tiistai 5. helmikuuta 2013

Papukaijatalossa talvella



Lintutarhan papukaijoja pääsee katsomaan talvellakin. Siis niitä jotka asuvat papukaijatalossa ympäri vuoden.
Oven avatessaan saa varautua melkoiseen tervehdysten kiljuntaan, kun tilan lukuisat innokkaat asukkaat ottavat tulijan vastaan.
Linnut ovat kaikki tulleet siis yksityisiltä ihmisiltä lahjoituksina, erilaisten pitovaikeuksien vuoksi, joista allergia on ylivoimaisesti suurin syy.

Koska ne tulevat perheistä, niin ovat kesyjä ja leikkisiä kavereita.
(Kuvaaminen oli hankalaa heijastuksien vuoksi, joten muutamalla persoonalla mennään.)

Äänekkäimmin tervehtivät ensimmäisen häkin pikkulinnut,


"Yksiöt" on sisustettu viihtyisiksi ja linnuilla on paljon aktiviteetteja, vaikka melkoista mielikuvitusta varmaan henkilökunnalta niiden keksiminen vaatiikin. :)
Tuo takaseinän musta neliö on ikkunaluukku joka avataan kesällä, jolloin lintujen kanssa pääsee seurustelemaan ulkoakin käsin.

Tähän jos jää pidemmäksi aikaa kuuluu pian kova ääninen komento, jotta alappas liikkua eteenpäin...


Duraselpupu Tanelihan se siellä huutelee. Tämä kaveri kyllä jaksaa leikkiä, jos vaan itse jaksat =DD

Muistan kun Taneli oli juuri tullut Lintutalolle kaverinsa sinisiipiaran? Vihtorin kanssa ja sanavarasto oli kovin "suomalainen" se prkle tuli usein ja voimalla. Henkilökunta koetti opettaa lintuja siistimään suutaan nokkaansa ja onnistuikin kunhan ei kukaan sanonut ääneen R kirjainta.
Linnut olivat kotoisin Harrikkaklubilta ja joku keksi sitten tuoda heille lahjaksi metallisen pienoismallin moottoripyörästä.
Eräs pikkupoika oli sitten suureen ääneen ärrää sortaen sanonut "Kato äiti harrrrikka". Siitäkös riemu syntyi. Taneli hoki moneen kertaan "Harrrrikka Per.....e" =DD
Eihän sille voinut kuin nauraa.
Nyt Taneli on yksin, Vihtori on siirtynyt sateenkaarisillalle lentelemään.


Naapurikopissa asustelee Valkokakadu Rambo,joka tuli tarhalle13.4.2001. Kaveri joka pisti yhdessä yössä yksiönsä säpäleiksi, todellakin nimensä veroinen sankari =DD


Siinä ei koivupölli kauaa kestänyt, kun Rambo aloitti nikkaroinnin. Ovenkarmit ja ikkunapuitteet tuli vahvistettua nopeasti. Nyt herra on rauhoittunut, mutta tykkää esittää voimiaan vieläkin, mm. roikkumalla nokastaan verkkoseinässä. Ääntä tästä veikosta sitten lähtee kanssa.

Jatketaan eteenpäin...

Tässä on suosikkini tai siis toinen heistä Otto-poika. Heitäkin on ollut kaksi Otto-tyttö on jo poissa :(


Otto-pojan leikkinä on koputtelu. Koputa lasiin ja hän koputtaa takaisin. Jos et heti tajua mitä sinun pitää tehdä, hän kyllä kertoo :))

Tätä koputusleikkiä leikitään nytkin pitkään.  Otto-poika on myös todellinen linssilude joka poseera mielellään vaikka varvas suussa kun aikasi mairittelet. Ihana veikeä lintu.

Celebesinkakadu Otto-pojan yksiö. Jossa tämä 1998 syntynyt herra on asustanut 29.10.2000 saakka

Monia jäi vielä kuvaamatta, uusiakin on tullut, kuten nämä upeat linnut joista en onnistunetta kuvaa saanut noiden heijastusten vuoksi


Vaikka tärkeintä on luonnonvaraisten lintujen auttaminen, niin todellakin myös näille kavereille on hyvä olla paikka jossa voivat jatkaa elämäänsä, kun se ei syystä tai toisesta entisessä perheessä voi jatkua. Linnut elävät hyvin vanhoiksi ja monen emännän ja isännän elämä saattaa muuttua radikaalisti johon lemmikillä ei enää ole tilaa.
Lintuja tulisi enemmänkin kuin mitä voidaan vastaanottaa.

Kesällä ulkotarhoissa on sitten isoja lintuja omine persoonineen. Samoin läheisessä lammessa kesällä uiskenteleva joutsenpari Minttu ja Ville odottelevat sisätiloissa kevättä ja jäiden sulamista.
Molemmat ovat nuoria ja lentokyvyttömiä, mutta erittäin kesyjä, joten älä vie kameraasi liian liki. =DD
Kiitos taas kun jaksoit loppuun asti.

14 kommenttia:

  1. Ihan "uusiakin" tuttavuuksiakin sitten sinne tullut. Mitähän ne ajattelevat ihmisistä lasin toisella puolella? Kai se on kiva nähdä uusia naamoja. Kivasti sä kerrot näitä lintujuttuja! Mukava kuulla mitä persoonallisia piirteitä löytyy kenestäkin tipusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papukaijat on ihmisten kanssa eläneet niin kyllähän ne jonkinmoista kontaktia hakee katsojiinkin, hoitajat saavat sitten ne hellyyden osoitukset :))
      Persoonia linnut ovat kaikki, mutta harvemmin se esiin tulee kertakäynnillä. Kun käyn tuolla usein niin linnut selkeästi tuntee minut, ainakin Otto-poika. Kiitos Tillariina.

      Poista
  2. Kiitos kaijoista, aika persooniahan ovat:) Erityisen mukava kuva tästä Otto-pojasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otto-poika tykkää kurkistella tuolta ylhäältä ja kurkoitti oikein kaulaansa kun näki kameran. Linssilude parhaimmasta päästä. :) Kiitos Minttuli

      Poista
  3. Tuollahan on pakko päästä käymään:) Komeita ovat, kerta kaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa JPK, joko tutustuit Julliinkin ;)
      Kiitokset.

      Poista
  4. Ihanat kaijat ja ihana on edellisen postauksen Jullikin.
    Näitä oli kiva lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa, näitä oli mukava tehdä vaikka pelkäsin koko ajan, että tulee liian pitkiä. Ihania kavereita jäi vielä esittelemättä ja uudetkin tutustumatta. Tietää taas monen monta retkeä lintutarhaan :))

      Poista
  5. Kivoja lintuja ovat, erityisesti pidän tuosta valkoisesta Otosta :)


    Tässä muuten linkki kaikille valokuvauksen ystäville. Tämä Vietnamilainen herralla on saavukuksia ihan maailmanlaajuisesti.
    Ja näyttely Nha Trankissa oli todella upea.


    http://www.mailocphotos.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vanilja, näet siellä kaukana varmasti paljon kauniita värikkäitä lintujakin. Kiitos myös linkistä.

      Poista
  6. Usein tuolla käynyt vaan en kameran kera. Ja monet näyttelyt käynyt katsomassa. Antaisivat vaan pitää paikkaa nyt ja aina. Hyvät kuvat ja jutut, myös korpista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kuvaaminen tuolla vähän niin ja näin, muttajotakin saa kortille tallentumaan. Näyttely siellä on nytkin, mutta en vielä käynyt katsomassa. Kiitos Wiltteri

      Poista
  7. Kauniita lintuja!

    Ihastuin kerran erääseen kakaduun vai oliko se nyt toisin päin? Olimme reissussa vakuutusyhtiön kanssa ja muistelin että missähän lintutalossa oikein vierailimme, koska Ryynäsen taidepajalta lähdimme rajan pintaa kohti Möhköä, mutta jossakin siellä oli lintutalo, aikaa siitä on varmasti jo 20 vuotta, jossa oli varsin hurmaava herra, joka keikisteli ja nosti kamalan metakan kun yritin livahtaa vai vihkaa pois, jolloin porukat komensivat minut takaisin ja voi sitä ilmettä kun hän näki että tulen..

    Oli sydäntä särkevää jättää se huutamaan, sillä ilmeisesti muistutin jotakin hänelle rakasta ihmistä? Kertoivat että olen toinen tai kolmas, johon hän hullaantui, enkä edes ymmärtänyt linnuista mitään, mitä nyt vähän kuersimme keskenämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakadut ovat mitä ilmeisemmin juuri tuollaisia. Varmasti muistutit jotakin sille rakasta henkilöä. Ihana tarina, kiitos Mustis.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.