keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Niitä pieniä, huomaamattomia...



Salaperäisyyden verho kattaa nyt metsän jokaisen kolkan. Hiljaisuus on lähes täydellinen, ja silti vielkin siellä kaikkialla on elämää.

21 kommenttia:

  1. Onpa hieno!! Näen siinä pohtijan profiilin hiukset pystyssä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä onkin, en kyllä itse sitä tajunnut =DD Kiitos Minttuli

      Poista
  2. Salaperäisen verhontakana piileksii myös Rölli. Et sattumalta tavannut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rölli oli varsinaisella asunnollaan tuolla syvemmällä metsässä :))
      Kiitos Harry

      Poista
  3. Aivan upea satuisa kuva taas sinulta!
    Olen viime päivinä metsissä kuleksiessa taas ajatellut, miten onnekkaita me ollaan kun metsä on osa elämäämme :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, tajuammeko lainkaan mikä rikkaus meillä ovat metsät ja sen antimet ja neljä vuodenaikaa.
      Tuli mieleen, muutama vuosi sitten oli vieraanani espanjalainen pariskunta ja vein heidät metsään. Keräsin samalla pieniä kauniita käpyjä ja ihmettelin kun he pälyilivät ympärilleen.
      Heille oli ihmeellistä, että metsästä voi ja saa ottaa jotakin. Siellä se oli rangaistava teko.
      Olemme me "rikkaita". Kiitos Mags.

      Poista
  4. Kyllä tuossa ihmishahmonkin näkee, vähän metsäläinen kuitenkin :)
    Hauska kuva, veikkaanpa että tuo oikeanpuoleinen ötökkä tuli bonuksena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täh, miten niin bonuksena =DDD
      Oikeesti leppiksen näin vasta koneelta ja kasvofiguurin tajusin kun Minttuli mainitsi :(( Mutta salaperäinen se kummiskii oli =DDD
      Kiitos Vikki.

      Poista
    2. Nyt olisin tällä ohjeella johdattanut turistin taas harhaan :D Menevät nuo kädet välillä sekaisinkun, tarkoitin että vasemmalla puolella, tuo pieni musta koppis tuossa kiipeilemässä!

      Poista
    3. Ei voi olla totta, on sinulla kyllä oikein makronäkö =DD En minä tuota vielä edes huomannut. Uskomaton olet =DD

      Poista
  5. On siinä meillä menninkäinen. Hauska ja hyvä kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. menninkäinen metsäläinen =DD Kiitos a-kh

      Poista
  6. ...ja peikotkin niin pienet, kuin.....
    Alkaa ihan mielikuvitus lentämään--hienoa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos margsan, syksyn tihkuinen harmaus saa sadut elämään.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos KooTee, niitä pieniä, mutta niin suuria ihmeitä=DD

      Poista
  8. Aivan uskomattoman ihana kuva! Tämän voisi liittää jonkin satukirjan kuvitukseksikin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuahan syksy on tulvillaan, ehkäpä se vielä löytääkin tiensä satujen kirjaan. Kiitos Kati annoit idean ;)

      Poista
  9. Heh, kohti aarniometsää käy myös pienten tie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuljin tänäänkin soistuneella metsäalueella, siellä oli melkoista "kuhinaa", monenmoista vihreätukkaista peikkoa lymyili sananjalkojen lomassa, nautinnollisessa vesisateessa johon ei kameraa arvannut esille ottaa. Lupasin tulla poudalla uudelleen.:)
      Kiitos Ari

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.