torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhannus.





Pieni polku salainen
viekottaa mua metsän syliin,
luonto kauneuttansa ympärilläni tuhlaa,
en kaipaa muiden seuraan meluisiin kyliin,
olen osa metsänväen juhannuksen juhlaa.

Pajulinnun suruisa laulu sieluani soittaa,
juhannuskeijut ihanimmat niityllä karkeloivat,
oravakin puun latvasta huomioni voittaa,
juhannusta lehdot järvet niityt, salot ja vuoret soivat.
E.A. Wiksten








Oikein hyvää lämmintä ja herttaista juhannusta kaikille.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Reppana ja pikkuiset

Reppanan tarinaa on seurattu nyt toistakesää, eikä se elo ole mukavaa ollut.

http://tiitsankuvablogi.blogspot.fi/2015/05/ei-ole-kaikki-kultaa-mika-kiiltaa.html

Tuosta selvittiin ja Reppana tapasi jalkapuolen urossorsan Klenkan.
Kaikki näytti hyvälle, vaan tämä kevät oli vielä karmeampi :(

http://tiitsankuvablogi.blogspot.fi/2016/04/ei-voi-olla-totta-reppana-ressu.html

Koko kesänä ei ole reppanaa näkynyt. Olin jo lähes varma, sen menehtymisestä, vaikka pientä toivoa hautomisesta koetinkin pitää yllä.
Tänään kuitenkin se tuli luokseni mukanaan kolme ihanaa höyhenpalloa. Vilkkaita pikkuisia kaikkia kolme ei samaan kuvaan saanut.


Ne tulivat aivan jalkojeni juureen. Kuvaaminen kävi jo hankalaksi, kun kohde tuli liian liki.



vettä satoi, mutta minulle paistoi aurinko. :)

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Joskus se osuu omallekkin kohdalle. :)

Hieman tylsistyneen oloisena talsin hiekkamontulle, toivoen jotain löytäväni. Tuuli oli viileää ja kohtalaista, joten mitään suuria en odottanut.
Monttu oli pian kierretty ja päätin istua evästauolle.
Vanha kikka toimi taas. Siis torimyyjän kikka, ota kuppi kahvia niin jopas tulee asiakkaita.
Olin juuri saanut voileivän esille, kun molempia käsiä ja jalkoja tarvittiin ja vikkelästi sittenkin.
Ritariperhonen. Kyllä siinä nälkä ja harmittelu unohtui. Jospa se pysähtyisi.


Pysähtyihän se, yläs harjun rinteelle. Nopeasti yritin itsekkin sinne, mutta rinne oli pehmeää hiekkaa ja kohtalaisen jyrkkä. Muutama askel ja ei muuta kuin ryömintä vaihde päälle.


Perhonen lähti lentoon, mutta onnekseni laskeutui takaisin.


Vielä kerran vaihtoi paikkaa, tämä oli jo luxusta kuvaajalle. Kamera lauloi ja toimi kiitettävästi, sain elämäni ensimmäiset kuvat tuosta upeasta perhosesta.