lauantai 14. heinäkuuta 2018

Hieman hikisiäkin hetkiä....

Paras retki on, kun lähtee ihan vaan kulkemaan, juuri sitä polkua joka eteen avautuu.
No toki on edes osapuilleen tiedettävä missä on, ettei ihan eksyksiin kulje.
Oikeasti lähdin katsomaan olisiko keisarinviitta tullut tutuille paikoilleen. Ei näkynyt, joten pikkuinen poikkeama uudelle polulle sallitaan...


..kutsuvat pitkokset, menenpä vähän matkaa...Polkuhan muuttuu oikein mukavaksi neukasten peittämäksi ja pehmeäksi kulkea.


Enpä ottanut huomioon hyttysiä. Ei ne ole minua juurikaan häirinneet, mutta nämä tuntuvat ärhäköiltä ja ei, ei ole mitään karkotteita mukana.
Taas polun pohja muuttuu,


...onneksi nyt on kuivaa, mutta siitä huolimatta ininä lisääntyy...

Tuttuhan tämä polku on, niin kovin tuttu ja muistorikas. On vaan kulunut aika monta vuotta siitä kun vaeltelin täällä kultaisen paimenkoirani kanssa. Rasse on vaellellut sateenkaarisilloilla jo kohta kymmenen vuotta.


. Edessä häämöttää jo ranta...


... vielä pieni koukkaus niin olen perillä.
Tämä seuraava näkymä sai aina Rassen kiirehtimään, koska tiesi pääsevänsä veteen..


Ollaan kalliolla ja Saittalahden laavulla.
Ja kukas siellä minua odottikaan...



Itse keisarinviitta. 
Kiitos mukana olosta, tullaan kyllä poiskin tuolta... ;)

torstai 5. heinäkuuta 2018

Aseman nurkilla

Heinolaan ei enää kulje  kuin tavarajunat silloin tällöin, mutta radanvarrella ja aseman tienoilla riittää liikettä. Alkukesän perhoskarnevaali on laantunut. Kuivuusko lie vienyt liitelijät muualle, kun ei ollut kukkivia kasveja ravintoa antamassa.
Nyt siellä kukkii ja tuoksuu valkomesikkä laajoina alueina ja siitäkös perhoset ja kimalaiset ovat mielissään.


Pietaryrttikin aloittelee jo kukintaansa, mutta on kovasti kirvojen suosiossa.


Tämä kuva om makrolla otettu joten ei ne kirvat noin suuria ole. En oikeastaan edes erottaisi niitä paljaalla silmällä jos olisivat yksitellen.

Kirvat taas ovat mieluista ravintoa pikkuruisille luteille. Ei nämäkään ole muutamaa milliä suurenpia.




Tuo alimmainen ei vielä ole aikuinen, mutta lude siitäkin tulee. Nuo viihtyivät pietaryrteillä, mutta yksi hyvin pikkuinen kaveri asusteli palsternakan kukinnolla. Ihan varma en tuosta kasvista ole, mutta en muutakaan nimeä sille löytänyt.


"maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..." Kyllä luonto on  moninainen, enkä ole vieläkään kokenut siitä kuin pintaraapaisun.

Katsellaan ja ihmetellään edelleen, minä odottelen korentojen aikaa ja koetan täydentää sitä 1000 lajin haastetta. En tiedä missä olen menossa, mutta ei sillä ole oikeastaan edes merkitystäkään.
Näen ja koen taas niin paljon enemmän sen myötä.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kukkaisten keskellä kulkee tie

Nyt on kasvien, kukkien aikaa, kaikkialla kukkii, kun luonto sai kaipaamaansa sadetta juhannuksen aikaan.  Parilla pyöraretkelläni katselinkin myös mitä kukkia löydän, ihan sitä haastettanikin varten.
Kurjenjalka olikin melkoinen perhos mangneetti, enpä tuotakaan tiennyt. Ihan joka kukaan ei sentään niitäkään riittänyt.


Lähet huudahdin ilosta kun huomasin maariankämmekän tien laidassa. Tosin nyt pitää päästä suoretkelle pian.


Muksuina luonnosta löytyi monenmoista mukavaa ja maistuvaa. Kuka muistaa imeskelleensä hyvää mettä pillikkeiden kukista.


Kun nyt taas meni muisteluksi niin, mitä tuokaan mieleen seuraava...


Laidunmaat ja  peltosauniot... päivänkakkaroita ne kuitenkin meille silloin oli ja niitä poimittiin maljakoihin kotiin ja omiin leikkeihin.
Tämä on se päivänkakkara.


Ylväs yksinkin viihtyvä kaunotar.

Mitäs näitä erittelemään, tuttuja kasveja kaikille...



Ja sitten hyvät ystävät saisinko esitellä, tarvaspiimäheikki...


Noita koipeliinen on tietysti paljon erilaisia ja ei niihin aina edes kiinnitä huomiota. Tuon huomasin kun siivet välähtivät auringossa ja tihrusin mitenpäin se tuossa kanervalla olisi, siis lähen umpimähkään otin kuvia toivoen että edes yksi olisi sellainen joss otus näkyisikin. Sehän on kaunis otus, vai mitä ? hyvin valitsi laskeutumispaikkansa väriensä mukaan. :)

Ensiviikolla taas aurinko paistelee ja ainakin yhden retken ajattelin tehdä, näiden nurkkakulmien nuohoamisen lisäksi.