sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Jäätyneet ruusut


Tämä blogi on ollut kuukauden ajan voimavarani ja henkireikäni. Kameran kanssa liikkuminen on auttanut paljon, kiitos teidän.
Eilen jätin jäähyväiset pojalleni,yllättävä sairaskohtaus vei hänet 42 vuotiaana. Tänään kävin muistolehdossa kameran kanssa.






Jäätyneet ruusut ovat kauniita, aurinko paistoi ja linnut lauloivat.
En aiemmin tuonut suruani tänne, koska tarvitsin paikan jossa ajatukset ovat muualla. Tuolla toisen blogin puolella asiasta kerroin.
Pakkasesta huolimatta kevät tulee ja elämä jatkuu.

29 kommenttia:

  1. Sanat jähmettyvät suuren surun edessä. Lämmin osanottoni Tiitsa, surusta huolimatta kuvasi olivat mitä kauneimmat ja ovat olleet sitä koko ajan. Kiitoksia.

    VastaaPoista
  2. Otan osaa. Muuta en osaa sanoa. Onneksi sinulla on jokin asia, jonka avulla saat voimia surun voittamiseen.

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanottoni Tiitsa. Voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia. Hyvä, että on jotain, millä ajatukset saa muualle, suru helpottaa hetkeksi. Osanottoni vielä kerran ♥

    VastaaPoista
  5. Lämmin Osanottoni!
    Tällainen pysäyttää ja koskettaa todella. Aivan liian varhain hänen täytyi lähteä... Voimia ja jaksamista!

    Poikasi ikä tuli tajuntaani sähköiskun tavoin... Sisareni oli myös 42-vuotias, kun jouduimme hänestä luopumaan yhdeksän vuotta sitten.

    Kerrot, että pakkasesta huolimatta kevät tulee ja elämä jatkuu. Niin se tekeekin, mutta tyhjä paikka jää sydämeen. Täytä se kauniilla muistoilla...

    VastaaPoista
  6. Lämmin osanottoni suureen suruusi.♥

    VastaaPoista
  7. Lämmin osanottomme, ei tällaisiin oikein osaa kirjoittaa oikeita sanoja. Toivomme kuitenkin voimia päiviisi. T. Wiltteri & emäntä kissoineen :)

    VastaaPoista
  8. Kuten sanoit, elämä jatkuu.. Vielä kerran lämmin osanottoni suureen suruusi.

    Meidän lähinaapurimme menettivät myös poikansa, ainoan lapsensa 39-vuotiaan. Eilen oli hyvästijättöjen aika heilläkin.

    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  9. Erittäin kauniit kuvat!
    Tällaista surua jota äiti kokee ei varmastikaan osaa eikä uskalla oikein edes ajatella!
    Voimia alkavaan kevääseen! Rakkaan harrastuksesi, kuvaamisen kautta pystyt varmastikin tätä surua työstämään!

    VastaaPoista
  10. Lämmin osanotto suureen suruusi ja voimia sinulle jaksaa eteenpäin.

    VastaaPoista
  11. "Kultarinta näytti hänelle tien.
    Aurinko paistoi ja korkea sininen kaarikatto
    säteili kirkkaana ja pehmeänä.
    Kaikki oli uutta ja hiljaista,
    mutta mikään ei ollut pelottavaa
    eikä yksinäistä."

    - F.H.Burnett -
    Salainen puutarha

    Osantottoni♥

    VastaaPoista
  12. Osanottoni ja lämpimiä ajatuksia sinulle.

    Rakkaus jää ikuisiksi ajoiksi sydämeesi.

    VastaaPoista
  13. Lämmin osanottoni suureen suruusi, Tiitsa. ♥

    VastaaPoista
  14. Voi Tiitsa, elämä on niin epäoikeudenmukaista. Osanottoni ja jaksamisia!

    VastaaPoista
  15. Lämpimät kiitokset teille kaikille yhdessä ja erikseen. Mitenkäs se olikaan kuvaaminen voimaannuttaa, uskotaan siihen. Pian ilmat lämpiävät ja kuvattavaa on taas joka puolella.

    VastaaPoista
  16. Tiitsa, nyt vasta ehdin tänne. Otan osaa suruusi, joka täyttää elämäsi päivät tällä hetkellä ja kauan tulevaisuudessakin. Sen läpi on vain elettävä, ja sen aikana voi tuntea myös monenlaista iloa, vaikka nyt ajatus voi tuntua mahdottomalta. Suru kuitenkin kirkastaa iloakin, ja sen mitä menetämme, saamme takaisin. Voimia, kevään valoa, kulje kuvaamassa lintusia!

    VastaaPoista
  17. Voi sun rakasta Kaituasi :´( Täälläkin tuntuu tosi pahalta. Onneksi sinulla on harrastuksia. Ne ovat ihmeellinen voimavara, kun tapahtuu jotain näin surullista eikä sille mitään mahda. Elämän on jatkuttava.

    VastaaPoista
  18. Tätäkin kautta osanotto suruusi. Jäin oikein miettimään, mitenkä kauan on aikaa kulunut siitä, kun Kaitsun viimeksi tapasin... Muistoni hänestä on lämpöiset ja hyvät, kuten koko teidän perheestänne. Voimia jatkaa kohti kevättä!

    VastaaPoista
  19. Osanottoni suureen suruusi. Elämä tuntuu joskus niin epäoikeudenmukaiselta ja varsinkin, kun näin nuoresta ihmisestä ja omasta pojasta on kysymys. Voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
  20. Kiitos,Iines, Mörökölli, Mirja ja JPK.

    VastaaPoista
  21. Voimia Tiitsa sinulle edelleen. Onneksi sinulla on tuo luonto niin jokapäiväistä seurattavaa että ajatukset siivittää muualle:-D

    VastaaPoista
  22. Vastaukset
    1. Ari, ystävä kallis, eihän se koskaan ole myöhäistä. Kiitos.

      Poista
  23. Lämmin osanotto suruusi. Voimia ja jaksamista sinulle Tiitsa.

    VastaaPoista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.