sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kesän värikkäitä siivekkäitä vielä

Juuri nyt on oikea aika bongailla perhosia. Vaeltajat ovat kansoittaneet ainakin eteläisen Suomen.  Neitoperhoset, amiraalit, suruvaipat ja liuskeperhoset lentelevät kukilla ja ennenkaikkea perhosbaarien liepeillä. Saman baarin lähellä saattaa olla kymmenittäin amiraaleja ja neitoja.




Olen pahoillani jos joku näistä on jo ollut täällä, en ihan tarkkaan muista, kun kuvia on ......aika monta ;)

Korentojakin vielä lentelee ihan runsaasti. Ruskoukkoja oli sorakuopalla pyydystelemässä hietikkokiitäjäisiä. Kiitäjäiset lähtivät liikkeelle kun käveltiin ja oitis korennot "hyökkäsivät. Yksi ainakin sai saaliin.


Mukavaa alkavaa syyskuuta ja katsellaan maailmaa avoimin silmin. ;))

torstai 27. elokuuta 2015

Päivän neito

Siis perhonen... neitoperhonen. Se oli tänään pääosassa.


Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, vai tuoko mitään ;)

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Järven pohjasta nostettu...

Kun tuo edellinen postaus oli niin kuiva ja pölyinen, ei sitä jaksa katsella. Kaivetaan paripäivää vanhat kuvat ja tutkitaan mitä löytyi rannasta pohjahiekasta.

Kauan se siellä on varmaankin ollut ja ties millaisten otusten turvapaikkana.


Painava kuin mikäkin. Veden ja hiekan sileäksi hioma tukin pätkä. Tuolla selällä aikoinaan kulkivat tukkilautat kirkonkylän sahalle. Oisko jopa siltä ajalta. Mitähän siitä olisi aikaa 40-50vuotta... ehkä


Pinta on kuin samettia, se aaltoilee kauniisti ja värikään ei ole paha.


Auringon osuessa puuhun se kimaltelee. Siinä on lukuisia pieniä pyöreitä reikiä jotka kimaltelevat. Lienevät arkisesti hiekanjyviä, mutta voisi toki olla jotain jännittävämpääkin ;)


Suurempiakin "onkaloita"  löytyi (arkisesti oksanreikiä)


Nyt se odottaa tulevaa sijoitustaan. Varmasti paikka löytyy, mökkipihamaan kivi/vesi/ajopuu ympäristöstä.

Pölyistä, likaista, kuivaa...

Keväällä odottaa sadetta, että se huuhtoisi pois kaiken tukahduttavan pölyn luonnosta, teiltä ja poluilta. Niin odotan nytkin.
Täällä ei ole satanut nyt kuukauteen ja kuumuus on tukahduttamassa luonnon ja ainakin  meikäläisen.
Polun pää ei ole kovin kutsuva, mutta suuntaan sinne kuitenkin, ehkäpä puiden suojassa olisi mukavampaa.


Yksi pikkukultasiipi istahti kuivalle heinikolle, eipä ole juurikaan kukkia josta mettä ammentaisi.


Sinne korsien joukkoon se kaivautui paahdetta pakoon, vaikka auringon ystävä onkin.
Sadetta kaivataan ja ihan kunnollista sellaista.
Pihlajat ruskistuvat ja ovat ihan hiekkapölyn peittämiä. Saadaankohan ruskaa tänä vuonna.

Kielojen lehdet antavat hienoista piristystä ja mustikan varpujen punertavuus. Värit ovat haaleita, mutta aavistus kauniista syksystä antaa pientä toivoa.



Syksy ja kevät ovat lempivuodenaikojani. Talvi myöskin. Kesä on mukava jos se ei ole kuolettavan helteinen.
Mennyt kesä on ollut ihan hyvä, noin kokonaisuutena. Nyt odotetaan millainen syksystä muodostuu. Säästä ei kannata stressata , koska sille ei mitään voi, on vaan osattava nauttia siitä mitä tulee.
Elokuun ruusun myötä mukavaa loppukuuta


tiistai 18. elokuuta 2015

Reppanan kuulumisia vielä

Muistako, alkukesän reppana sorsan kovan kohtalon uros sorsien raiskaamana ja kuinka se sitten löysi itselleen puolustajan.
http://tiitsankuvablogi.blogspot.fi/2015/06/reppana-ja-klenkka.html

Vieläkään ei pyrstösulat ole kasvaneet takaisin, mutta iloisena se uiskenteli rannassa tänään muiden naarassorsien kanssa.


Olihan se kuin pieni lelusorsa, paljon tekee tuo pyrstön puuttuminen. Toivotaan että nähdään ensi kesänäkin.
Reppana majailee ihan turvallisilla vesillä, joten ehkä säilyy hengissä pyssymiesten paukutteluissa.

maanantai 17. elokuuta 2015

Tänään se tuli....

Aamupäivällä rakentelin baarin antimia ja sekoittelin lientä pihalla. perhosia lenteli ympärillä, enimmäkseen valkoisia lajeista ei sillähetkellä hajuakaan.
Baari kuntoon ja viiden minuutin kuluttua ensimmäinen "asiakas"


Amiraalihan se itse suuressa arvossaan.
Viihtyi paikalla koko pävän, muutaman liuskaperhosen seurassa.


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kirjoukko ja muita kavereita

Kirjoukonkorentoja tapaa nyt ihan kaikkialla. Tänään liikuin useammallakin suunnalla ja aina tultiin moikkaamaan :))


Joku jäi ihan malliksi lepäilemäänkin, vaikka eipä sitä helposti tuosta puunrungolta huomaa.
Kuvattavaa oli joka puolella niin ettei oikein osannut kuvata mitään. Tummiasyyskorentoja kymmenittäin, samoin punasyyskorentoja ja jopa yksi verikorentokin. En vaan onnistunut kuvissa tänään. :(
Yksi ketosinikin? osui matkan varrelle.


Touhu vaikutti sille, että oli munintatouhuissa. Pianhan senkin lentoaika tulee täyteen.

Tällaisia kavereita taa halusin joskus ihan oikeasti alkaa kuvaamaan, mutta kun ei tuo ryömiminen oikein onnistu niin ovat jääneet. Tämä kuitenkin ihan seisaaltaan kuvattuna ;)


Huomenna tarkistamaan perhosbaarin tilannetta. Kuulin tänään, että sinne on jo väkeä tullut.
Kaikkialla kuhisee, lentää ja ryömii. Linnut aloittavat muuttojaan ja kokoontuvat yhteen. Alkaa taas olla elämää ympärillä.

Keisarinviitta


Rakentelin eilen perhosbaaria. Hieman kesken se vielä on, "maisemointi" puuttuu, mutta tärkein on tarjolla elikkäs herkut.
Mökillä alkaa olla niin kuivaa, että kohta ei ole perhosille kukkia tarjolla.
pari tuntia ehti pöytä olla katettuna kun keisarinviitta ilmestyi pyörimään ympärille. Näin se meni viime vuonnakin. Ensin tuli Keisari ja hopeatäplät ja pian jo liuskaperhonen, neidot ja amiraalit sekä suruvaipat ja ohdakeperhonenkin. Toivottavasti nytkin.



perjantai 14. elokuuta 2015

Kallionauhus avaa jo kukkiaan

Kallionauhus toivottelee ritariperhosia, eipäs kun amiraaleja tervetulleiksi avaamalla kukkiaan. Uudellamaalla niitä on jo eilen ja tänään ollut lentelemässä, joten eiköhän kohta täälläkin.
Sitruunaperhonen maistelee ensimmäisiä herkkuja. Kummallisen vihreä tuo sitikka on.


Ollaan  puolivälissä elokuuta. Viimevuonna kuvasin ensimmäiset amiraalit muistaakseni syyskuun puolella. Eikä niitä kovin paljoa lennellytkään.

Hymyä huuliin

Nyt vien teidät ihan toisenlaiseen luontoon. Mennään Dorkin puistoon. Se on Heinolan rautatieaseman vieressä ihan lintutalon naapurissa, paikka jossa väkisinkin tulee hyvä mieli.
ITE-taiteilija Vesa Ryynänen on loihtinut puistoon pysyvän näyttelyn ja uskokaa pois siltä mieheltä ei mielikuvitus lopu. :)
Vesalle on aarteita kaikki ne "roskat" joita me heitämme kelvottomina menemään. Katseleppa vaan mistä kaikesta teokset onkaan rakennettu.
Löysin monta suosikkiani, mutta aina se vaan muuttui matkan varrella. Ehkä tämä olisi yksi niistä, johtuen ajankohtaisuudesta ja oivalluksesta. teoksen nimi on paras. ;)



"Banaaninkuori on ihmiskunnalle yhtä tärkeä, kuin hyvinvointivaltio A Stubbille" Vesa Ryynänen 2014

Ei kaikki ole yhteiskunnallista sanomaa välitävia teoksia,.... ainakaan ihan suoraan. Vai mitä mieltä olet "Insinöörin Viagrasta"

Klikkaa toki isommaksi ;)

Jimi Henririx voudelta 2007 soittelee vielä yhtä kauniiti tänäkin vuonna.


Hänetkin saa suuremmaksi.
Paljon, paljon enemmän voi katsella halutessaan Vesan omilta sivuilta
 http://ite-vaananen.net/Ajankohtaista.php
Laitoin tuon ajankohtaisen sivun linkkiin, oikeastaan sen alkusivun kuvien vuoksi. ;))
Kun käyt Heinolassa kannattaa poiketa, tuonne ei ole aukioloaikoja, se on aina auki. :)

torstai 13. elokuuta 2015

Vähän, mutta kuitenkin....

Viikon verran on mennyt yöt yskiessä ja limaa oksennellessa. Vanha vaiva iski taas, mutta eiköhän se taas tästä. Nuo kosteat  yöt ja helteet eivät oikein sovin mun homeen altistamalle kropalleni... kait.
Tänään kuitenkin pienellä korentoretkellä ja hyvin meni ulkona, sisällä sitten taas yskitään ja niistetään.
Hiljaista oli korentopaikoillakin, tosin pilvetkin haittasivat ajoittain. Korennothan toimivat aurinkoenergialla.

Ruskoukonkorentoja näkyi sentään muutamia.
Ensin tunnelmalliseti heinikossa piilossa. Piti odottaa, että tuuli heiluttaisi sopivasti heiniä pois edestä ;)

Toinen taas oli reilusti esillä

Tummiasyyskorentoja oli sitten vähän enemmän.

Kolmisiipinen uros


Ja pariskunta munintahommissa. Uros vaan niin kiireinen, että naaraalla muninta jää kesken. Huomaat jos klikkaat kuvaa isommaksi


Punaisten korentojen kohdalla on tunnistusvaikeuksia, joten niistä kenties myöhemmin.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Poikkesinpa Järvenpäässä

Järvenpää on tuttu ja rakas paikka onhan se ollut kotikaupunkini liki 20 vuotta. Tänään pika pyrähdyksellä katselemassa mm. Lepolan uutta asuntoaluetta ja ennenkaikkea sinne rakennettua hulevesialuetta jossa viihtyvät linnut ja korennot.
Vesi oli nyt hyvin vähissä, mutta korentoja ja lintuja oli runsaasti. Löysimme sieltä mm litteähukankorennon, josta en kuitenkaan kuvaa saanut.




Ympärille rakennetaan kovasti ja tuota allasaluetta maisemoidaan samalla. Siitä tulee vielä upea.
Toinen mielestäni hienosti toteutettu paikka oli Tuusulanjärven rannalla oleva rantapuisto. En nyt muista sen nimeä, mutta siellä tuntuivat ihmiset viihtyvän hyvin.


Tuolla jossain vastarannan tuntumassa oli koti silloin joskus... ;)




torstai 6. elokuuta 2015

Pian on aika...

Tätä katsoessa tulee väkisinkin haikea olo. Ei ole sinisiiven terhakkuudesta paljoa jäljellä. Tuntosarvet "roikkuvat" jo alaspäin ja katse on surullinen. Voiko perhosen katse olla surullinen... mieti itse. ;)

maanantai 3. elokuuta 2015

Sellanen tunnin lenkki... tai kahden.

Auto parkkiin tien päähän ja talsimaan eteenpäin Pari vuotta sitten täällä oli kaikenlaista mukavaa kuvattavaa.


Kanervat kukkii ja aurinko paistaa kuumasti. Heti alkaa myös tapahtua.
Sinisiipiä pyörii jaloissa ja kanervissa


Syyskorentojen kuoriutuminenkin on näköjään alkanut. Nyt ei enää tiedä mihin silmänsä kääntäisi saati sitten kameransa. kaikkialla lentelee jotakin. Ihan uskomatonta.


Haalistunut hopeatäplä sai aikaan sydämentykytyksiä. Hopeatäplä jolla ei ole pilkkuja... ei sellaista olekkaan. No onhan sellainen, kun värit on haalenneet ja vaalenneet, vanhuuttaan tai märkyydestä

Loistokultasiipikin näköjään tykkää kanervista
Nousu korkealle mäelle tapahtui kuin salaa ja nyt mennään jo taas alaspäin. Notkossa on kosteaa suomaista maastoa ja syviä ojia jotka ovat täynnä vettä.
Kulku hidastuu sillä ei haluta talloa ainuttakaan niistä kymmenistä sinisiivistä jotka lentelevät aivan maanpinnalla. Niitä on valtavasti.
Kirjoukkokin ilmestyi seuraan. Sehän on hyvin ystävällinen ja istuu mieluusti olkapäällesikin. :)


Paarmat aloittivat piirityksen, tai lähinnä Peten piirittämisen. Ei ne minusta välitä, kuten ei hyttysetkään. :(


Ei ne sinisiivet kuvasta erotu vaikka lentelivät tuossa veden päällä.
Käännös takaisin ja yhä löytyy uutta kuvattavaa.

Naaras lauhahiipijää en ollutkaan enen nähnyt


Pihlajaperhonen vaan jatkaa lentoaan, välittämättä lainkaan mistää normilentoajoista.

Tässä on sitten loppuhuipennus, ollaan jo takaisin ja pidot on meneillään keskellä tietä. Hirvi varmaankin on kattanut pitopöydän. :))

Se olis sitten siinä pikareissu mutta mukavan antoisa. Kuinkahan pitkä tästä oikein tulikaan. :(