sunnuntai 2. elokuuta 2020

Eräänä päivänä

Eräänä sateisen kosteana päivänä halusin kokea suon tuoksuja ja tunnelmaa.
Sinne siis vaikka jotkut puistelivatkin päätään, että seonnut tuo mummo on.
Muutama tunti siellä vierähti, välillä satoi enemmän ja välillä taas paistoi aurinko.
Reunamat täynnään mustikoita, sammalkankaita, sananjalkoja ja hyttysiä tietenkin. Täysi hiljaisuus ei edes tuullut yhtään.





Mikäs tuolla oli kulkea kun keskellä avautui pitkospuiden valtatie. Ainut mitä piti hieman varoa oli retkipöyräilijät joiden upea reitti kulkee tuosta läpi, Heinolasta Vierumäelle.


Ihastuttava nuotiopaikka Iso-Salijärven rannalla. Vettä satoi juuri silloin sen verran, että en tulia viritellyt, vaan istui puukatoksessa sateensuojassa syömässä eväitäni ja nuuhkin raikasta lämmintä ilmaa


Tämäkin ihanuus vain noin 5km kaupungin keskustasta. Virtaa saatu taas rutkasti tulevaisuutta varten.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Aamuhetkiä

Kostean lämmin aamupäivä ja tallustelin katselemaan pikkupörriäisten aamutoimia.
Lauhahiipijä lepuutteli kukalla ja odotteli josko aurinko pilkistäisi.
Ei ollut kiirus minnekkään,


Toisaalla muutaman metrin päässä lepäili niittyhopeatäplä.


Siellä moninaisten kasvien joukossa oli hyvä levätä.
Hopeasinisiipi naaras raotteli varovasti siipiään. Ei vielä oikein ollut valmis, vaikka  kuinka houkuttelin.


Jo kauempaa huomasin pujon varrella jotakin. Muutama askel ja siellähän oli odottamassa kaunis siniukonkorento. Eipä ole korentoja kuviin kovin montaa tänäkesänä osunutkaan, joten tämä oli hieno hetki.


Pieniä kauniita hetkiä näkyy löytyvän ihan läheltä kaupungistakin, aina ei edes tule ajatelleeksikaan moista.
Huomenna matkaan suonlaitaan osaksi päivää, saa nähdä mitä sieltä matkaan jää, vai onko vain upea suon tuoksu ja äänet joita en tänne saa tuotua. Palaillaa.

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Pirttisalmenreitti

Minnekkä lie polkuni vie....
Pirttisalmi on yksi Heinolan upeimpia retkikohteita. Pieni kapea luonnollinen polku kiemurtelee osin rantaa seuraten, osin kallioita kiertäen näköalapaikalle .


Viimeaikojen rankkasateet olivat muokanneet polkuja osin hankalammiksi kulkea, ainakin näin huteralle toipilaalle. Aikaisemmin en moista ole huomannut.


Reittiä ei voi sanoin kuvailla, se on itse koettava, haastetta on sopivasti. Tykkään kovasti.
Tietysti jokainen sen kokee omalla tavallaan.







Maisemat ovat hienoja, mitkään kuvat eivät anna niistä kuin kalpean aavistuksen, ne on itse koettava, se jylhyys ja jyrkät kallioden reunat. Vesi on niin alhaalla. Rakastan kallioita niiden päällä on niin vahva tunne, seison ikiaikaisella maaperällä.


Kansallisperhosemme paatsamasinisiipi kruunasi koko retken poseeratessaan tuolla kansallismaisemassamme.
Terveisin isomummo joka on erittäin tyytyväinen. ;) Palaillaan

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Se on sitä, kun alkaa vanhoja penkomaan...

Heinäkuun viileimmät pari päivää alkavat olla takanapäin, juuri nyt pilkisti aurinko jostakin pilvenraosta. Olisiko kesäisemmät lämmöt palaamassa, helteitä en kaipaa.
Kotihommissa ja kissan kanssa löhöilyssä ovat nämä päivät kuluneet.


Tutkittiin hieman kaappien kätköjä, josko sieltä löytyisi se kadoksissa oleva käsityöinnostus tai ainakin motivaatio. Pientä vihjettä siihen suuntaan on ollut havaittavissa. ;)
Elokuussahan se yleensä iskee, sillä "ihan pakko alkaa just' nyt" moukarillaan.
Mietin siinä samalla kun tarvikkeita kääntelin, kuinka 90 luvun loppupuolella uskottelin itselleni, että sitku oon eläkkeellä, istun ulkona mukavassa tuolissa ja teen jotain kirjailutöitä, ristipistoja, kanavatöitä ihan mitä vaan mikä liittyy kirjailuun. Hankin oikein kirjojakin valmiiksi.  No Enhän minä nyt vielä ole ollut kuin 8v eläkkeellä, ehtiihän sitä vielä....


Ompelukonekkin huutelee yksinäisyyttään ja kyllä sillekkin hommia näkyi olevan varattuna melkoisesti.
Puhumattakaan virkkuukoukuista ja puikoista. Muuttihan isomummon päivänsäde lähemmäs ja kasvaa hurjaa vauhtia. Pian kaivataan nukenvaatetta ym.ym...


Saas nähdä tuleeko mitään vai jäälö taas haikailuksi ja kissan silittelyksi..

Palaillaan

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Hengissä ollaan..

Paluu blogimaailmaan kaihertaa yhä mielessä. 
Uskoakseni alan tuon syövän kanssa olla jo kalkkiviivoilla ensikuussa tarkastukset ja sitten saa tietää lopullisen tilanteen.
Kaikki on hyvin jo nyt, vointi ja jaksaminen pikkuhiljaa paranee. Hoidot ovat tehneet tehtävänsä niin hyvässä kuin siinä vähemmän hyvässäkin.
Yhä kuljen luonnossa, yhä kannan kameraa mukanani kaikkialle, yhä tunnen luonnon parantavan voiman. Samat aiheet kiinnostavat, vielä ei korkeille kallioille jaksa kiivetä, mutta ehkä sekin päivä taas tulee.
Positiivinen mieli on kantanut ja kantaa yhä. Nyt vaan mukavia juttuja kirjoittelemaan, Eikös niin?




Ylhäältä alaspäin Keisarinviitta, ketokultasiipi, loistokultasiipi.

Palaillaan

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Tervetuloa vuosi 2020

No niin, nyt on päästy uuteen vuoteen ja uusiin seikkailuihin.
Seikkailuahan tämä elämä on, ei aina tiedä mitä mutkan takana onkaan vastassa.
Avoimin mielin kuitenkin eteenpäin, eikö niin.
Luonto parantaa, siihen luotan. Ainakin se parantaa mielialaa.


Vedet vielä aaltoilevat vapaina ja tuuli yhdessä pikkupakkasen kanssa rakentelee monenlaista koristusta rannoille. Melkein kaksi kuukautta on mennyt siitä kun viimeksi olen järkkärin kanssa retkeillyt, hieman olin hukassa, mutta mieliala oli korkealla näitä kuvia napsiessa, kontaten rantapenkereillä.


Monenlaisia "teoksia" oli tarjolla, mutta valitsin nyt nämä pallot/kuplat kuinkavaan.


Täst olisin toivonut hieman tarkempaa kuvaa, kun nuo torvijäkälät ovat kauniisti jääpallojen sisällä. Paikka oli hankala, eikä kankea kroppani taipunut turvallisesti kunnon asentoon.:(
Hyvä että edes tuon sain, olen tyytyväinen. Olen myös iloinen, että lähdin ja jaksoin.

torstai 19. joulukuuta 2019

Hyvää ja rauhallista joulunaikaa

Jos ei elämä muuta opeta, niin ainakin hiljaa kävelemään. Syksy yllätti parillakin sairaalakeikalla ja nyt alkaa tältä osin taas elämä kirkastumaan.
Outo uupumus vei ensimmäiselle sairaalajaksolle, kun hemoglobiini laski vaarallisen alas . Tankattiin sitten verta ja rautaa, mutta syy selvisi vähän myöhemmin ja sitten tarvittiinkin toinen reisu ja leikkaus.
Tuosta on nyt kolme viikkoa ja tunnen taas voimien palaavan ja muutenkin piristyväni. Kuvaamaan tekee mieli.
Siinä mielessä on ollut ihan hyvät kelit sairastaa nämä kosteat harmaat päivät ja nyt mennään kohti valoa.


Oikein rattoisia joulunajan hetkiä kaikille.

Eräänä päivänä

Eräänä sateisen kosteana päivänä halusin kokea suon tuoksuja ja tunnelmaa. Sinne siis vaikka jotkut puistelivatkin päätään, että seonnut tuo...