lauantai 2. helmikuuta 2013

Tikan maailmaa


Olen näköjään siirtymässä lintulaudalta metsään. Lähinnä sinne vetää tikka, nyt vielä siitä saa kuviakin. Kohta on pesintä aika ja silloin lintu on hyvin varuillaan.
Lisäksi tuo luontainen elinympäristö kiinnostaa ihan kuvauksellisestikin.

Ei se niin yksinkertaista ole, mutta joskus onnistuu jonkun kolon löytymään missä riittää valo eikä ihan mahdotonta ryteikköä ole edessä. Jotenki itse olen tyytyväinen tähän.
Näitä lahopuita onneksi tässä lähellä riittää ja koetan houkutella sitä harmaapäätikkaakin murkinalle ;))

Tien/polun laidalta löytyi yksinäinen pikkuvarpunenkin...


niin otollisessa paikassa, että oli ihan pakko ottaa kuva =DD

18 kommenttia:

  1. Pakkohan se on kuvata, kun lintu suorastaan kerjää sitä... ;)

    Kyllä vaan talven hämärissäkin kelvollisia lintukuvia syntyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisia hämyisen vaaleita hetkiä näkyi, mutta aurinko pysyi piilossa. Hämäriä tunnelmiahan siitä syntyy :))
      Varpuset ovat niin vaatimattomia.

      Poista
  2. Tuo pikkuvarpunen on niin hellyyttävä :)
    Hyvää viikonloppua ja hyviä kuvauskohteita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se kyllä on. Turhaan piilottelee pensaikossa vaatimattomuuttaan =DD Kiitos samoin teille sinne maailman ääriin.

      Poista
  3. Tikkakuva on ihana kun se on niin "metsässä" jos ymmärrät mitä tarkoitan, ei asetukset vaan tunnelma :)
    Tuo pikkuvarpunenhan oli selvästi jopa harkinnut miten poseeraa!
    Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän toki, pidän siitä itsekkin. Tikka omassa aidossa ympäristössään.
      Poseeraaja selkeästi odotti vielä lisääkin kuvia otettavaksi kun jäi noille sijoilleen vaikka ihan läheltä ohi kuljin. No otin niitä kuvia toki useamman kuin yhden ;))
      Kiitos Vikki.

      Poista
  4. Oikein hyvä kuva varpulaisesta.

    VastaaPoista
  5. Hieno tikkakuva, mutta pidän erityisesti jälkimmäisestä ja varsinkin sen kuvan syväterävyysalueen hallinnasta. Kuva on hienosti rajattu ja upean pehmeä suklainen tausta.

    VastaaPoista
  6. Katselin viimeisintä Luontokuvalehteä, siinä oli pikku juttu Sveitsissä järjestetystä luontokuvakisasta. Kisa oli kaksitoista osainen ja loppukisaan hyväksyttiin 120 kuvaa kisaan osallistui kaiken kaikkiaan 5685 kuvaa.
    Suomeen tuli kaksoisvoitto, mutta oikeastaan syy miksi tämän kerroin on, että kuvan voitto meni RÄKÄTTIRASTAS kuvalle. Kuvaaja oli Markus Varesvuo ja pää- palkinto oli 7300 euron edestä Canonin kuvaustarvikkeita.
    Ei aina tarvitse olla kovinkaan harvinainen kohde!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se, monesti haikailemme jotain suurta ja ihmeellistä, huomaamatta sitä kaunista mikä on vieressä. Varesvuo kyllä tekee hienoa työtä oli kohde mikä hyvänsä. Huikeat on nuo palkinnotkin.

      Poista
  7. Mitenkä linnut päästävät sinut jopa kahden metrin päähän? Taitava kuvaaja olet, sen huomaa :). Minulla kun ei ole kunnon putkea kamerassa ja olen tosi harrastelija valokuvaaja mutta ilon saa siitäkin, kun edes joku kuva jotenkin onnistuu :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate56, monesti se pääseminen lähelle on joko sattumaa tai viivytystä, eikä onnistu läheskään joka kerta. Toki tuo putki antaa lisämahdollisuuksia, mutta minusta tärkeintä on se tunne ja ilo jonka luonnossa liikkuessaan ja kuvatessaan saa. Emmehän me pyrikkään suurten kuvaajien kastiin vaan niiden suurten tunteiden :)
      Kiitos Beate

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.