo perjantaina. Tämäkin on suomalaista veistotaidetta.


Kuvaaminen oli todella vaikeaa, mutta maapalloa kiertää erilaisia eläimiä ja myös tuon yhdistävän "sillan" päällä niitä "kulkee". Pöllö (ilmeisesti) on aivan ihmeissään.

Tätä oli kuvaamassa monenlaista kuvaajaa ja kameraa ja kaikki tuskailivat yhtälailla. :(

Oli siellä vielä lisääkin veistoksia, mutta laitan niistä uuden postauksen.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Ystävänpäivää

Hyvää huomista ystävänpäivää,

toivottaa myös lapasorsa...joka juuri herätettiin päiväuniltaan...


sekä, lähes joka vuosi ystävänpäivän aikoihin paikalle saapuvat joutsenet


Hän oli hieman sivummalla joten...

Oikein mukavaa, leppoisaa ja lämmintä ystävänpäivää kaikille.

" Olen sinitulkku ja punatiaine
ko lähren sun tykkö kotti.
Houkutit munt jäämä viäl hetkeks
siks ajaks vaa ko teevesi kiahu.
Laitit hellan ykkösel. "

Ote Heli Laaksosen runosta Yä mustrastan pesäs.

Raportti Jääfestivaalialueelta

Heinolan  kolmannet kansainväliset Jääfestivaalit alkoivat eilen 12.2.
Aiheena on "Ihmeitä keskellämme" ja jokaisella joukkueella on käytössään 10 jääpalaa eli yli 2000kg jäätä. Veistämiseen on varattu aikaa 20 tuntia. Kilpailu päättyy klo 12 lauantaina.
Mukana on joukkueita Kiinasta, Mongoliasta,Hollanti ja sveitsi on yhteisjoukkueella, Italiasta ja Suomesta  Suomea edustaa Eeva Karhu ja hänen veistokaverinsa tulee Tanskasta.
Lähdin katsomaan miltä alueella näyttää.


Kovin oli alue ja koko tapahtuma kutistunut ensimmäisestä kerrasta. Nyt jäi tunne sekavasta markkinahumusta. Kovaa musiikkia, puolueiden vaalikojuja, hankijumppaa. Oheistapahtumia mainostava kuuluttaja. Tuntui kuin itse jääveisto olisikin sivuseikka.

Veistäjät kuitenkin tuon hulinan keskellä tekivät työtään ja jotakin oli jo tulevasta hahmoteltuna. Poimin pari mielenkiintoista.


Korkea seinämä joka taituu hieman keskeltä kuin kirjan kannet. Tuossa on kuusilohkaretta päällekkäin ja jokainen on 40cm korkea joten korkeuden voi arvioida siitä. Jäähän on hahmoteltu ääriviivoja.

Toinen mielenkiintoinen alku oli tämä.  Suuri pallo joka minusta kuvaa maapalloa tuossa vasemmalla olevassa irtokaaressa oli lintu.


Lintuja oli myös tehty valmiiksi ja ilmeisesti ne liitetään tuohon palloon...

Moni oli vielä aivan alkuvaiheessa, joten niistä ei tässä vaiheessa osannut olla mitään mieltä.
Onneksi on nyt pikkupakkanen, että työ onnistuu.
Lauantaina työt valaistaan ja niiden kauneus tulee esiin. Toivotaan hyvää kirkasta säätä.

torstai 12. helmikuuta 2015

Nokkavarpunen

Aika harmaana valkeni tämä torstaiaamu, mutta sattumien summana päästiinkin lähtemään heti yhdeksän jälkeen kurkkimaan onnistuisiko tänään nokkavarpusen bongaus.

Viheliäisen kylmä tuuli ja rajallinen aika, ei oikein hyvää lupaa, mutta yritetään nyt kuitenkin.
Parvi punatulkkuja pölähtää oitis lähipuihin, oisko muutama kymmenen. En alkanut edes laskemaan.
Viherpeipot sirkuttavat jossakin. Se on hyvä merkki, sillä nokkis kulkee niiden seurassa.
Ei vaan näy.
Nyt tuli tilhiparvi. Jälkikäteen laskettiin noin 160 tilheä. Niitä oli kaikkialla....


...koivujen latvustot täynnä. Etsi nyt tuolta joku erilainen, eli nokkavarpunen. :)

Tilhet lähtivät ja yhden koivun oksalle lähes latvaan jäi yksi lintu. Olisiko se???  Nokkavarpunen on usein nähty koivun latvassa.

Kaukana ja valoa niukalti, eipä juuri voi paljoa toivoa, mutta yritetään.... pitikö sen nyt just tänään olla pilvessä.

.. on se...


Kiitos Nikoni, jotain sentään. Gropattu kyllä silti reilusti, mutta lintu sentään näkyy. :)) Se riittää tällä kertaa Jippii. :))
On se vaan kaunis lintu. Voi kun vaan saisi kuvan hieman lähempää, mutta lintu on erittäin arka. Kertoi ystävällinen talon asukas jonka pihalla nokkis käy ruokailemassa päivittäin.
Eikä yhtään harmittanut.... en tunnusta :))

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Punatulkkujen keskellä

Hupsista, eipä ole ennen ollut tilaisuutta olla punatulkkujen piirittämänä. Mökin ruokintaa käytiin täydentämässä  ja yht' äkkiä tienoo tuntui olevan punatulkkuja täynnä.


Koivujen latvuksissa oli nopeasti laskien parikymmentä lintua. Kevät niillä oli jo mielessä, sillä pariutumisen merkkejä oli huomattavissa.


Kauniita ne ovat. Punatulkkujen seurassa paikalle ilmestyi harmaapäätikkakin.


En uskaltanut ottaa askeltakaan, etten karkoittaisi sitä ja jouduin kuvaamaan lähes vastavaloon. Onneksi se hypähteli ja liikkui sen verran, että jokunen puu aina joskus osui taakse. :))





lauantai 7. helmikuuta 2015

Valkotassukurre ja muutama muukin.

Aamulla aurinko kurkisti, mutta veti oitis pilvipeiton ylleen takaisin. Pihamaalla oli kuitenkin vilinää, tinttejä ruokailemassa ennätysmäärä ja tuttu valkotassu kurrekin ilmestyi kavereineen leikkimään.
Oli siinä vilinää kun neljä oravaa kiertää puuta ylös ja alas.


Niistä kahdesta muusta oli vaan hännät kuvissa toinen menossa ylös ja toinen alas

Iltapäivällä piti katsastaa mökin ruokintapaikan kunto, kun sää taas muuttuu. Aihetta olikin, kostea lumi oli jäätynyt ja tukkinut automaatin, eihän sieltä mitään ulos tullut. Onneksi ei ollut ainut ruokapaikka.

 Sinitiainen ihmettelee uutta kakkua, ei se näytä yhtään sellaiselle kuin ennen, on ihan väärinpäinkin. Katsotaan nyt alkaako maistumaan.

Iloinen kohtaaminen oli seläntakana kun puukiipijät aloittivat ympärillä pyörimisen puusta puuhun. Ne olivat löytäneet tikalle rakennetun rasvamötikän ja sitä vahtivat. Olimme aivan paikoillamme niin pian kiipijät lennhähtivät ihan siihen viereen. Kamerakin oli valmiiksi oikealla korkeudella, sillä liikettä nämä ei oikein siedä. :)


Hauska oli huomata, että viimekerran hiljainen ruokintapaikka kuhisi taas kuten ennenkin. Voi siis lähteä itsekkin syömään ja antaa linnuille ruokarauha.

tiistai 3. helmikuuta 2015

...ja kerran vielä.... (ainakin) Lapasorsa

Tänään lähdin suurin odotuksin Kymen rantoja talsimaan. Haaveissa oli tämän vuoden ensimmäisen isokoskelon kohtaaminen.
Haaveitahan aina pitää olla ja haaveilu jatkuu koskelon osalta yhä.
Oltiin varustauduttu hieman tuliaisilla sorsille ja joutsenille, joten samlla sitten sinne. Kovin paljoa sorsia ei nyt ollutkaan, missä lievät, mutta joutsenperhe oli kuitenkin paikalla. Tuossa kuvassa ne olivat juuri paenneet hieman kauemmas rannasta, koska eräs innokas kuvaaja suorastaan rynnisti vedenrajaan kuvaamaan. Jäi ruokailut linnuilta kesken. Tuli ne kuitenkin takaisin.


Päivän paras on kuitenkin vasta tulossa ;)
Lapasorsa (ja jos olet saanut tarpeeksesi siitä niin valitan... :) ) Tänään  nimittäin menetin sille lopullisesti sydämeni.
Oitis se tuli ihan lähelle juttelemaan...


Eikä sitten tyytynytkään siihen, vaan änkesi rantapenkkaa ylös kuin höyryjuna


Askel oli vetävä ja reipas, kun se tuli suoraan kohti..


"Tässä minä nyt olen, onkos hyvä... vai tulenko hieman lähemmäs? "


Ihan hyvä, älä tule lähemmäs, kun en enää saa kuvia. Olet jo nyt vähän liiankin lähellä. No, ei ainakaan tarvitse kuvia rajailla.
" Jos minä nyt kuitenkin, vielä edes yhden askeleen."


Tässä vaiheessa piti istua hangelle ja kaivaa laukusta hieman sapuskaa, koska muuten tuo olisi tullut itse sitä hakemaan.
Hyvin kelpasi hiutaleet ja murskatut auringonkukan siemenet lumelta ja lisää vietiin sitten veteen.
Ensikerralla pitää olla kyllä tarjoilua mukana, sillä niin hyvä tuo kaveri on oppimaan. :))
Marraskuussa etsittiin sitä kiikareiden avulla pieneltä kirkkolammelta, kun oli niin arka....

Ehkä nyt en muutamaan hetkeen postaile lapasorsasta :))