torstai 30. kesäkuuta 2011

Kalliolle kukkulalle

Näillä helteillä ei tänne jaksaisi lähteä, joten pari päivää ennen juhannusta siellä Leenamarketan kanssa käytiin. Niitä minun mielimaisemiani, kallioita.. =DD
Tule mukaan... Leppoisaa, sammaleen vihreää, jäkälää, varpuja...

"Katso, miten jännää kellanvihreää sammalta tuossa on"..." Tästä olis muuten helppo kuvata jäkälää"

"Kumpi reitti, ylä vai alakautta?" "Mennää alakautta, rantaa myötäilevää polkua on mukava kulkea."

"Taitaa polku loppua, mitäköhän tuon kielekkeen takana on?" " Kapeaksi ainakin käy"

 "Tuota, jospa käännyttäisiin takaisin..."
Palataan edelliseen kuvaan ja istutaan kivelle syömään voileivät ja mehulle. Samalla katseltiin kun kaupungin miehet kaatoivat saavi kaupalla istutuskalaa järveen. Leenamarketan jutussa asiasta enemmän.
Tämä oli yksi"pisto" kallioille Rautjärvellä. Reisun aikana tuli tehtyä vielä toinenkin=DDD
Mikähän tuonne ylös yhä vetää, vaikkei ole yhtään nuohoojaa suvussa.

4 kommenttia:

  1. . ja pieni metsänpeikko seuraa ja kurkkii kivenkoloista. Aivan uskomattomat maisemat. Tulee "Mestaritontun seikkailut" mieleen, vanha satukirja.

    VastaaPoista
  2. Hymyssäsuin täällä katselen kuviasi, ekstreeme sinne ylös vetää :) jotain jännitystä täytyy olla.
    Tuo iso kivi muistuttaa jotain starwaderin (en osaa oikein kirjoittaa?)kypärää tähtiensota elokuvasta, eikö?

    VastaaPoista
  3. Näillä helteillä on kiva tehdä retkiä kallioille blogin kautta, kiitos sinulle;)

    Kallioilla on kiva kulkea, voi nähdä kauas ja tuntea itsessään pieni valloittaja, hengittää raikasta ilmaa ja löytää mielenrauha.

    VastaaPoista
  4. Orvokki, kyllä tuolla voisi kuvitella kurkkivan jos jonkimoista menninkäistä. Ikiaikaisen kallion luokoissa. Kiitos.

    Leenamarketta, totta niin muistuttaa, monenmoista voi nähdä, kun antaa itselleen siihen luvan. Jonkinmoista itsensä voittamistahan tuo kallioille kipuaminen on ja tietysti ne näköalat sieltä. Jäänkin odottelemaan sinun näköalakuviasi...

    Tarja, todella on huomattavasti viileämpää "kiivetä" ja kulkea näin virtuaalisesti :) kalliot viehättää, ne on olleet ikuisuuksia ennen meitä ja niillä on monenmoista "tarinaa". Seisoppa joskun paljain jaloin sateen kastelemalla kalliolla, kun aurinko alkaa sitä lämmittämään. Tuntuu muuten hienolle. Kiitos kommentista.

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.