torstai 10. marraskuuta 2016

Kurkistus jäätyneeseen maailmaan.

Hah, loput nuutuneet ruusunnuput jauheliharasiaan muutama helmi mukaan ja irronneita terälehtiä. Päälle jääkylmää vettä. Yön yli parvekkeella -5 asteessa ja nyt sitten kuristellaan mitä saatiin aikaan. Harmaa keli hieman taitaa verottaa loppuloksen olemusta, mutta ihan kiva näkymä, vai mitä.
niin ja sorkin hieman tuota sekoitusta siinä jäätymisen alkuvaiheessa ja sen vuoksi vatmaan sain nuo piikit aikaseksi.




keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Tahtoi tehdä heti nyt....

Kun joku ajatus iskeytyy päähän niin oitishan sitä pitää koettaa toteuttaa. Väliäkös sillä jos joutuu käyttämään hoksottimiaan vähän enemmän. :)
Ruusuja jäädyttelin aiempinakin vuosina maitotölkeissä. Tarkoitus oli nytkin, mutta yksi asia unohtui.... ei ollut sitä tölkkiä.
Siispä kaupanlihapakkaus käyttöön, (onneksi oli säästänyt) ja sommitellaan sitten siihen.
Liian matalahan se oli tuli ohut ja helposti sulava, mutta toivotaan, että pakkaskelejä riittää.


Sain facenpuolella vinkin, että teeppä vielä kolme kirkasta levyä ja rakenna lyhty.... On jo jäätymässä. ;)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Marraskuussa jäätyy maa....

Osapuilleen noin lauletaan lasten kuukausilaulussa. Kyllä se marraskuu onkin aloittanut nimensäveroisesti.
Kuukausi alkoi talon ikkunoiden vaihdolla. Onneksi oma vuoro osui sille viimeiselle leudolle päivälle, ei tuiskunnut lunta tupaan. Nyt on sitten kauniit valkoiset kolmilasiset ikkunat tässäkin talossa ja kyllä oli aikakin.
Remonttipäivänä lähdin evakkoon mökkimaisemiin haaveena kuvata lintuja ja ihan vaan rauhoittua yksikseen. Ja nyt sitten kuvatykitystä.

Hyvin se onnistuikin. Lintuja oli varmaan yli sata ruokinnalla ja lajejakin melkoisesti. Tervetulleeksi toivottelin myös Isolepinkäisen



Närhiä ei ole helppo saada kuviin kunnolla, mutta kun tarpeeksi kauan kököttää paikallaan niin jopa sekin uskaltautuu lähelle.



Käpytikka on vakiolintu, lähes omalla pihallaan tuossa ruokailee. Nyt tuli melkein syliin, kun kuvasin sinitiaisia.


Kuusi punatulkkua tuikutteli koivunlatvassa ja lopulta uskaltautuivat alas ruokailemaan.



Töyhtötiainen...se on ihan liian vikkelä kaveri. En saanut oikein mieleistäni kuvaa siitä vaikka kuinka koetin ennakoida sen liikkeitä. Jos muuten onnisti niin mokailin itse. :(
Mukava pikkuinen veijari.



Järjestyspoliisina aikoinaan ruokintapaikalla häärinyt mustarastaskin on rauhoittunut nyt, kun sillä on lisävoimia, jopa kuusi mustista pyöri pusikoissa. Ihmeen rohkeana yksi lopulta alkoi poseeraamaan. Kyllä se koko ajan seurasi mitä touhuan ja olenko vaaraksi. Katso vaikka sen katseen suuntaa.


Sinitiainen on selkeästi yleisin lintu nyt, niitä oli kymmenittäin. Sopuisasti sitä kuitenkin ruokailtiin. En muuten huomannut mitään nokkapokkaa koko päivän aikana. Lienee syynä se, että ruokinta-aluetta on laajennettu ja sapuskaa on tarjolla useammassa paikassa muutaman metrin välein.


Itseoikeutettuna paikalla ylpeyteni harmaapäätikka, jolla on ihan oma ruokailupuunsa, lintu on hyvin arka. No, nyt ruokapöytä oli tyhjä, uusinta kattaus järjestyi ja kaikki taas kunnossa, arkuuskin katosi päivän aikana. :)
.


Jokatalvinen peipposemme oli myös paikalla. Tosin niitä oli ollut seuraavana päivänä kuusi. Selviävät kyllä talvesta jos ja kun sopivaa ravintoa on koko ajan saatavilla. Pääsevät yöksi tuulen ja sateen suojaan.


Olihan siellä vielä puukiipijä, hömö- ja kuusitiaiset, sekä tietysti talitintit. Puukiipijäkin oli melko rohkeana. Tuohon pallorenkaaseen sen kynnet ei oikein sovellu, mutta maistaa piti.


Välillä kävin hetken mökillä lämmittelemässä ja sitten taas passiin. Kuusituntinen vierähti turhankin nopeaan ja ilta alkoi hämärtyä kun kotiin lähdin.
Tällaisista päivistä tykkään. Kiitos kun jaksoit lukea loppuun.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Tilhien parissa

Viime päivät on menneet tilhien parissa. Täällä on sellainen 700 tilhen parvi ollut muutaman päivän ja yhtä hieman pienempää olen seuraillut.
on ne mukavia katseltavia, mutta ei niin helppoja kuvattavia, ainakaan tuolla vilkkaammassa keskustassa.


Valoa on ollut niukalti tarjolla, mutta jotenkin sentään pärjätty. Kuvat on useammalta päivältä, vaikkakin samoilta kulmilta.


Tänään jo hieman aurinkokin pilkahteli.


Tuo koristeomenapuu tai oikeammin niitä on 4-5 ihan lähekkäin, on mieluinen paikka niin tilhille kuin muillekkin linnuille.
Ja riittäähän niissä syötävää. Tässä yksi latvus. :)


Ilmat on viilenemässä ja pianhan se on jo marraskuu. Pelastuttiin lokakuun märiltä keleiltä, mutta monilla on jo nyt vaikeuksia kaivovesien kanssa ja ennustetaan kovaa ja lumista talvea. Mukavaa lokakuun loppupuolta.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Väkerryksiä lisää

Haudoille vien nämä kaksi



Tämä ruusu on yksinäinen, ilman osoitetta


Loput vaahteranlehdet kokosin kranssikimpuksi. Tuon voi laittaa joko pöydälle tai seinälle.


Hirmu hinku tehdä lisää, mutta kun parveketta pitää tyhjentää ikkunaremontin tieltä, eikä sinne voi kerätämitään:(
"Päätyseinänkin" raahasin olkkariin siksi aikaa. ;)
Kuva meinas unohtua...

Vaihtelua vaahteranlehtiin.

Vaahteranlehtien aika alkaa olla ohi ja ruusuja tekisi vielä mieli väkertää. Eipä huolta onnistuu se muistakin lehdistä. Tämä on vuorenkilven lehtistä koottu.


Poimin lehtiä penkistä sen mukaan millaisen tarvitsin, joten ulkohommia oli. ;) Pienessä vesitilkassa säilyy pitkään hyvänä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Ihan ihana hömppä

Varsinainen ruokinta avattiin metsään eilen, koska lintuja oli tullut jo runsaasti paikalle pitkin viikkoa.
Tänään käytiin tarkistamassa tilannetta ja olihan kuhinaa. Talitiaisia, sinitiaisia, töyhtiksiä, kuusitiainen, mustarastas ja puukiipijöitäkin kaksin kappalein. Käpytikatkin paikalla.
Suurin ilonaihe oli nyt hömötiaisten määrä, joka on lisääntynyt viimevuodesta. Hömppähän on taantunut ja sen kanta on laskusuunnassa pesäpaikkojen puutteen vuoksi. :(
Tuo vilkas pieni rohkea lintu tuli ihan kädelle, kun siivoilin ruokintakaukaloa.
Siksi se saakin olla nyt bannerissa toistaiseksi ja julistaa lintujen kuvaamis ajan alkaneeksi.


Mukavia lokakuisia päiviä ja nautitaan jokaisesta päivästä niin hyvin kuin voimme.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Syystunnelmia.

Viime yö taisi olla viileä, mutta aamupäivän aurinko lupaili hyvää.. Ennusteet lupaavat jatkossa sateita, joten ulos pitää ehtiä.
Lähdin jalkaisin liikkeelle ja mielessä siinteli jonkinlaiset linnut. Räksäparvia on ollut liikkeellä ja tykkään kuvata niitä, jos vaan yhteistyön saan sujumaan.
Löytyihän se parvi ja pakeni oitis hieman kauemmas kun saavuin. vanhastaan jo tiesin, että takaisin tulevat kun odottelen jonkinaikaa paikallani ja tulihan ne... paetakseen jälleen hälisevää juoksijajoukkoa.
Siis uusi odotus paremmalla onnella.


Ehkä noin satapäinen äänekäs parvi säntäili sinnetänne. Siellä oli räkättejä ja punakylkirastaita sekaisin. Sitä helinää oli mukava kuunnella.


marja napattiin nokkaan ja katseltiin, että ehdin kuvan ottaa ;)


Minulla oli hieman hankaluuksia kameran kanssa. Se ei oikein halunnut tarkentaa, jotensäätelin sitä puoleen jos toiseenkin.
Lopulta kyllästyin ja lähdin katselemaan jotakin muuta, minkä kanssa "tappelisin".

Kauempaa järvenselältä oli nousemassa melkoinen sumupilvi melkoista vauhtia.


Se llevittäytyi ensin läheisille saarille ja suuntasi sitten kohti kaupunkia.


Peitti osan Tähtisiltaa, aivan kuin olisi katkaissut sen ja ohjaisi liikenteen suoraan jokeen :)


Enää en pysynyt usvan perässä ja sain vain katsella sen matkaa eteenpäin. Hornetit jylisivät taivaalla ja oli ihan epätodellinen tunnelma. Taitaa se olla syksy.

torstai 1. syyskuuta 2016

Syksy jo saa....

Susu Petal "herätteli" tuolla facen puolella uinunetta bloginpitäjää. Kiitos tästä kuuluu hänelle.
Mulle on sanottu, että jos selitys on enemmän kuin kolme sanaa, se ei ole totta. Ei siis pitkiä selityksiä.
Oli vaan sellainen kesä, etten kokenut saaneeni aikaseksi mitään julkaistavaa. Kuvasin kyllä, mutta niitä yksiä ja samoja kuvia joita joka vuosi. Koin tarvetta uudistua.



No, en minä tästä miksikään uudistu, Samanlainen polkujen tallaaja olen ja pysyn niin kauan kuin koivet kantaa. :)


Katselen ja kuvailen sitä mitä eteen sattuu.


Voin sotkea joskus jotain muutakin mukaan kuin luontoa... ei sitä koskaan tiedä ;)


Kunhan hirvikärpäset hieman edes antavat tilaa niin metsäretkillekkin taas lähden, nyt sinne sekaan en mene.

Aurinko paistaa ulkona jaon lämmintä syksy alkaa hienosti ja se on minulle aina ollut aktiivista aikaa. Keskikesä ei sitten ollenkaan.

Olen palannut. :)

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Heinäkuussa mennään...

Kyllä tämä aika kuluu nopeaan. Ollaan jo heinäkuussa. Silloin kun löysin korennot ja niiden kuvaamisen, opin pitämään heinäkuustakin. Muutenhan ei silloin luonnossa kovin suuria muutoksia tapahdu.  Aurigonpalvoja kun en ole milloinkaan ollut.


Suokeltaperhonen. niin sanottu elis, koska näin sen nyt ensimmäisen kerran. ;)



Tämäkin oli uusi tuttavuus, nimeltään mailtopunatäplä. Minulle kerrottiin, että sen erottaa muista punatäplistä siitä, että sillä on ainoana kuusi tummaa täplää siivessään. Muutenkin elintavoiltaan ja paikaltaan hieman erikoinen.

Ihana nokkosperhonen on nostettava esiin. kanta on vähenemässä ja viime vuosi oli todella surkea monin paikoin. tämä on kuvattu Tuusulassa ja siellä oli melkoisen vilkasta. Heinolassa en ole vielä tavannut yhtään. :(

Korennothan ne on minulle rakkaita, kunhan vaan sateet olisivat lyhytaikaisia, tarpeeseen ne toki tulee.


Aitojokikorennot ovat komeita kavereita ja nyt niitä tapaa jo isojen järvien kivikkoisemmilta rannoiltakin.


Syksyynpäin menosta viestii elokorento joka on niitä ensimmäisiä syyskorentoja. Samalla värikkyys lisääntyy näidenkin kohdalla.


Litteä hukankorento on helposti havaittavissa.



Ruskohukankorento on yleisempiä sudenkorentoja. Mukava kuvattava, kun istahtaa tähystelemään usein ja monesti ennalta hyväksi havaitsemalleen paikalle uudestaan.

Ehdottomia komistuksia ovat neidon- ja immenkorennot joita nyt on todella runsaasti. Tulisi vaan se aurinkoinen ja tuuleton päivä.


Immenkorento koiraan siipi on kaksivärinen, kun taas neidonkorennon siipi on upea tummansininen kokonaan.

Alkukiihdytys on siis tehty ja nyt odottelen sopivaa säätä korentoretkelle tuonne metsäiselle lammelle. Kunhan ehtisi ennen hirvikärpäsiä. :) Mukavaa heinäkuuta ja palataan asiaan.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhannus.





Pieni polku salainen
viekottaa mua metsän syliin,
luonto kauneuttansa ympärilläni tuhlaa,
en kaipaa muiden seuraan meluisiin kyliin,
olen osa metsänväen juhannuksen juhlaa.

Pajulinnun suruisa laulu sieluani soittaa,
juhannuskeijut ihanimmat niityllä karkeloivat,
oravakin puun latvasta huomioni voittaa,
juhannusta lehdot järvet niityt, salot ja vuoret soivat.
E.A. Wiksten








Oikein hyvää lämmintä ja herttaista juhannusta kaikille.