torstai 16. helmikuuta 2012

Terveiset vastarannalta






Nelisen tuntia sain kulumaan tuolla Sepänniemen polulla. Aurinko lämmitti ja ei pakkanenkaan haitannut. Siellä oli juuri niin kaunista kuin kuvittelinkin. Olin täysin lumisessa satumaassa.
Ei sitä kamera täysin pysty tallentamaan.

14 kommenttia:

  1. Hyvin on kamera tallentanut ainakin suurimman osan. Todellinen satumaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli, maasto tuolla on risukkoista, paljon katkenneita ja kaatuneita puita, lumen tekemiä kaaria....

      Poista
  2. Vautsi Tiitsa, ihania kuvia---varsinkin nuo isot oksat veden äärellä:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilkka, nuo oksat olivat juuri se jota tuonne lähdin katsomaan. Olin niitä ihaillut joen toiselta rannalta.

      Poista
  3. Niinhän se on, että kameran välityksellä ei saa sitä ihan käsinkosketeltavaa tunnelmaa, mutta paljon ne kuvatkin kertovat. Jos on joskus tuollaisessa ihmemaassa kulkenut, niin tuohon kuvaan pystyy siirtämään myös omakohtaisen kokemuksen.
    Ymmärrän täysin lumoutumisesi tästä satumaasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja ja olet oikeassa tuon kaiken pystyy mielessään kokemaan jos joskus on vastaavassa paikassa kulkenut.

      Poista
  4. Kuvat kaatunesta puusta ovat hienoja!
    Sait aimoannoksen ulkoilmaa ja liikuntaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki, tosiaan tuli aimo annos liikuntaakin, vaikka hiljakseen kävelinkin ja seisoskelin välillä. Oli niin upea ilma. Kait siinä kymmenisen kilometriä kaikkiaan tuli talsittua. =D

      Poista
  5. No on sitä lunta teilläkin:)Hienoja kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, no onhan sitä, huomasin kun joskus astuin polulta sivuun =DDD

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.