sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Marraskuussa jäätyy maa....

Osapuilleen noin lauletaan lasten kuukausilaulussa. Kyllä se marraskuu onkin aloittanut nimensäveroisesti.
Kuukausi alkoi talon ikkunoiden vaihdolla. Onneksi oma vuoro osui sille viimeiselle leudolle päivälle, ei tuiskunnut lunta tupaan. Nyt on sitten kauniit valkoiset kolmilasiset ikkunat tässäkin talossa ja kyllä oli aikakin.
Remonttipäivänä lähdin evakkoon mökkimaisemiin haaveena kuvata lintuja ja ihan vaan rauhoittua yksikseen. Ja nyt sitten kuvatykitystä.

Hyvin se onnistuikin. Lintuja oli varmaan yli sata ruokinnalla ja lajejakin melkoisesti. Tervetulleeksi toivottelin myös Isolepinkäisen



Närhiä ei ole helppo saada kuviin kunnolla, mutta kun tarpeeksi kauan kököttää paikallaan niin jopa sekin uskaltautuu lähelle.



Käpytikka on vakiolintu, lähes omalla pihallaan tuossa ruokailee. Nyt tuli melkein syliin, kun kuvasin sinitiaisia.


Kuusi punatulkkua tuikutteli koivunlatvassa ja lopulta uskaltautuivat alas ruokailemaan.



Töyhtötiainen...se on ihan liian vikkelä kaveri. En saanut oikein mieleistäni kuvaa siitä vaikka kuinka koetin ennakoida sen liikkeitä. Jos muuten onnisti niin mokailin itse. :(
Mukava pikkuinen veijari.



Järjestyspoliisina aikoinaan ruokintapaikalla häärinyt mustarastaskin on rauhoittunut nyt, kun sillä on lisävoimia, jopa kuusi mustista pyöri pusikoissa. Ihmeen rohkeana yksi lopulta alkoi poseeraamaan. Kyllä se koko ajan seurasi mitä touhuan ja olenko vaaraksi. Katso vaikka sen katseen suuntaa.


Sinitiainen on selkeästi yleisin lintu nyt, niitä oli kymmenittäin. Sopuisasti sitä kuitenkin ruokailtiin. En muuten huomannut mitään nokkapokkaa koko päivän aikana. Lienee syynä se, että ruokinta-aluetta on laajennettu ja sapuskaa on tarjolla useammassa paikassa muutaman metrin välein.


Itseoikeutettuna paikalla ylpeyteni harmaapäätikka, jolla on ihan oma ruokailupuunsa, lintu on hyvin arka. No, nyt ruokapöytä oli tyhjä, uusinta kattaus järjestyi ja kaikki taas kunnossa, arkuuskin katosi päivän aikana. :)
.


Jokatalvinen peipposemme oli myös paikalla. Tosin niitä oli ollut seuraavana päivänä kuusi. Selviävät kyllä talvesta jos ja kun sopivaa ravintoa on koko ajan saatavilla. Pääsevät yöksi tuulen ja sateen suojaan.


Olihan siellä vielä puukiipijä, hömö- ja kuusitiaiset, sekä tietysti talitintit. Puukiipijäkin oli melko rohkeana. Tuohon pallorenkaaseen sen kynnet ei oikein sovellu, mutta maistaa piti.


Välillä kävin hetken mökillä lämmittelemässä ja sitten taas passiin. Kuusituntinen vierähti turhankin nopeaan ja ilta alkoi hämärtyä kun kotiin lähdin.
Tällaisista päivistä tykkään. Kiitos kun jaksoit lukea loppuun.

15 kommenttia:

  1. Onnea uusista ikkunoista ja tietysti hienoista lintukuvista!

    VastaaPoista
  2. Toinen toistaan kauniimpia ovat nämä lintukuvasi!
    Harmaapäätikka on ykkössuosikkini näistä. Toivottavasti vierailisi tälläkin pihalla, niitä on nähty lähistöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaapäitä taitaa olla nyt runsaammin liikkeellä , niinkuin lintuja ylipäätäänkin tänä syksynä. Upea lintu ja sellainen hieman mystinen äänetön lentelijä. Oli jopa täällä kaupungissa ruokinnalla rasvamakkaraa syömässä, jota kyllä ihmettelin. Toivotaan vierailua sinnekkin. Kiitos Minttuli

      Poista
  3. Mahtavia lintuvieraita sinulla!
    Kiitos upeista kuvista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna. Tuolla metsässä kun ei ole muita ruokintapaikkoja kilometrienkään säteellä niin niitä kerääntyy nyt koko ajaan lisää. Saa nähdä kuinka tässä vielä käy :)

      Poista
  4. Kademielin tässä kun noin mota lajia vierailee ja kuvatkin niin hienoja. Useampi ruokintapiste minullakin jo pari kolme viikkoa ollut mutta vain talitiaisia, sinitiaisia, närhi, harkat ja käpytikka. Johonkin häippässeet alkusyksyn pikkuvarpuset ja mustarastaat. No määrä korvaa laatuja, tiaisia on todella runsaasti.

    VastaaPoista
  5. Kademielin tässä kun noin mota lajia vierailee ja kuvatkin niin hienoja. Useampi ruokintapiste minullakin jo pari kolme viikkoa ollut mutta vain talitiaisia, sinitiaisia, närhi, harkat ja käpytikka. Johonkin häippässeet alkusyksyn pikkuvarpuset ja mustarastaat. No määrä korvaa laatuja, tiaisia on todella runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me aloitettiin pienillä makupaloilla jo lokakuun alussa, ruokaa ei ollut joka päiv tarjolla, mutta pikkuapua saivat jo silloin.
      Tänään kun kävin tarkistamassa ja tankkaamassa, niin lintuja oli näkyvillä vähemmän. Tuulinen ilma ajoi ne kuusikkoon suojaan. Nopeasti vaan nappasivat jotai mukaansa ja kuusen oksalle syömään.

      Poista
  6. Nythän voi sitten tuulla tai tuiskuttaa, niin siulla on mukavan lämmintä :)
    Onko tuolla ruokintapaikalla pitkä perinne, kun olet saanut noin hyvin sinne eri lajeja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan saa tuulla ja tuiskuttaa ikkunoiden puolesta ja kyllä se sitä tekeekin :) Tämä on neljäs talvi kun ruokintaa on. Ensimmäisen vuoden jälkeen oli selvää, että laajentaa täytyy, että kaikille saisi ruokarauhan. Lähistöllä ei tosiaan ole muita ruokintapaikkoja, joten sana kiertää ja melko moni lajeista myös pesii lähellä. Uskon, että sekun olemme koettaneet ottaa huomioon lintujen erityispiirteet niin ruoan kun ruokatapojenkin suhteen on myös vaikuttanut, koska osaavat niille ominaisemmille paikoilleen mennä. Ainakin joskus :)

      Poista
    2. Meillä tuolla ruokintapaikalla on 30v. perinne. Ihan samoja lajeja kuin siellä teidänkin paikalla. Joten aika nopeasti siellä on sana kiirinyt :)
      Tästä paikasta on juttu Luontokuvalehdessä nro:6 En ole millään lailla osallistunut jutun tekoon, vaan ainoastaan ylläpitoon omalta osaltani.

      Poista
  7. Hienoa saada uudet ikkunat. Taas niin kauniita kuvia olet ottanut.
    Minulle uusia laji tuo kaunis harmaapäätikka, ihana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se ihanaa ja kyllä niitä on aneltukkin jo vuosia. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Harmaapään ilmaantuminen tuonne on ollut tosi iloinen asia ja vielä kun siellä on pariskunta, joten kenties pesintäkin mahdollinen.

      Poista
  8. Onpas teiiä aikamoinen lajikavalkadi! Minunkin tekisi mieli laittaa ruokinta metsämaastoon, mutta pelkään, että iltojen yhä pimetessä en pääsisi tarkastamaan sitä tarpeeksi usein ja ruoka saattaisi jonakin päivänä loppua. Pihapiirissä huoltaminen on helpompaa (ja lajeja vähemmän).

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.