perjantai 26. toukokuuta 2017

Nyt se alkaa...

Korentojen ja perhosten valta-aika alkamassa, enkä meinaa malttaa olla sisällä ollekaan ja joka paikkaan pitäisi mennä just nyt heti. :)

Ensimmäisiä tältä viikolta

Mansikkakirjosiipi, ensimmäiseni kautta aikain.



Kalliosinisiipi

Tänään löytyi tutulta paikaltaan pikkusinisiipi

Ensimmäinen korentokin suostui kuvaan. Vaskikorento

Kaikki perhoset ja korennot ovat nyt metsäteiden varrella ja hiekkamontuissa, hakkuuaukeilla keskellä kaikkea kuivaa. Siellä kukkivat monen omat ravintokasvit ja korentojen ruoka lentelee lämmössä myös.

Niin, että palaillaan... ja kyllä toki jotain muitakin kuvia tulee. ;)

lauantai 20. toukokuuta 2017

Metsäretkiä tiedossa

Kovasti on harjoiteltu ja suunniteltu. Pienet kompuroinnit paranneltu ja suuremmitta vammoitta selvisin laiturin läpi mennessänikin. Koipi meni laudanraosta läpi koko pituudeltaan. Reiden kohdalla otti tosi kipeetä, mutta kunnossa ollaan.




Hyvillä mielin nyt alkavaa retkiaikaa olen valmistellut. Tarkoituksena hieman seurailla mitä tuolla luonnossa tapahtuu ihan maanpinnassakin ja tietysti perhosia ja korentoja ja kaikkea muutakin.

Muutaman pienen harjoituslenkin olen tehnyt ja hyvin jaksanut, joten jessss...
Joku teistä varmaan muistaa valkoiset sinivuokot muutaman vuoden takaa. Niitä lähdin etsimään Mörrimöykkyjen maailmasta. ;)


Vanhat kuusikot ovat salaperäisiä ja niissä voi antaa mielikuvitukselleen vallan...


Vaihdan polulle jonka tiedän vievän aivan toisenlaiseen maailmaan. Kuusikkoon ensin tietenkin. Tiesittekö, että nimenomaan juuri kuusikot erittävät ilmaan jotain sellaista rentouttavaa ja levollista... mitä se nyt olisi.. vaikka tuoksua. :)

No, polun varreltahan sitten huomasin ensimmäiset...


... aivan satumaisen ihania. Siellä kuusten juurella, kuin kevään keijut.




Niitä olikin runsaasti, lähes jokaisessa kivenkolossa sammalten suojissa. Tuolla ei ollut kuivaa vaan suomaisen kosteaa, korkeiden kallioiden välissä, aivan rannalla.


Parit kalliot piti vielä kiipeillä, ei voinut vastustaa ...


...ja taaperrella kotiin tyytyväisenä. :)

Oletteko vielä matkassa?

maanantai 1. toukokuuta 2017

Aurinkoista vappuiltaa

Monenlaista tässä on ehtinyt taas tapahtua tuon edellisen päivityksen jälkeen. osa olisi saanut olla tapahtumattakin, mutta mikä ei tapa se vahvistaa... vai kuinkas se oli?:)
Onettomuudeksini tuli kokeiltua kuinka vahvoja olivat laiturin laudat. Yksi ei ollut ja vasen jalka meni läpi ihan koko pituudeltaan. Olihan se kipeetä un sellaisesta 10 sentin raosta vauhdilla tunkee koipensa läpi. Tuli kait elämäni suurin mustelma. Puolesta säärestä lonkkaan asti sinisenpunasenmustan kukertava. Mitään muuta ei tapahtunut ja liikkumaan olen päässyt koko ajan. Nukkuminen piti harjoitella uudestaan, kun tuttu vasenkylki ei tykännyt. No se on nyt jo historiaa ja eletään tätä päivää.
aamulla kävin suurin toivein kurkkimassa mitä palokärjelle kuuluu. Ja sieltähä se emäntä pisti päänsä ulos pesäkolostaan. Nyt sitten tiedän, että pesässä on elämää. Odotus jatkuu.


Ilma oli kaunis ja lämpö kohosi koko ajan, joten suuntasin lammen kautta sellaiseen risukkoiseen metsikköön ja kuusikosta sitten löysin lopulta itseni.
Tykkään kuusikoista tähänaikaan vuodesta, kun ei vielä ole hyttysiäkään.


Kuusien alaoksat olivat kuivia ja täynnä toinen toistaan kauniinpia saamal ja naava koristeita. Aikani kuvasin, kunnes tajusin kuinka kaunis valo olikaan hieman syvemmällä kuusten keskellä.


Uudemman kerran kun menen, niin kokeilen vielä syvemmältä kuusikossa kuvaamista.


Salaperäinen satumainen paikka, jossa raikui mustarastaitten konsertti.
Leppeän mukavaa keväistä toukokuuta toivottelee kotimatkan varrella lennellyt sitruunaperhonenkin.


Nautitaan jokaisesta päivästä tässä ja nyt.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Tikkamainen juttu

Aamulla lähdin ajoissa... no ainakin aamuksi sen vielä juuri ja juuri lasken katsomaan palokärjen pesäpuuhia. Hiljaista oli, mutta paikalle pyrähti palokärkikoiras kiljaisi kerran ja pesäkolosta lujahti ulos naaras. Ihan samalla silmänräpäyksellä isäntä luikahti pesään. Taisi olla hautomavuoron vaihto.
En tietenkään ehtinyt edes kameraa nostamaan. :(
Ympärillä mekkaloi melkoinen punakylkirastas parvi joten elämänmakuinen alku reissulleni luvassa.
Pääosaan kuitenkin tänään pääsi pikkutikka. Ihan loppupuolella retkeä.


Tätä kaveria sai ihan rauhassa kuvata, ei häiriintynyt ollenkaan. vaikka meitä oli kaksi sarjatulta sylkevää kuvaajaa ihan vieressä. :)


Siinä se kierteli ensin yhtä puuta ja pian hypähti seuraavaan.


Välillä oli mennä niskat nurin..


...sitten kuunneltiin tarkkaavaisesti..


Kyllä tällaisia kavereita mieluusti kuvaa. Sinne se jäi jatkamaan puuhiaan, kun arvelimme, että varmaan saaliina olisi pari onnistunettakin kuvaa. :)

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kannotkin kukkivat

Aivan ihana kanto, oli tuossa lähimetsikössä. Miksiköhän tuollaisia ei kasva vaikka mökkipihalla. :)


Katsokaa nyt kuinka sievä.
En tiedä mitä nuo kukat ovat, ehkä kääpiä, niitä oli kasvamassa lisää, tuossa kuvan vasemmassa reunassa sumeina näkyykin.

Ihan läheltäkin koetin kuvata.


Niin ja OIKEIN RATTOISAA PÄÄSIÄISTÄ kaikille

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Palokärjenpesällä myrskyn jälkeen

Eilinen myrskyisä tuuli taivutteli aika hurjasti palokärjenkin kotihaapaa. Kävin pikaiseen katsomassa, mitä kuuluu.
Isäntäväkeä ei näkynyt, pihamaa oli sen näköinen kuin nyt rakennustyömaat yleensäkin ovat. On siinä lastut lennelleet.


Odottelin sivummalla josko, joku ilmestyisi kololle, mutta hiljaista oli. Pieni höyhentupsu vain heilui suuaukolla.


Kuuntelin ja luulin kuulevanikin hiljaista koputusta, mutta missään ei näkynyt sen aiheuttajaa. Menin aivan pesäpuun viereen ja salakuuntelin korva kiinni rungossa. Siellähän oli meneillään ilmeisesti viimeistelytouhut. Poistuin paikalta vähin äänin hämäävin kierroksin kuin paraskin paparatsi. :)

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Mites olisi jos seurattaisiin palokärjen pesintäpuuhia?

Palokärki on salaperäinen kaveri, ei sen elämästä oikein ole saanut edes kuvia saati muuta tietoa uteliaisuuttani helpottamaan.
Kyllä niitä sentään näkee, ohimennen ja kuulee kimeän kiljaisun tai nakuttelun jossain puun latvassa.
Nyt minulle taitaa tulla oikein kuuluisa tuhannen taalan paikka seurata tuo upean linnun touhuja, kun huomasin sen nakutelleen itselleen kotia aivan lähelle, melkein näen sinne parvekkeelta ja näkisinkin, ellei olisi paria koivua edessä.


Siinä se mittailee kolon symmetrisyyttä 6.4.2017 . Ei ollut kovin arka koska ihmisä kulki edestakaisin aivan puun viereltä. Koetin kuvata huomaamattomasti, etten paljastaisi lintua. Koskaanhan ei tiedä mitä kenenkin päässä liikkuu ja toivon tämän onnistuvan.

Nyt ajattelin, että seuraan tapahtumia ja kirjoittelen tänne tilannetiedotuksia kuvineen.
Tänään ( 8.4) ihmettelin taas sen touhuja ja menin kameroineni lähemmäs. Siellähän se nukutteli ollen lähes kokonaan puun sisällä. :) Ilmankos näyttikin oudolle.


Hyvältä vaikuttaa, olen ihan innoissani tästä jutusta. Jatkoa seuraa varmasti. :)

lauantai 25. helmikuuta 2017

Jään ja valon juhlaa

Tänä vuonna on jo kuudennet Jääfestivaalit täällä Heinolassa. Jotenkin tuntuu kuin tuo alkuperäinen idea Jääveistoskisasta oli jäämässä unhoon. Kaiken muun Festivaaliriehan varjoon.
Nyt oli muunmuassa jääsauna, jossa tänään oli ensimmäiset kylpijätkin.




No se oli kyllä jäätä ja ihan mukava vetonaulakin tapahtumalle.

Joutsenet ihastuttavat kaikkia



Oli mietteliäs tulevaisuuteen tuijottava hahmo.



Komea hirvi



Otin ihan lähikuvan tuosta taiten kaiverretusta hirven päästä.



Taidokasta ja yksinkertaista. Kuuntelen hiljaisuutta, seuraavana.




Vielä yksi. Tämä on suomalainen sukupuu.



Tiistaina sitten valitaan paras, jonka yleisö äänestää.
Alkuaikoina oli veistäjiä ympäri maailman, nyt kansainvälisyys täyttyy venäläisillä ja yhdella alankomaiden  edustajalla. Tuon kuuntelen hiljaisuutta veistäjä on suomalainen nainen.



tiistai 7. helmikuuta 2017

Helmikuu on tullut....

Helmikuu toi mukanaan muutaman pakkaspäivän, niinkuin teki tammikuukin tullessaa. Saas nähdä alkaako taas suttusäät loppukuuksi.
Nyt kuitenkin nautitaan näistä aurinkoisista talvipäivistä. Kiertelin tuolla Kymijoen rannalla muutaman tunnin ja nautin kyllä ihan todella.
Niinpä en nyt kirjoittelekkaan enempää vaan annan kuvien puhua.








Tulipas niitä monta.. toivottavasti jaksoit katsella. Huomenna kenties toisenlaisiin maisemiin, vaikka tuo sulan veden vetovoima onkin melkoinen. Palaillaan.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Se oli sitten bongailuviikonloppu

Kauniita auringonpaisteisia säitä oli luvassa tälle viikonlopulle, mutta ne jäi kait jonnekkin matkalle.

Oli taas vuotuinen pihabongausviikonloppu, siis se jolloin lasketaan ja koetetaan tunnistaa lintuja omalla pihalla tai jossain muussa yksittäisessä paikassa tunnin ajan. Kun tiedot lähetetään eteenpäin niin saadaa tietoa lintujen esiintymisestä eripuolella maata.
Meillä on bongailtu aina mökillä ja samalla vietetty makkaranpaistoretkeä. Nyt autokuskille tuli jo maanantaina jokin flunssa viikkovieraaksi, joten bongailu jäi pikapyrähdykseksi tänään.

Eilen koetin bongailuonneani läheisellä purkutyömaalla, sieltä kun seinien purkamisen yhteydessä löytyy jos jonkinmoista ötökkää lintujen ruuaksi. Kyllä olikin talitiaisia ja sinitiaisia kymmenittäin, mutta en pystynyt laskemaan... ei siis kelpaa bongaukseen.
Tämä tintti oli ilman pyrstöä, mitä lienee sattunut.


Samassa paikassa oli tervaleppiä ja eikös vaan siihen pyrähtänyt urpiaisparvi ja taivaalla kierteli toinenkin usean kymmenen linnun parvi. Ei kyennyt laskemaan eikä tuota toista edes tunnistamaan, joten ei kelpaa bongaukseen.
Harakoita, variksia,naakkoja, mutta en enää viitsinyt niitäkään laskea. Olkoot.

Tänään sitten tuli pikalähtö mökille, kun valvontakamera hälytteli ylimääräisistä kulkijoista. Ei ollut mitään haittaavaa tapahtunut, kait sunnuntaikävelijöitä pihanläpikulkumatkalla.
Kuvasin siinä sitten pyrstötiaisia, jotka tulivat heti tarkistamaan, mitä toitte tarjolle. On ne vaan mainioita


Sumuinen, ei niin lämmin viikonloppu oli ja meni. Huominen samaa lajia, mutta tiistaiksi taas luvassa jopa sitä aurinkoa. Silloin olisi tarkoitus suunnata taas jonnekkin päin ihan ajan kanssa ja harkiten ;)

torstai 19. tammikuuta 2017

Pitkä harmaa lähes kuvaton aika on ohi.

Niin se on mennyt, aika nimittäin. "Aika kuluu aatellessa päivät päätä käännellessä"
Ei ole mitään erikoista syytä hiljaisuuteen ollut, ihan vaan saamattomuuden syytä.



Oli täällä talvikin muutaman päivän, tuossa loppiaisen tienoilla. Nyt on taas keväiset kelit ja ei ollenkaan noin valkoista.


Kameran ulkoiluttaminenkin on ollut vähäistä, tai onhan se kamera mukana , mutta kuvia ei kovin paljoa ole tullut.


Elikkäs olen yhä olemassa ja lueskelen teidän blogejanne, Suunnittelen, siis haaveilen keväisestä patikkaretkestä ja kesällä sitten korennot ja perhoset.
Ensin odotetaan, että tulisi talvi. :)