perjantai 29. kesäkuuta 2012

Elämää rannan tuntumassa

Siinä touhuttiin kuka mitäkin, kun yhtäkkiä ruohikko vilisi pieniä untuvapalloja.


Sai tarkkaan katsella jalkoihinsa, kun pienet sorsanpojat syöksähtelivät hyönteisten perässä.

Mietittiin siinä, liekö emo itse ollut pienenä untuvapallona nurmella hyörimässä. Joka kesä on  poikue rannalla ihmisten joukossa hyörinyt. Ainakin tuolta 80-luvun lopulta saakka. Muutaman leivän murunkin tulivat ihan kädestä ottamaan ja sitten taas kiireesti hyönteisjahtiin.
Lopunta emo kutsui pojat veteen ja juomaan. Väsy selkeästi painoi jo pikkuisen silmiä. Ja sinnehän ne... samaan paikkaan kuin  joka vuosi käpertyivät päivä nokosilleen.


Täällä kun heitä ei hätyytellä ne ovat luottavaisia, mutta jos pihamaalla on vieraampaa väkeä, ei maihin nousta lainkaan.

20 kommenttia:

  1. Miten nämä pienet untuvikot voivat olla niin suloisia!
    Nokoskuva on ihan erityisen liikuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne vaan olivat söpöisiä ja miten voikin luontokappale luottaa noin ihmiseen.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. :) ja kun ne tulee ihan käden ulottuville napittamaan silmiin :))

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niin on ja hellyyttävyyttä lisäsi vielä tuo luottamus, sitä vaan tultiin siihen kuin ei mitään :)

      Poista
  4. Sorsanpoikasilla on kiva tuo vaakaviiva tuossa päässä, näyttävät kyllä niin pehmeiltä ja suloisilta. Aika iso poikue!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat ne pehmeitä ja suloisia, laskin että kahdeksan piipertäjää olisi ollut.

      Poista
  5. Oi mikä porukka :) Tahtoo myös nähdä tuommosia :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niiden näkeminen ja nimenomaan tuo että ne pyöri jaloissa kuin kotieläimet,... tuntui se mukavalle.

      Poista
  6. 10 pientä sorsanpoikasta marssi näin.. )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliks niitä 10, mä sain vaan kahdeksan=DD Ei ne kyllä oikein rivissä pysyneet, vaan niitä tuntui olevan joka puolella. :)

      Poista
  7. Miten suloisia karvapalloja! Varmaan ihanaa, kun tuollaiset pallerot jaloissa pyörii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se, ei siinä kyllä oikein kukaan malttanut tehdä mitään, kunhan ihmeteltiin. :)

      Poista
  8. Voi sentään noita söpöläisiä. Ihanat kuvat. Itse näin tänään jo paljon suurempia sorsanpoikia, viettivät siestaa laiturilla nukkuen
    Hyvää (kuvaus)viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli, äkkiä ne kasvavat. Nuo ei vielä laiturille päässeet on sen verran korkeall, eikä lentäminen vielä onnistu. :) Kyllä ne ovat herttaisia. Hyvää viikonloppua sinullekkin.

      Poista
  9. Ihania karvakeriä:)) Teillähän on mennyt koko päivä tuota poikuetta seuratessa:)) Vähän niin kuin pari vuotta sitten minulla kun kirjosiepon pojat lähtivät pöntöstä---koko päivähän siinä meni, hyvä että malttoivälillä kahville ja syömään ruveta:)
    On täällä vaan ihanaa kun on peilityyni järvi kun kaunista -- ei oteta hyttysiä lukuun:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko päivänhän ne siinä pyörivät, seurattavaa noissa pienissä tosiaan olisi, mökillä kun piipersivät ne mustarastaankin neljä poikasta. Onneksi ei ollut pikkulapsia paikalla, olisi ollut kurjaa koko ajan varoitella. Aikuiset nyt osasi varoa ihan itsestään.

      Poista
  10. Onpa hellyyttävä kuvasarja. Toivottavasti ihmiset osaavat nyt pysytellä kauempana kun tuntuu näitä palleroita näkyvän joka puolella...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannuksen aika tuntui olevan oikein rypäs näitten pienten ilmaantumiselle. Toivotaan tosiaan, että poikasille edes ihmiset älyäisivät antaa rauhan, vaaroja kun riittää muutenkin.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.