keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Se oli sunnuntai silloin......

Ulkona tihutta vettä jo kolmatta päivää ja kameran ulkoiluttaminen on jäänyt vähiin. Niinpä ajattelin palata sunnuntain tunnelmiin.

Lenkkipolun, (sen leveämmän ja mäkisemmän) varrelta hiekkätörmästä tavoitin vielä kesäntuntua


(lanttuperhonenkin lenteli, mutta ei asettunut kuvattavaksi.)

Pienemmät ja kapeammat, kiviset ja juurakkoiset polut ovat kuitenkin niitä mieluisampia.  Nokkoset reunustavat pienelle soistuvalle Kaakonlammelle vievää polun alkua. Syvemmällä oli melkoisen kosteaa ja pimeää, eipä tullut juurakoita kuvattua, piti vaan tarkkaan katsella jalkoihinsa, ettei pahemmin kompuroisi. Juuret olivat vielä liukkaitakin.

Patikointi ja kompastelu palkittiin, paitsi pystyssä pysymisellä niin myös kahdella joutsenella, jotka olivat saapuneet levähtämään lammelle. Joka syksy siellä on kaksi joutsenta ollut jalevähtänyt ruokaillen ennenkuin taas jatkavat matkaansa.

Kovin arkoja olivat, pakenivat nopeasti kauemmas...
(ihan vähällä oli etten mulinut lammessa, kun se laho laituri loppui kesken)
Kostea multa tuoksui ja mätänevien sienien aromit terästivät matkaa =DD

4 kommenttia:

  1. Syksyisiä kuvia. Ihana tuo koivikko, ja joutsenet tietysti.

    VastaaPoista
  2. Ai, ai tulee kohta vieroitusoireita :)

    VastaaPoista
  3. Kiva kun opastat minutkin Heinolan seutuun, löysin Kaakonlammenkin!
    Upeat joutsenet heijastuksineen veden pintaan:)))

    VastaaPoista
  4. Sirkka, tuota polkua on ihana kulkea,puut ovat jokasuuntaan kallellaan ja käppyräisiä, mutta niin kauniita.

    Ari, ilmakos tuonne aina pitää uudelleen mennä, vähintään kerran viikossa ;) Kyllä se pahasti näyttää siltä, että vieroitusoireisiin tarvitaan apua =DDD

    Hilkka, ainakin pääset miettimään ja arvailemaan, että missähän se on taas haahuillut =DDD

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.