maanantai 7. toukokuuta 2012

Sunnuntaikävelyllä

Minua viehättää metsä ja mitä ryteikköisempi ja hankalampi kulkuinen sen parempi. Sunnuntainen samoiluni oli sitten lähes täydellinen. Lähde mukaan...

Soratie on takanapäin ja pääsee itse asiaan. Erämaatunnelmaa sammaloituneita lahopuita, peipposten laulua kapeaa kivikkoista olematonta polkua....

 Päämäärä saavutettu Saittalahden laavu. Olis tänne päässyt tietäkin pitkin, mutta mikäs seillailu se olisi ollut... Hiljaiselta näyttää
...vaan onhan täällä väkeä. Kaksi kanadan hanhea lämmittelivät kalliolla. Ihan vapaasti sain kuvailla, vaikka varuillaan toki olivat.


Päätin jättää heidät rauhaan ja valitsin yhden polunpään. En ollutkaan vielä sitä tutkinut. Kahta puolta polkua oli ryteikköisiä kallioita, joillekkin olisi voinut kiivetä ja mieli tekikin, mutta kerrankin järki voitti...







Polku johti lahdenpohjukkaan, siihen missä kasvoivat ne valkoiset sinivuokot. Lämmintä hiljaista kaunista...


...Hmmm, tuonne kalliolle jos vaikka kiipeäisi. Alastulokin saattaisi onnistua kunnialla.
Korkealla ollaan...


ja mitkä näkymät...



Tänne uudestaan ja eväät mukaan.
Niin. minähän lähdin aamulla vain pienelle lenkille, enkä ottanut juotavaa, saati sitten evästä mukaan. Nyt on puolipäivä ja kilometrejä jokunen takana. Saman verran vielä kotiin.
Jaksoitko perille ?

12 kommenttia:

  1. Olen ihan samanlainen, mitä pahempi ryteikkö, sinne. Ja olen hyvä keksimään "oikopolkuja", viime talvella tallatusta metsäpolusta puolenmetrin umpihankeen oikaisten.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =DD kuin myös, eikä yhtään haittaa vaikka siitä oikopolusta tulisikin alkuperäistä pitempi =DD

      Poista
  2. Kiitos, kyllä jaksoin perille ja nautin polustasi. Se on aivan myös minun makuuni, maisema vaihtuu, eikä todellakaan ole tasapaksua. Siellä on jo kovin keväistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kun sinäkin nautit polusta. Tuolla tuntui vahvana se miten tuo kaikki onkaan syntynyt, valtavat kiviröykkiöt, korkeat lähes pystysuorat kallion seinämät, toisaalta kaiken keskellä hennot sinivuokot. Kevät tuli oikeastaan tänään, kun koivut saivat vihreän värin, ainakin osa puista.

      Poista
  3. Hyvin jaksoin kauniissa maastossa. Tulihan pieni harjoitus tehtyä viikonlopun aikaan Sipoon maisemissa.
    Upeaa se on, metsä kaikkina vuodenaikoina ja nyt käväällä erityisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Minttuli, luinkin jo, että olet seikkaillut Nuuksiossa, odottelen innolla raporttiasi =D.
      Nuuksio on paikka jonne monesti olen halunnut, mutta niin on moni muukin paikka =DD

      Poista
    2. Moi vielä, Sipoonkorven kansallispuistossa...

      Poista
    3. Äh niin olikin, sorry. Mistähän minä sen Nuuksion keksin :(

      Poista
  4. Kyllä minä mieluusti kävelen olevaista polkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polku kun polku pääasia ettei siinä ole asfalttia :))

      Poista
  5. Nyt tuli ikävävä melontaretkiä kotimaan järvillä ja joilla....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaankin, vaikka sinulla onkin upeat maisematsiellä niin, näitä suomalaisia jokia ja järviä on varmasti ikävä. Kommenttisi sai miettimään, tuostakin kun lähtisi melomaan voisi kierrellä salmia ja saaria aina Jyväskylään tai Lahteen saakka. Toisaalta Kymeä alas.. en tiedä edes kuinka pitkälle suoraan, mutta periaatteessa Kotkaan asti. Melonta kiehtoisi, mutta en enää uskalla lähteä, tuskin pääsisin enää edes kanoottiin =DDD

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.