sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Se oli sit sellainen viikonloppu...

Pakkasjaksolla moni tuskaili kylmää ja linnutkin olivat pakkasta paossa.
No, pakkaset loppuivat ja saatiin tuttu syksyn harmaa maisema, sillä erotuksella, että lumi... sekin vähä mitä maassa oli siluosin pois ja loput muuttuivat jäisiksi poluiksi ja teiksi.
Sää on kuitenkin asia jota ei kannata tuskailla, sillä sille emme mitään voi, joten bongausviikonlopun retkelle mars.

Eipä ole lumesta paljoa jäljellä ja jäälläkin on vettä.
Melkoinen sumu peittää osan järvenselästäkin.


Jollain on verkot vedessä. Kuinkahan käy kokemisen näillä sumuilla ja vesisateilla.
Lintujahan minä tulin seuraamaan, mutta hiljaista on. Melkoinen tuuli puhaltaa selän yli, joten metsän suojaan on tintitkin menneet.

Hömötiainen sentään piipahti paikalla.



Ja puukiipijäkin tarkasteli tarjontaa.

Kokonaissaldoksi taisi tulla sinitiaisia, talitiaisia, närhi, käpytikka, puukiipijä, hömötiainen, punatulkku... siinä ne taisi olla.
Tänään (31.1) oli ja on vieläkin kynttilänpäivä, valonpäivä josta kevät alkaa. Päivän pituus loikkii nyt pitkin loikin eteenpäin ja saamme nauttia kauniista valoisista heleistä helmikuun pakkassäistä ;)
Pysykäähän pystyssä.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Pakkaspäivän mökkireisu

Olisikohan se oikeesti niin, että tänään olisi ollut taas viimeinen aurinkoinen päivä vähään aikaan. Harmi jos niin on. Piti kuitenkin lähteä siitä nauttimaan ja suunnattiin mökille katsomaan ruokinnan tilannetta.
Aika rapsakkaa keli siellä olikin, mittari seinässä kertoi omaa kieltään -29. No ei sitä jääty ihmettelemään, koska se ei olisi yhtään tilannetta muuttanut.
Ulkona telineessä olleet talipallot otettiin käsittelyyn, kun eivät ole kaupaksi käyneet.
Eikä ole ihmekkään, lihanuijalla koetin rikkoa, ei mitään tehoa, eikä kirveen hamarallakkan. No pilkottiin sitten ihan kirveellä ja loppusilausa hamarapuolella. Johan hienoni ja hyvin maistuivat tinteille.

Viikon päästä on pihabongaus ja kovin hiljaista oli ruokinnalla. Sinitiaisia, talitiaisia, yksi käpytikka pari puukiipijää, pari hömppää ja närhen rääkäisy.
Toivottavasti lämpeneminen tuo lisää lintuja.

Vaikka aurinko paistoikin niin ruokinnalle ei valoa riittänyt, sankka kuusikko piti siitä huolen. Eipä tullut tuotakaan syksyllä ajateltua, kun aurinko oli korkealla.

Lähes piilokuva kiipijöistä

Ja töyhtistäkin sai tarkkaan katsoa

Mukavaa viikonloppua kaikille. Pakkanen hellittää ja aurinko menee pilvien taakse, mutta ulkoillaan ja nautitaa vuorostaa sellaisesta kelistä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Mitäs jos vaikka?

Nyt olisi ne hetket, jolloin voisi tehdä talvipäivämakkaranpaisto auringonihailuretken mökkimaisemiin. Kyllä se niin kutsuvalle näyttää... mutta totuus on hyytävän kylmää. Tuolta selältä käy kylmä viima niin kova, ettei linnutkaan tarkene ruokinnalla.
Parin viikon päästä olisi pihabongaus ja silloin olisi tarkoitus nautiskella. Millaiseksikohan tämä tammikuun lopun sää muuttuukaan?



Nähtäväksi jää, vai uskaltaako joku ennustaa :)


Tuota selän jäätilannetta jos joku tarkastelisi ja tekisi sinne vaikka retkiluisteluradan ja muutakin voisi kehitellä.


Aika kaukana ovat nuo ihmiset tuolla selällä, arviolta 700-1000 mertrin päässä rannasta. Ihan ei apuun ehtisi jos jää pettäisi.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Punatulkku

Mökkiruokinnalle oli tullut yksi punatulkuistamme jo tarkistamaan ruokatilannetta.


Viime vuonnahan niitä oli kymmeniä helmi-maaliskuussa. Kovin odotellaan nytkin, kunhan nuo kelit taas paranevat. Hiljaista oli muidenkin lintujen kohdalla. Nopeasti hakivat ruokaa ja kuusten suojaan syömään.


torstai 7. tammikuuta 2016

Loppianen Kymen rannoilla

pakkasta sellaiset-24, ihan normaali tammikuun sää. Pienen jossittelun jälkeen lähdin katsomaan miten Kymijoki höyryää auringossa.
Etsin valoja jotka elävöittäisivät kuvia. Nämä maisemathan on kuvattu lukemattomia kertoja.

Casinon edessä uiskentelikin joutsenet


Itse Casino lähes häviää Kymen höyryihin.

Sillan alta on mukava näkymä Siltasaareen ja CafeKailaksen huvimajaan. Hetken odotus ja aurinko sytyttää sinne valot.

Tämä penkka on kiehtonut minua aina. Monesti sitä olen kuvannutkin. Nyt löysin oikean hetken ja kuvakulmankin, kurkottelemalla hetken kaiteen ylitse ohikkulkijoiden iloksi.

Alavirtaan olevaa näkymää olen kuvannut myös paljon ja aina tuo näkymä vaan kiehtoo. Nyt siihen tuli vielä valokin mukavasti mukaan ja taustalle nuo mahtavat savupilvet. Ranta oli heikossa jäässä, mutta keskellä virta on sulaa.

Palatessani huomasin valon joka siivilöityi läpi Siltasaaren puiden lomitse. Odottelin ohuempaa höyrykerrosta ja sainkin haluamani.

Ja koska Kymellä olin niin toki yksi Heinolan noin 400:sta sorsasta piti kuvata, koska hänellä oli kristalleja selässään.

Tänään pakkanen on ollut kireämpää -29 kertoo mittari. Lintulaudalla on hiljaista, ei edes varikset liiku tällä kelillä. En liikkunut minäkään, mutta huomenna taas. :)