maanantai 4. heinäkuuta 2016

Heinäkuussa mennään...

Kyllä tämä aika kuluu nopeaan. Ollaan jo heinäkuussa. Silloin kun löysin korennot ja niiden kuvaamisen, opin pitämään heinäkuustakin. Muutenhan ei silloin luonnossa kovin suuria muutoksia tapahdu.  Aurigonpalvoja kun en ole milloinkaan ollut.


Suokeltaperhonen. niin sanottu elis, koska näin sen nyt ensimmäisen kerran. ;)



Tämäkin oli uusi tuttavuus, nimeltään mailtopunatäplä. Minulle kerrottiin, että sen erottaa muista punatäplistä siitä, että sillä on ainoana kuusi tummaa täplää siivessään. Muutenkin elintavoiltaan ja paikaltaan hieman erikoinen.

Ihana nokkosperhonen on nostettava esiin. kanta on vähenemässä ja viime vuosi oli todella surkea monin paikoin. tämä on kuvattu Tuusulassa ja siellä oli melkoisen vilkasta. Heinolassa en ole vielä tavannut yhtään. :(

Korennothan ne on minulle rakkaita, kunhan vaan sateet olisivat lyhytaikaisia, tarpeeseen ne toki tulee.


Aitojokikorennot ovat komeita kavereita ja nyt niitä tapaa jo isojen järvien kivikkoisemmilta rannoiltakin.


Syksyynpäin menosta viestii elokorento joka on niitä ensimmäisiä syyskorentoja. Samalla värikkyys lisääntyy näidenkin kohdalla.


Litteä hukankorento on helposti havaittavissa.



Ruskohukankorento on yleisempiä sudenkorentoja. Mukava kuvattava, kun istahtaa tähystelemään usein ja monesti ennalta hyväksi havaitsemalleen paikalle uudestaan.

Ehdottomia komistuksia ovat neidon- ja immenkorennot joita nyt on todella runsaasti. Tulisi vaan se aurinkoinen ja tuuleton päivä.


Immenkorento koiraan siipi on kaksivärinen, kun taas neidonkorennon siipi on upea tummansininen kokonaan.

Alkukiihdytys on siis tehty ja nyt odottelen sopivaa säätä korentoretkelle tuonne metsäiselle lammelle. Kunhan ehtisi ennen hirvikärpäsiä. :) Mukavaa heinäkuuta ja palataan asiaan.

14 kommenttia:

  1. Ja minä kun jo varauduin siihen, että lähden Kymijoen rannalle Heinolaan nokkosperhosta etsimään.
    Aina ei voi onnistua, mutta teidän puutarhapalstoilla pitää käydä taas kuvaamassa jonain perjantaina.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Ne ovat kyllä niin ihania. Varsinkin nuo urokset kun tanssivat aivan veden pinnassa naaraille. Kyllä sitä jaksaa katsella.

      Poista
  3. Ihanat korennot, minä sit tykkään niistä. Mökillä olen ollut vain hyvillä säillä, ei sielläkään ole näkynyt yhtään nokkosperhosta, muita pieniä jotain sinisiipiä ja valkeita kyllä...tässä mun tietämys jota ei siis ole noista pienistä :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä säitähän meillä on onneksi ollutkin. Tämä sadejakso osui hiukan pahaan kohtaan, mutta jos on hellettä niin luonnollisesti tulee myös ukkosia. Eiköhän niitä nokkosperhosia ilmesty näillekkin leveysasteille, toivotaan ainakin.

      Poista
  4. Kiitos kauniista kuvistasi! Haaveilen eläkepäivistä ja siitä, että joskus olisi aikaa ja mahdollisuus lähteä kuvausretkille muuallekin kuin ihan lähimaastoon, vaikka sieltäkin toki löytää monenmoista. Korentotarjonta tosin on varsin rajoittunutta, valitettavasti.

    VastaaPoista
  5. Hienoa, heinäkuusi on pelastettu. Perhoset ja korennot ovat kesäisen luonnon eläviä kaunistuksia. En valitettavasti vaan tunne niitä, vain immenkorennon, joita olen nähnyt joella ollessani.

    VastaaPoista
  6. Kauniita otoksia, kyllä niitä samojakin kohteita jaksaa katsella uudelleenkin. Oikein hyvää syyskuun jatkoa

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.