perjantai 31. heinäkuuta 2015

Heinäkuun viimeinen

Lastenlaulussa lauletaan
 "Heinäkuu on hellekuu,
elokuuhun kesä jää"
No, poikkeus vahvistaa säännön ja on näitä tällaisia heinäkuita koettu enenkin, pahempiakin. Itse olen ihan tyytyväinen, ei ole ollut pakkasia, eikä niitä tukahduttavia helteitä.
Se säästä ja asiaan.
Perhoset ja korennot ilmestyvät hieman myöhässä lentelemään, mutta toisaalta toisenpolven perhosia on jo liikkeellä ja ihan ajoissa.
Elokorentoja kaipailin jo kuukausi sitten. Tänään niitä olikin runsaasti tarjolla. Pienellä alueella 45 yksilöä, ihan vastakuoriutuneita suurin osa. Korentohavainnot nousi tältä kesältä 24:n



Samalla reisulla näin kauniin vaalean perhosen, joka ei näyttänyt ihan normi kaaliperhoselle. ;9
Eihän se ollutkaan , vaan toisenpolven virnaperhonen. Se nosti kesän perhossaldon 45:n joista jo neljä on toisenpolven lentäjiä.


Aiemmin viikolla nähtynä toisenpolven karttaperhonen ja

 samoin toistapolvea oleva lanttuperhonen.


Vielä on kesää jäljellä ja perhoshavaintoja saadaan vielä runsaasti....

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Paluu ajatuksissa Kirveskoskelle

Tänään voisi olla juuri oikea aika palata ajatuksissa tuonne Kirveskoskelle, jonne vielä lupasin mielikuvaretken tehdä. Siis tähän maisemaan lähdetään, jos jaksat tule mukaan...


Olemme tulleet pellonreunan kapeaa heinäistä polkua joen vartta alas. Minä, kuinka ollakkaan ylitin pienen ojan niin, että huomasin tutkivani millaisia ötököitä kulkee aivan heinikon juuressa. ;)
Kaikkialla lennähtelee tummia smaranginsinisiä perhosmaisesti lepattavia korentoja, niitä on kymmenittäin ja ja kaikkialla ympärillämme.


Nyt jos voit sulkea silmäsi ja kuvitella olevasi tuolla paikalla. Takaa kuuluu hiljaisena padon/kosken kumina, aurinko paahtaa ja on aivan tyyntä. Kymmenet tummat uroskorennot lentelevät aivan virtaavaa vettä hipoen ja tanssivat sen pinnalla, nousten välillä korkeuksiin. Siinä on sekä immen- että neidonkorentoja ei sillä ole edes väliä ne ovat niin kauniita. Aurinko välkehtii siivissä ja ne ovat aivan silmiesi edessä.


Kuvaaminen on hankalaa, sillä minullahan on tuo 300mm putki taas kamerassa. Ja korennot ovat aivan liian lähellä, tilaa perääntymiseenkään ei ole... siis nautitaan silmillä.


Äkkiä hiljaisen ihailun ja satumaisen tunnelman läpi kuuluu sääksen kiljaisu. Tuolla se lentää padon yläpuolella.
Sääksi houkuttaa nyt luokseen ja haikein mielin matkataan taas polkua poispäin, ojan ylityskin onnistuu.


Korkealla se on, kala-altaiden yläpuolella. Emme voi mennä lähemmäs tai se poistuu oitis paikalta.


Sääksen näkeminen on myös hieno hetki, joka kerta.

Alkaa olla aika poistua tästä mahtavasta maisemasta, jossa haluaisin asua. Vielä voisi viipyä, mutta aikataulu (raivostuttava sana) vaatii tällä kertaa näin.
Mutta mikä tuonne lennähti...näetkö tuolla takana, koivujen välissä.


Harmaahaikarahan se. Juuri ja juuri saa selvää. Toinen arka lintu, joka katoaa yhtä hiljaa kuin tuleekin.
Sinne meni, parempaa kuvaa ei saatu. :(
Katse vielä sillalta korentojen tanssiaismaisemaan, ei niitä täältä asti näe. Aika lähteä.


Eipäs vielä päästäkkään Kirveskoski vieraitaan pois. Taivalla liitelee, korkeuksissa tietenkin jokin upea lintu. Kun se kääntyy sopivaan kulmaan, tunnistaa sen haarahaukaksi. Kruunu tälle vierailulle on saatu.


olet melkoinen seikkailija jos jaksoit lukeakkin koko postauksen ja jos vielä onnistuin välittämään edes hieman tunnelmaa niin olen iloinen. Kiitos sinulle mukana olosta.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

No niitä perhosia tähän väliin

Tulee se lupaamani jatkokin, mutta tänään oli niin mahtava perhospäivä, etten malta olla hehkuttamatta.

Taas tuolla hiekkatiellä keskellä hakkuuaukiota hikoilin. Tesmoja, metsänokiperhosia, hopeatäpliä, niista nyt ei kuvia tähän, mutta keisarinviitta viihtyi seurassani ihan mukavan tovin.
Se viihtyi hiekkatiellä, autoja kulki, mutta se palasi aina takaisin





Samassa paikassa tuntuivat myös sinisiivet viihtyvän. Halusin Tällä ensimmäisellä kuvalla luoda mahdollisimman totuudenmukaisen mielikuvan kuinka pienoisia nuo ovatkaan

Kangassini


Juolukkasini

Juolukkasini


Hohtosini

Ja kyllä perhonenkin on kiinnostunut askartelusta. Tämä kaveri kulki Iinan käsivarrella kaikkialle pihamaalla.


torstai 23. heinäkuuta 2015

Kaksi kohtaamista

Ajoimme hiekkaista maantietä hiljakseen ja äkkiä poika huomasi korennon keskellä tietä. Pysähdyimme katsomaan.
Se makasi selällään, mutta oli hengissä, oli ilmeisesti törmännyt juuri meitä vastaantulleeseen autoon


Käänsin sen jaloilleen, mutta ei lähtenyt liikkeelle

Lopulta nostettiin päällisinpuolin vahingoittumaton kaunis siniukonkorentonaaras tiensivuun lehdelle. Jospa se siitä virkoaisi.

Toinen, tosin paljon mukavampi kohtaaminen oli pihtijokikorento, joka lennähti suoraan eteeni. Onneksi Peten kamera kävi nopeaan ja saatiin kuvakin.


Taidan jättää seuraavaankin postaukseen jotakin ;)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Eilisiä.

Eilisen tiistain kuuman tiistain korento ja perhosmaisemaa. Ei ehkä sitä tavanomaisinta, mutta siellä niitä lentetleviä kuitenkin oli.



Siniukot olivat tapansa mukaan taas tuttavallisia ja sain väistellä, etteivät nyt ihan kasvoille istahda. Kovin auliisti ne istuivatkin alas, mutta ei kuvaamismahdillisiin paikkoihin. Esim. niskaa tai kaulalla olevalle laukulle, käsivarrellakin joku kävi kokeilemassa.:)
Lopulta sentään kelpasi harmaa tolppa ja koska korento aina istahtaa selkä aurinkoon niin melkoiset varjot siitä syntyi.


Naaraspuolinen valitsi sitten kuivan niitetyn heinikon


Ruskoukko keksi lentää korkealle koivuun. Juuri ja juuri sen sieltä silmät tavoittivat ja tuurilla vaan kuvaamaan :)

Hämmästyksekseni neidonkorentokin ilmestyi paikalle. Mitä ihmettä se tekee noin kuivalla alueella?


Hopeasiipiä näin nyt vain yhden, mutta hyvä niinkin.


Lieneekö orvokkihopeatäplä?

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Hopeatäpliä


Hiekapohjainen maantie on hiljainen liikenteeltää ja se kulkee suuren hakkuuaukion halki. Hakkuut on tehty parisen vuotta sitten ja nyt aukolla kasvaa vaikka mitä. Ennenkaikkea siellä lentelee perhosia.
Aurinko paahtaa pilvien raoista riittävän kuumasti ja kasvien juurilta lehahtelee hopeasiipiä kymmenittäin.
teen parhaani saadakseni mahdollisimman monta kuvattua, luonnossa en niitä eroon tunnista.
Kotonakin todella hankalaa, koska en saanut siiven alapuolelta kuvia.
Siispä korjatkaa mitkä on pielessä.

Veikkaan angervohopeatäplää ja on siinä tesmaperhonenkin

Tuota valkoreunuksista en osaa nimetä ja toista veikkaisin angervoksi sitäkin

Tämä uskoakseni on niittyhopeatäplä

Tässä vielä tuo mysteeri. Tuo valkea pilkkureunus hämää, vai olisiko vain värit kadonneet.

Koetin laskea paikallani seisten kerralla näkemäni hopeatäplät pääsin kahteenkymmeneen ja sitten menin sekaisin. :) En ole aiemmin tavannut niin montaa hopeatäplää kerrallaan kuin tänään.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Perhoset ilmestyvät pikkuhiljaa

Jo toinen lämmin aurinkoinen päivä ja se näkyi perhosten ja korentojen määrissä.
Kävin molempina päivinä samalla paikalla ja ero oli huomattava.
Hopeatäplät ka metsänokiperhoset ovat nyt täällä aloittaneet lentonsa.




Vielä oli lennossa liuskaperhonenkin. Oli senverran ränsistyneen oloinen, etten usko olevan uutta syyssukupolvea vielä.

Tesmat ovat luonnollisesti valtalajina juuri nyt.


Perhoskesä alkaa vaikuttaa paremmalle. Nyt odotellaan vaan syyssukupolven ilmaantumista.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Luonnon tositeeveetä

Pojan tytär sen huomasi, tukkakoskelolla oli jokin saalis, se oli senverran kaukana rannasta, ettei paljain silmin nähnyt mikä. Siitä alkoi kuitenkin hieno näytelmä jota koetin saada kuviin. Matkaa oli liikaa ja kuvat on vahvasti gropattuja, mutta koettakaa kestää.

Kotona sitten paljastui, että melkoinen rapuhan tuo taitaa olla.


Lokki kiinnostui oitis saaliista. Koskelo yrittää karkuun...


Ainut tie turvaan on sukeltaa.


Pari kertaa koskelo joutui sukeltamaan turvaan ja lokki parkkeerasi itsensä sulelluspaikalle.


Koskelo nousi pintaa hieman kauenpana ja oli ilman saalistaan. Ilmeisesti oli kadottanut sen.
Nyt se lähti määrätietoisesti kohti lokkia.
Hieman piti uhota mennessään ;)


Melkoisen ovela veto koskelolta, ui vain kaikessa rauhassa lähemmäs... Ja sukelsi aivan lokin vieressä


Lokki rääkäisee ja hyppää ilmaan. Taisi koskelo hieman kokeilla miltä lokin varpaat maistuu.


Lokki nousi ilmaan ja samaan aikaa koskelo paineli lujaa vauhtia karkuun.


Kosto taisi olla suloinen. :)

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Pienoisia höyhenpalleroita vielä

Mökkirannassa viihtyi isokoskelo poikasineen, ja miten pieniä ne olivatkaan.
Edit. Kiitos oikaisusta, liian hätaisenä nimetty isokoskelo onkin luonnollisesti tukkakoskelo.


Eivät ne suuremmin välittäneet rannassa uivista koiristakaan, hieman sentään väistivät ;)


Emo koskelokin piti tietysti saada kuviin. ;)

Sitten jatketaan matkaa hyvässä järjestyksessa