sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Isiäisellä

Minulla on fillarilla matkaan lähtiessäni tapana pakata reppuun opiskat ja jalustat sekä muut tarpeelliset ja reppu selkään. Fillarissa on pehmustettu etukori johon laitan kameran, jossa on pitkä putki, jotta saan sen nopeasti esille.
No, aamulla sitten pakkaaminen sujui ripeästi ja  kaikin puolin hyvin. Parinsadanmetrin päässä välähti, kännykkä jäi... eikun hakemaan ja kanna taas koko arsenaali kolmanteen kerrokseen, kun ei pihalle voi jättää. Kännykkä laukkuun...haaa eihän siellä ole kameraa se on tuolla pöydällä :)
Siis voiko kukaan lähteä kuvaamaan niin että unohtaa kameran!!!

No, matkaan kuitenkin ja tarkoitus yrittää kuvata korentoja, joten suuntaan Isiäiselle koska siellä kuvasin ensimmäisen elokorentoni.
Isiäinen on pieni matala valuma-aluelampi, syvimmällä kohdallakin vettä noin 1,5metriä.

Kuten näkyy se on melkein umpeen kasvanut, mutta erinomainen lintulampi. Nytkin näin nokikanoja kaksin kappalein.

Korennot olivat hakusessaan, liekö tuuli häirinnyt vai mikä lie.  Elokorentoa seurailin ja istahtihan se hetkeeksi, hieman hankalaa paikka, mutta juuri ja juuri tunnistettavissa. Parempaa kuvaa hän ei halunnut otettavaksi.


Tämä horsman lehdellä lepäilijä, jäi kyllä vieraaksi. Arveluja on, joko elokorentonaaras, mutta kun ei ole tuota väriä siivissä.Tumma syyskorento nuori... en tiedä. En saanut kiinni tuntomerkeistä koska kuva ei ole kyllin hyvä :(

Siihen ne korennot sitten jäikin, mutta yllätyksekseni viereen lehahti


Ketosini.

Iltapäivällä alkoikin perhosia lennellä runsaasti ja tienpenkan ohdakkeissa oli nokkosperhosia kymmenittäin. Lisäksi piippopaksupäitä ja tesmaperhosia lenteli paljon. Muutaman hopeatäplänkin näin.

Ihan hyvä päivä vaikka mitään ihmeellistä tai erikoista kuviin tullutkaan.

10 kommenttia:

  1. En underbar utfärd och så fint du fått Trollsländan fotograferad och en fantastisk vacker blå fjäril!

    VastaaPoista
  2. Akunkin voi unohtaa kamerasta :)
    Kutsuvan näköinen maisema. Nykyään tuntuu että aina tuulee. Näin tänään varmastikin tuon elokorennon, ihmetelin tiilenpunaista väriä.
    Sinisiipi on kertakaikkisen suloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja muistikortin, mutta että koko kameran=DDD
      Tuulista on tosiaan ollut, tänäänkin ajoittain tuuli melko kovaa. Jos ei sada niin tuulee, ei ole hyvä koskaan:)
      Syyskorentoja alkaa tosiaan lennellä, kun vain osuisi aina oikeaan aikaa oikeaan paikkaa, vai menisikö koko kuvaamisen jännitys sitten pois ;))
      Sinisiipi on aina hellyyttävä. Kiitos Vikki

      Poista
  3. Kiva että olet saanut kuvattua pari sudenkorentoa. Ne ovat mielenkiintoinen hyönteisryhmä, kun niitä alkaa seurata. Parhaat kuvat saa usein, kun menee etsimään jotain, mutta kuvaakin sitä mitä sattuu näkemään.

    Syyskorentoja kyllä piisaa ja tulee vielä lisääkin. Niitä löytyy usein kedoiltakin, toki yleensä jonkun matkan päässä sopivasta kosteikosta. Syyskorennot ovat hyviä kuvauskohteita myös siksi, että ne laskeutuvat usein. Kannattaa lähestyä hitaasti. Korennoilla on hyvä näkökyky joka suuntaan ja ne säikähtävät nopeaa liikettä, mutta jos lähestyy hitaasti eikä tee äkkinäisiä liikkeitä voi päästä aika lähellekin.

    Juuri tuosta kuvakulmasta syyskorento on hankala tunnistaa, mutta elokorento se ei ole. Se on koiras ja todennäköisimmin punasyyskorento. Niitä on toistaiseksi näkynyt vähän, tulevat vasta vähän myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sakari, taas kerran. Korennot ovat todella mielenkiintoisia ja ne kiehtovat kokoajan enemmän, nyt kun tuon Sami Karjalaisen kirjan sain. Yritän satsata nyt tähän syyskorentojen aikaan, jospa edes muutaman saisin kuviin.

      Poista
  4. Olipas sulla kuvausreissun aloitus! :) No, itsellä on enempi kun moni lähtö mihin tahansa juuri noilla nuoteilla! Rakastan noita sudenkorentoja ja aivan mahtavia kuvia nappasitkin ja taas tuon sinisen perhosen! Kade täällä ollaan, tunnustan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnetään, että vaikka olenkin söhelö, niin tuo meni kyllä jo vähän överiksi:)) Olisi se hieman siepannut kun viidenkilometrin päässä olisin tajunnut, että kamera on kotona.
      Olen myös aivan myyty korennoille juuri nyt, ne ovat mielenkiintoisia monellakin tapaa. Mitä enemmän niistä saa tietoa sitä enemmän kiinnostuu.
      Kun tuo sinisiipi lehahti siihen viereen, niin tuli Tillariina mieleen;)) Nyt oli vain tuo yksi, sellaisen kedon, niityn laidassa.
      Kyllä sinä sen vielä löydät.

      Poista
  5. Tavallisia?? Epätavallisen hienoja kuvia taas Tiitsa! Ja vaikka se vaatimattomuus kaunistaa, en hyväksy sitä tässä yhteydessä ollenkaan.. Ukon- ja neidon yms. korentoja on saaressa elokuussa jopa syyskuussa lämpimällä niin ettei sekaan mahdu. Pitäisi taas kokea sekin ihme, jos vaikka tyrniin tulisi lähdettyä. Ne surraavat kuin helikopterit ja istuvat hiuksiin ja käsivarsille. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Ketosinesi oli hieno otos, todella kaunis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä on, hyvä on, uskotaan =DDD Korennot ovat todella mielenkiintoisia ja niihin liittyy monenmoista mystiikkaa, mutta ovat kiehtovia petoja. Innolla odotan seuraavaa aurinkoista päivää.
      Ketosini on taas siitä herkimmästä päästä, niin suloinen.
      Kiitos Mustis.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.