torstai 19. huhtikuuta 2018

Kevään myötä alkavat uudet tuulet puhaltaa

Kevät siis on tullut ja alkuverryttelyt kesää varten alkaneet ihan kunnolla. Blogi tulee hieman myös kokemaan uudistuksia.


Retket ja luonto säilyy ja saavat vielä enemmän sisältöä.


 Tarkoitus kirjoitella tunnelmia ja mielikuvia lähiretkistä lähiluontoon ja kuvata näitä ihan tavallisia maisemia ihan tavallisilta poluilta, rannoilta, kiviltä ja kallioilta.


Tämän kertaiset kuvat ovat Heinolan komean Tähtisillan pohjoispään nurkalta. Paitsi tuo tiltaltti joka löytyi hieman sivummalta.


Palataan siis uusin voimin ja ohi ajavat vilkuttakaa siltaa ylittäessänne. Saatan olla jossain nurkalla.


sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Lokoisaa laiskottelua.

Mikäs tässä on ollut ollessa, pakkasia pidellessä, kissa kainalossa.
No, nyt on pakkaset ohi ja sinne taisi mennä sitten aurinkokin. Muutamana päivänä sain itseni kuvaamaan ulos. Syytän lainakissaani ihan törkeästi, koska se on niin ihana etten ole malttanut jättää sitä yksin.
Vai mitä ootte mieltä? Lucy, pojantyttären onnenkissa ihaninen kuusine varpaineen.


En yhtään muista ikää oisko3-4vuotias kehräävä rakkauspakkaus.
Kaikessa mukana ja ehtii kaiken. Sängyn petaaminen niin illalla kuin aamullakin on Lucyn lempi puuhaa.



Yritin napsia kuvia puhelimella, mutta eihän se mukana vauhdissa pysynyt. :)

Eilen säikähdin kun avasin pakastimen (arkkumallinen) ja samassa sinne loikkasi kissa. Äkkiä pois sieltä, pari kierrosta pikajuoksua ja kun avasin jääkaapinovea jostain ilmestyi hyllylle taas kissa. Pikajuoksulenkki taas päälle, ihan hassu olento.

Illalla sitten istutaan sylikkäin tai näin ja katsellaan telkkaria.


En tiedä miten sitten kun lähtee reilun viikon päästä kotiin. Taitaa tulla mummolle tyhjä olo.

Niin siellä ulkona paistoi aurinko monena päivänä. Kävin katsomassa joutsenia.


Yksi yhdeksästä täällä talvensa viettäneestä joutsenesta nousi vedestä kuin tanssija. Olihan maaliskuun eka päivä ja kevät virallisesti alkanut.



Tilhet kävivät napostelemassa pakastettuja pihlajanmarjoja. Kerättiin niitä syksyllä varastoon ja nyt ne oli tarpeeseen.
Siinähän sitä on ohjelmaa ollutkin, väliaikoina kevään ja kesän retkiä suunnitellut. Taas ehkä liikaa, mutta katotaan nyt...

Iloisia maaliskuun päiviä kaikille.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Jään ja valon juhlaa

No minulle se on yhä jääveistokisa tai jääfestivaali niinkuin alkujaan tapahtuman tänne kotiuduttua.
Silloin olivat jääveistokset pääosassa. Nyt on jos jonkinlaista muutakin ohjelmaa, mutta veistokset ovat niitä joita ihmiset tulevat katselemaan ja kuvaamaan. Tänäänkin kuvaajia oli jonoiksi asti, kun ootteli omaa vuoroaan, melkoista arpapeliä se tuolla tungoksessa on ja keskittyminen täysin nolla.
Lauantaina kävin katselemassa työstövaiheita ja vaikka aamupäivällä sateli lunta niin tunnelmaa oli yllinkyllin.





Tänään sitten piti tehdä kaksi retkeä, kun päivän kuvat ei onnistuneet. Ihan yksinkertaisesti huolimattomasti tuli otettua. Illansuussa auringonlaskun aikaan sitten uudestaan... ja niin oli moni muukin ajatellut. Kiire tuli, aurinko ei odottele se laskee just silloin kun haluaa.
Ensimmäisenä venäläisen taiteilijan näkemys liikkeestä. Nainen noststaa päänsä vedestä ja heittää  pitkät hiuksensa taakse. Taisi olla myös kuvatuin työ.





Veistoksissa on paljon hienoja yksityiskohtia, pikkuisia hauskoja juttuja jotka ei tällaisissa kuvissa tule esiin. Taidan vielä huomenna käydä jos saisin niitä kuviin. Jää on upea elementti.