maanantai 4. heinäkuuta 2016

Heinäkuussa mennään...

Kyllä tämä aika kuluu nopeaan. Ollaan jo heinäkuussa. Silloin kun löysin korennot ja niiden kuvaamisen, opin pitämään heinäkuustakin. Muutenhan ei silloin luonnossa kovin suuria muutoksia tapahdu.  Aurigonpalvoja kun en ole milloinkaan ollut.


Suokeltaperhonen. niin sanottu elis, koska näin sen nyt ensimmäisen kerran. ;)



Tämäkin oli uusi tuttavuus, nimeltään mailtopunatäplä. Minulle kerrottiin, että sen erottaa muista punatäplistä siitä, että sillä on ainoana kuusi tummaa täplää siivessään. Muutenkin elintavoiltaan ja paikaltaan hieman erikoinen.

Ihana nokkosperhonen on nostettava esiin. kanta on vähenemässä ja viime vuosi oli todella surkea monin paikoin. tämä on kuvattu Tuusulassa ja siellä oli melkoisen vilkasta. Heinolassa en ole vielä tavannut yhtään. :(

Korennothan ne on minulle rakkaita, kunhan vaan sateet olisivat lyhytaikaisia, tarpeeseen ne toki tulee.


Aitojokikorennot ovat komeita kavereita ja nyt niitä tapaa jo isojen järvien kivikkoisemmilta rannoiltakin.


Syksyynpäin menosta viestii elokorento joka on niitä ensimmäisiä syyskorentoja. Samalla värikkyys lisääntyy näidenkin kohdalla.


Litteä hukankorento on helposti havaittavissa.



Ruskohukankorento on yleisempiä sudenkorentoja. Mukava kuvattava, kun istahtaa tähystelemään usein ja monesti ennalta hyväksi havaitsemalleen paikalle uudestaan.

Ehdottomia komistuksia ovat neidon- ja immenkorennot joita nyt on todella runsaasti. Tulisi vaan se aurinkoinen ja tuuleton päivä.


Immenkorento koiraan siipi on kaksivärinen, kun taas neidonkorennon siipi on upea tummansininen kokonaan.

Alkukiihdytys on siis tehty ja nyt odottelen sopivaa säätä korentoretkelle tuonne metsäiselle lammelle. Kunhan ehtisi ennen hirvikärpäsiä. :) Mukavaa heinäkuuta ja palataan asiaan.