perjantai 29. toukokuuta 2015

Pääskysten pesänrakennusta

Asikkalan kirkolla seurasin hetken miten räystäspääskypari uurasti pesän parissa.


Vanhaan paikkaa olivat uutta tekemässä. Toivottavasti löytävät hyvää savea, jotta pesä pysyy ylhäällä. Aika pieneltä se vaikuttaa, kun molemmat yhtäaikaa "muuraavat.


Tänä kesänä olen nähnyt pääskysiä huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Liekö sitten kulkenut sellaisissa paikoissa, jotka ovat niille suotuisia.





torstai 28. toukokuuta 2015

Tulitikun mittaiset korennot

Pieniä, hentoja ja vielä "keskeneräisiä" tytönkorentoja lenteli tänään puolenpäivän aikaan melkoisesti. Olivat aamulla kuoriutuneet.
Täysikasvuisinakin ne ovat haastavia tunnistaa, joten nyt en uskalla lajimäärityksiä laitella, veikkaan vaan, että kyseessä olisi keihästytönkorento... ainakin toinen noista.



Myös isompia korentoja kuoriutui useita ja neitsytlentonsa jälkeen suuntasivat metsään ruokailemaan. Palaavat lammelle taa kun pariutumisen aika on käsillä.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Korentokesä alkoi nyt :)

Tänään sitten alkoi korentokesä. Ensimmäiset nuoret, vasta kuoriutuneet korennot tapasin tutulla lammikolla.
Lajimääritykset ovat vielä (taas) ruosteessa ja nämä "puolivalmiit" korennot on vielä hankalampia.

Kuitenkin uskoisin, että tässä on isolampikorento toukkanahkansa luona.

Ruskohukankorento, jonka alaruumis on hiukan vahingoittunut, ainakin näytää siltä. Sekin on oman toukkanahkansa vieressä vielä, eli  ei vielä ihan lentokykyinen.

Korentomaailma on täynnä dramatiikkaa ja ennenkuin korento pääsee vapaaksi kuorestaan se käy melkoisen "taistelun" ja heti ulkopuolella on vaarat uhkaamassa.
En tiedä onko tuo nahka tyhjä, tuskinpa, mutta hämyri kietoo sen ainakin vahvaan pakettiin.

En ole aiemmin tuollaista hämähäkkiä nähnyt.

Siinä se on valmis paketti. Yleensä on monia verkkoja  aivan toukkien lähellä odottamassa, että korento lähtee lentoon ja jää heti ansaan. Lyhyt on elämä joskus.

Yhtäkaikki korentomaailma on erittäin kiehtovaa. ;)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Se oli sellainen lenkki sitten.

Upea ihan aurinkoinen ilma sai meidät reippailemaan aivan uutta reittiä. Tavoitteena oli kävellä "uskotulle" sääksen pesälle.
Helppokulkuista metsäautotietä, eikä matkaa kuin 3,5 km suuntaansa.
Perhosia ja lintuja oli runsaasti, ei ollut liian kuumakaan metsän suojassa.
Sääksen pesää ei näkynyt, eikä sääkseäkään, mutta kyllä saatiin sille korvausta ihan reilusti.
Koska viimeksi olet nähnyt käen, ihan livenä?
Minä en ainakaan 40 vuoteen. :)


Siinä se istui nuoressa taimikossa menen tullen.

Joka kulmalta sai kuvia napsia, eikä sillä ollut kiirusta minnekkään


Välillä kävi nappaamassa maasta jonku toukan välipalaksi ja jatkoi istumista

Kukkumaan ei sentään alkanut... valitettavasti, mutta ei haittaa :))

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Herkkää suven alkua...

Lämmintä, aurinkoista, lähes tyyntä. Metsätiellä oli rauhallista ja tuoksui kesä.
Heti alkumatkasta tielleni liihotteli koivutyttöperhonen


Pieniä vihernopsasiipiä oli runsaasti liikkeellä

Paatsamasini, sai melkein hihkaisemaan ilosta. Ne kisailivat pajukossa useamman yksilön voimin. Tässä uros ja naaras.

Jos oli päivä kaunis ja lämmin, niin oli sitä iltakin. Oikeastaan vielä leppempi. ja neitoperhonen asettui kuvattavaksi.

Sain tiedon ensimmäisten korentojen jo aloittaneen lentonsa etelässä, joten seuraava lämmin päivä vietetään korentolammella. :)

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Metsätiellä

Oikeammin se on kyllä ihan maantie, joka kulkee keskellä metsää. Kapea ja mutkainen. Tykkään kulkea siellä hiljakseen kävellen, sillä tien varrella näkee kaikenlaista mukavaa.
Tänään olin myös päätynyt tallustelemaan kyseistä tietä pitkin.
Miettimättä sen kummemmin mitä olin tekemässä. Kuvaan mitä eteen tulee, jos on tullakseen :))

Karttaperhonen, ei jaksanut lentää kuin hetken ja lepäsi jälleen, varmaan oli ensilennollaan tälle keväälle.
Tämä on kevätsukupolven koiras, syksyllä se on sitten toisen värinen.


Sitruuna- ja lanttuperhosia oli paljon. Sitten ojanpohjalle ilmestyi liuska- eli herukkaperhonen, sikin kirkkaissa väreissään.


Ojanreunan pajukossa oli suruvaippa. Suuri ja komea, vaikka siivessä hieman repeämää olikin.


Tienvarren pusikot ovat täynnä yllätyksiä, joita joskus putkahtaa esille, niin kävi tänäänkin.
En tiedä kumpi yllättyi enemmän, mutta olin ihan unohtaa kuvaamisen, kun kauris katseli suurilla silmillään kymmenen metrin päästä

 Ei se kauaa, malttanut töllistellä kun pujahti takaisin samaa reittiä.
Ja minä katselin taas ojan penkoille.
Kesän eka leppis.

Maanantaina on Erkin päivä ja sanotaan jos Erkkinä sataa tulee lämmin kesä..... ;)

lauantai 16. toukokuuta 2015

Taas linnut laulujansa visertää kauniisti...

Ne palasivat jo, ihanat tuskallisen vaikeasti tunnistettavat pikkuiset lintuset. Joka kevätkö ne pitää uudelleen opetella ;)






Ainoankaan lajimäärityksestä en mene takuuseen, mutta ei se niiden suloisuutta suinkaan kadota.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää... sorsillakaan.

Se tuli juosten metsästä, heti kun menimme mökille ja sillä on valtava nälkä. Se tulee aivan jalkojen juureen aivankuin suojaan, tuo pieni nuori naaras sorsa..
Pian tajuamme, että suojaan tuo reppana todellakin tulee. Paikalle tulee sorsapariskunta ja oitis reppana menee aivan matalaksi ja ryömii kivenkoloon jalkojemme juureen suojaan,


Raukalta oli revitty kaikki pyrstösulat irti se aivan tärisi maassa. Ajoimme uros sorsan pois ja reppana pakeni pensaiden suojiin. Sinnekkin tuo uros yritti monella tavoin ja kun olin esteenä se päätti lentää ylitseni reppanan kimppuun.
Onneksi saatiin tilanne sillä kertaa poikki.
Jonkin ajan kuluttua reppana ilmestyi mökin ovelle ja sekoitin puurohiutaleita veteen ja annoin sille. Ahnaasti se pisteli ruokansa ja joi astiasta vettä päälle.
 Enempää ei voitu tehdä. Reppana pakeni taas metsään.
Tämä on näin keväisin sorsien "arkipäivää" Jos naaraalla ei ole puolustavaa urosta niin muut raiskaavat sitä niin kauan kunnes tämä kiihkein pariutumisvaihe menee ohi. :(((
Tuo tapahtui eilen, tänään reppanaa ei näkynyt.
Pariviikkoa sitten näin ensimmäisen kerran kun reppana juoksi uroksia piiloon, silloin niitä oli kaksi, mutta en tajunnut asian vakavuutta.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Perhosia

Kaunis päivä sai kevään perhoset liikkeelle. Ihastuksen iloisia hetkiä tuli eteen varsinkin pikkuisen vihernopsasiiven eli entisen kangasperhosen kohdalla. Pienen pieni itse suloisuus.


Liuskaperhonen, entiseltä nimeltään herukkaperhonen lenteli myöskin useammassa paikassa.


Neitoperhonen on kiistatta kaunotar ja kun se istahti oikein kukalle niin ei meinannut kuvaamisesta tulla loppua.


Sitruunaperhoset ovat ilahduttaneet jo pitemmän aikaa olemassa olollaan. Tänään en yhtään saanut poseeraamaan itselleni joten tässä aiemmin tällä viikolla otettu kuva "bodaajasta".


Perhosia seuraan taas tänäkin kesänä ja havainnot lähtevät eteenpäin  sinne missä niiden levinneisyyttä tutkitaan ihan oikeasti. ;))

lauantai 9. toukokuuta 2015

Vihervarpusten perheonnea tänään

Kammottavan kylmä tuuli puhaltaa suoraan selkään järvenselän ylitse. Näpit jäätyy ja muutenkin ihan liian vähän vaatetta päällä.
Ei vaan voi lopettaa.
Ja kuvat kertokoon loput, vihervarpusten hetkistä...






Ovat ne vaan niin suloisia.

torstai 7. toukokuuta 2015

Avokado

Helmikuussa laitoin pestyn ja pari vuorokautta kuivuneen avokadon siemenen multaan. Monesti oli usko loppua kun ei tapahtunut mitään, vaikka tiesinkin, ettei se mikään nopea kasvi ole. :)
Huhtikuun puolenvälin maissa alkoi pieni alku pilkottaa haljenneesta siemenestä ja nyt se on tällainen.


Edessä on ruukun vaihto suurempaan ja suurempaan sillä tuosta pitäisi kasvaa jonkinlainen puu.
Saas nähdä. :)


tiistai 5. toukokuuta 2015

Tuokio sirittäjän seurassa

Risukkoisessa metsässä kuuluu tuttu kolikonpyörimisen ääni. Se tulee yhä lähempää ja pysähdyn paikoilleni odottamaan milloin sirittäjä ilmestyy oksalle.
Se pyrähtelee alituiseen, laulaa pienen lurituksen ja vaihtaa paikkaa. Oleilee alhaalla oksistossa , yleensä aina piilossa. Hypähtää välillä näkösälle.
Pieni kaunis lähes huomaamaton lintu.


Kuvaaminen on tuskastuttavaa risukkoisessa maastossa, mutta aina joskus, jostain raosta saa linnun näkymään. Kunnes se taas hypähtää seuraavalle oksalle ja seuraavaan puuhun. Kauemmaksikin, mutta palaa pian taas lähelleni.



Kyllä se tietää olemassa oloni, mutta on melkoisen rohkea ja lentää välillä hiuksia hipoen ylitseni ja jää ihan lähelle. katoaa kumminkin, enenkuin ehdin kuvata. Kiusoittelee :)


Olen kohta tunnin nauttinut keäisestä lämmöstä sirittäjää seuraten, melkein samoilla jalansijoillani. Kaikki kannotkin ovat lahoja, joten istuimiakaan ei ole jaossa.
Samassa sirittäjä lennähtää lähioksalle, nyt olisi mahdollisuus saada kuvia, edessä ei ole montaakaan ylimääräistä estettä. No, onhan näitä jo, sillä lintu lentää seuraavan puun oksistoon yhden kuvan jälkeen. :)


Tutustuin tähän suloisuuteen vasta melko tarkkaan vuosi sitten eli 2.5.2014 näin ja tunnistin ensimmäisen sirittäjäni.

Miksi?

Nyynästen lintutorni on vilkaan tien varrella ja hyvin suosittu niin lintujen, kuin niitä ihailevien ihmistenkin joukossa.
Tämä kevät varsinkin on tuonut paljon joutsenia ja tien vierustat täyttyneet autoista. Kaikki on sujunut rauhassa ja hienosti.
Vappuaattona alkuillasta kävimme tornilla jossa oli rauhallista ja hiljaista. Joutsenet rantelivat pesäänsä aina lähelle tornia, kuten edellisenäkin vuonna, lapasorsa oli löytänyt puolison ja uiskenteli uhdessä nokikanojen silkkiuikkujen,härkälintujen ym kanssa.
Vappupäivän iltana ... ei ollut lintuja oli vain surkea näky, kun joitain oli haitannut kaikki näkösuoja kolopuut, jotka oli pitänyt katkoa  ja viskellä veteen...



 Kaikki infotaulut oli revitty irti, eikä ne ole lähteneet ilman jonkinlaisia työkaluja. Järvessä olivat nekin.
Ihan pikkupojat ei tätä ole tehneet. Onneksi torni itsessään sentään oli ehyt ja pystyssä. Oli nimittäin kirveellä tms. kaadettu ainakin yksi pikkupuu.
.

Maanantai-iltana käytiin katsomassa ovatko linnut palanneet. Nokikana pari siellä kokoili taas uutta pesää ja samoin härkälintupareista yksi. kaksi muuta paria puuttui samoin joutsenet. Toivottavasti ne olivat vain jossain pellolla ruokailemassa.


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Pääskysestä ei päivääkään

Ne ovat täällä taas,

 kesäntuojat...

...lentotaiturit


ja niitä oli paljon ja ne lensivät kaarrellen yläpuolellani , korkealla. :)

lauantai 2. toukokuuta 2015

Vappukurre ja välkky käpytikka

Kuusi oravaa vilisti hurjasti kuusenrunkoa ympäri, ei kai sentään vielä poikaset ole liikkeellä. Myöhemmin tämä vielä harmaanuttuinen metsän orava istui ruokintapaikalle pänhkinäaterialleen.


Ruokailijoita riittää yhä runsaasti. Eniten lienee vihervarpusia ja punatulkkuja. Kovin paljoa en niitä ehtinyt seuraamaan, mutta tämä käpytikka ja sen touhut saivat pysähtymään.
Jonkin aikaa ihmettelin, että mitä kummaa se oikein touhuaa ja hiippailin lähemmäs.
kaveri haki oravien ruokinnalta pähkinän puolikkaan...


... ja sitten selvisi miksi vaahteran rungossa on tikan hakkaamia pieniä koloja. Sehän etsi sopivan kokoisen kolon, laittoi pähkinän siihen ja aloitti ruokailun.


Sitten taas uusi pähkinä ja uuden kolon etsintä, ei mennyt aina samalle kololle.