perjantai 9. kesäkuuta 2017

Taas aivan mahtava tunne.

On meillä upea luonto ja sen ihmeet. Ei ole kaipuuta maailmalle, ei tippaakaan. Koko viikon olen päivät kulkenut kaikenmaailman ihanuuksien seurassa. Ensin olivat pikkusinisiivet


Seuraavana päivänä ihailin kalliosinisiipeä joka sekin viihtyi mansikankukalla


Mansikkakirjosiipikin lehahti silmieni eteen.


Nämä ovat alkukesän ilontuojia, mutta niin kovin harvinaisia. Onneksi olen saanut nähdä ja kuvatakkin ne.
No sitten eilinen, oli kyllä taas meikäläisen onnenpäivä. Oli kukkivia raatteta....


... suopursua..

ja suokukkaa


Ja kaiken kruunuksi kuoriutuva korento. Anteeksi nyt, mutta tästä tulee pitkä postaus.

Tapahtumaan meni 1,5 tuntia...


Toukka on noussut vedestä ja etsinyt turvallisen paikan kuoriutumiselle...


Syntyminen on alkanut pää on jo ulkona

Nyt ollaan jo lähes kokonaan ulkona..
Tämä vaihe kesti melkoisen kauan...

...Sitten korento kääntyy pää ylöspäin... ja ottaa kiinni toukkanastaan.


Jonkin ajan kuluttua alkavat siivet muodostua


Korento pumppaa niihin ilmaa ja aikanaan, ei ihan nopeasti tämäkään vaihe siivet ovat normaalin kokoiset..


Miten ihmeessä korento on mahtunut tuohon toukkanahkaansa. Nyt kuivatellaan siipiä ja odotellaan sitä hetkeä kun ne levähtävät auki.


Uusi ruskohukankorento om syntynyt.Se on vielä lentokyvytön ja vaaroille altis. Siipien pitää kuivua vielä pitkään, ennenkuin neitsytlennolle pääsee. Lento on vain lyhyt pyrähdys jollekkin oksalle voimia keräämään.

Kiitos jokaiselle joka tänne asti jaksoi. Itse olen tosi innoissani, mutta toki tiedän, että ei kaikki ole yhtä höperöitä :)
Mukavaa viikonloppua.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Äkkiä vaan pari kuvaa... taas.

Palokärjen touhuja seuraillessa. Tää on niin mukavaa seurata.
edit. 5.6.2017 Sunnuntaina ei enää kutsua kuulunut, eli poikaset ovat lähteneet pesästä. Onnea matkaan.




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Palokärjen kuulumisia

Tänään iltapäivällä neljän tietämissä lähdin pienelle iltalenkille. Heti ulos mentyäni kuulin palokärjen huutelevan ja pian kuului myös poikasten vastaukset. Toinen emoista oli pesäpuun viereisessä koivussa ja kutsui poikasiaan


Sen huutelut ei tuottaneet muuta tulosta, kuin ihmisiä katselemaan mistä on kyse. Pian emo sitten lensikin kauemmas. tein sellaisen tunnin lenkin ja kun tulin takaisin kuulin palokärjen huutelevan hieman sivummalla ja pesäkolosta kurkisteli pieni nokka.


Jäin seuraamaan pusikon suojiin, jos vaikka joku uskaltautuisi ulos kolosta. Hieman epäilytti kuitenkin kun emoa ei ollut lähellä.


Varovasti sieltä kurkittiin ja lopulta nokka pysyi piilossa, sillä olin kiinnittänyt liiaksi ohikulkijoiden huomiota lymyillessäni puskassa, että ympärille kertyi äänekästä porukkaa. Katsoin parhaaksi poistua paikalta, etten paljasta pesää.
Toivoin näkeväni poikasia, mutta ei kaikki tilanteet ole ihmissilmille tarkoitettuja.