sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Jään ja valon juhlaa

No minulle se on yhä jääveistokisa tai jääfestivaali niinkuin alkujaan tapahtuman tänne kotiuduttua.
Silloin olivat jääveistokset pääosassa. Nyt on jos jonkinlaista muutakin ohjelmaa, mutta veistokset ovat niitä joita ihmiset tulevat katselemaan ja kuvaamaan. Tänäänkin kuvaajia oli jonoiksi asti, kun ootteli omaa vuoroaan, melkoista arpapeliä se tuolla tungoksessa on ja keskittyminen täysin nolla.
Lauantaina kävin katselemassa työstövaiheita ja vaikka aamupäivällä sateli lunta niin tunnelmaa oli yllinkyllin.





Tänään sitten piti tehdä kaksi retkeä, kun päivän kuvat ei onnistuneet. Ihan yksinkertaisesti huolimattomasti tuli otettua. Illansuussa auringonlaskun aikaan sitten uudestaan... ja niin oli moni muukin ajatellut. Kiire tuli, aurinko ei odottele se laskee just silloin kun haluaa.
Ensimmäisenä venäläisen taiteilijan näkemys liikkeestä. Nainen noststaa päänsä vedestä ja heittää  pitkät hiuksensa taakse. Taisi olla myös kuvatuin työ.





Veistoksissa on paljon hienoja yksityiskohtia, pikkuisia hauskoja juttuja jotka ei tällaisissa kuvissa tule esiin. Taidan vielä huomenna käydä jos saisin niitä kuviin. Jää on upea elementti.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Ystävyyttä, välittämistä.

Kaksi joutsen perhettä, jotka ovat jääneet tänne Heinolaan kotiseudulleen talveksi, eivät ihan aina ole mahtuneet samoille ruokintapaikoille ja yhteenottoja on tullut.
Siksi olikin niin ihanaa nähdä nämä hetket, joiden tulkitsemiseen ei sanoja tarvita.




Mukavaa alkanutt helmikuuta kaikille.

maanantai 22. tammikuuta 2018

Joutsenet tuttavallisina

Täällä Meilläpäin kun tuo Kymijoki pysyy avoinna koko talven, niin ainajoku joutsenperhe jää talveksi. Nyt niitä on kaksi ja sehän tietää pientä ja hieman suurempaakin selkkausta lähes päivittäin. Varsinkn ruokintapaikoilla.
Tänään tiirailin kauemmas joelle kun säikähdin aivan jaloistani alkanutta häätöä. Takaa-ajettu huusi melkoisesti, mutta ei siinä sen kummempaa kuitenkaan tapahtunut... onneksi.



Jonkin ajan kuluttua kaveri tuli muina miehinä takaisin. Hieman oli verisiä höyheniä kyljessä, mutta ne oli varmaan tullut jään reunoista, kun monesti jää petti niiden alla ja oli vaikeaa nousta ylös.


Tämä kunkkuperhe kuulema pitää rantaa omanaan ja toinen perhe saa sen tuntea niskassaan.


Toinen perhe piilottelee veneiden välissä tai hieman sivummalla, jonne niille tietenkin heittellään myös ruokaa.



Poikasia palelee, eikä ne mielellään nousseet ylös lumesta. Makailivat jalkojensa päällä.
Helppoa niillä ei ole, mutta selviävät kyllä hyvin näillä keleillä, kunhan eivät toisiaan kurmoittaisi liiaksi.