keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Taas koskikara


Onnistuin hieman huijaamaan koskikaraa tänään. Se oli suunnilleen samalla paikalla kuin aiemminkin ja  menin aika etäälle siitä ja roikuin taas kaiteen yli. Aina kun lintu sukelsi siirryin hivuuttautuen lähemmäs muuttamatta asentoani. Melko liki onnistuin pääsemäänkin :)





Yritin vahtia hieman milloin valoa osuisi sopivasti, mutta melkoista arpapeliä se oli. Koskikara ei oikein tunnu pitävän auringosta, liekö varjossa helpompi nähdä veden alla oleva herkkupala.
Kuvia taisi tulla melkoisesti, mutta en juuri säästellyt vaan annoin palaa. Ei näitä tilaisuuksia liian usein tule. Muutenkin tänään oli hyvä lintupäivä :)

32 kommenttia:

  1. Koskikaraa en ole tietääkseni edes nähnyt. Täällä olevissa tutuissa koskipaikoissa ei ole ollut.

    Vaan saisi se peipponen jo tulla. Se on aika mukava kuvattava, pysyy hyvin paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taitaa ensimmäistä kertaa olla tänä keväänä täälläkin. Peippo, rastaat, kottaraiset ovat ainakin heti tultuaan mukavasti kuvattavissa, kun ei ole lehti puissa ja linnutkin vielä rauhallisia. Tulisi vaan niin lämmin, että ne voisivat saapua.

      Poista
  2. Tosi kiva kun näkee kuvia sellaisista linnuista, joita meidän korkeudella ja alueella ei näy :), hieno kuvasarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekkin koskikara on tähän kevääseen saakka ollut vain haaveena nähdä joskus. Todellisuus onkin sitten ollut yhtä juhlaa =DD
      Kiitos Annele

      Poista
  3. Voi kun ihanat kuvat koskikarasta jälleen:)
    Tänään juuri kummasteltiin tutun rouvan kanssa mihin meidän joesta ovat häipyneet..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa vaan ette ole osuneet yhtäaikaa joelle, toivotaan ainakin niin. Koskikarahan on vaarantunut laji ja pesimäalueet pohjoisen koskissa taitavat olla vielä melko talvisia, joten ei liene sinnekkään muuttanut.

      Poista
  4. Hauska pullea lintu, joka ainakin minulle on aika tuntematon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan hauska lintu seurata ja tänään kuulin? jopa sen laulavan, tosin liikenteen melu häivytti suurimman osan, joten arvailuksi meni. Lintu ei niin kovin yleinen ole ja jos siellä ei ole kirkasvetisiä jokia joissa koskia niin pienet ovat mahdollisuudet tavata.

      Poista
  5. Hienot kuvat mukavasta linnusta - karasta...

    VastaaPoista
  6. Hyvässä valossa pääsit kuvaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kara oli siltojen alla ja aurinko mukavasti takavasemmalla. Paisteli aina jostain sillanraosta läpi. :)) Kiitos Wiltteri

      Poista
  7. Oi, miten mahtavat kuvat! :) Kyllä kannatti temppuilla ja roikkua kaiteiden yli, vaikka touhu kuullostaa vähän riskibisnekseltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli metallinen kaide, mutta en juuri alas kosken pyörteisiin viitsinyt katsella. Ei siinä putoamisen riskiä ollut, mutta kamera olisi saattanut tippua. Kiitos Tillariina

      Poista
  8. Onnistuit kyllä mahtavasti!! Ihailin myös edellisen postauksesi naakkojen puun runkoa.. voi miten kaunis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana, nuo naakkojen pesäpuut ovat todella kauniita vanhoja (n. 100v ) lahoja lehmuksia. Niiden rungot ovat kyllä hienoja. Kiitos Jaana

      Poista
  9. Tosi hienosti olet onnistunut :) Minäkin pääsin tänään näkemään koskikaran, mutta en tarpeeksi läheltä saadakseni hyvää kuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että näit. Se lähelle pääseminen onkin sitten ihan oma lukunsa, lintu on todella varovainen.
      Kiitos Mörökölli

      Poista
  10. Tosi hienot kuvat. Olen luullut että koskikara on musta-valkea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oikeasti aika tumman ruskea onkin, näissä vaan aurinko "haalistaa" värin. Yleensähän koskikara onkin varjossa kuvattu. Kiitos Askartelin itte

      Poista
  11. Niin olikin, kuten kuvista taas näkyy, olet sinä melkoinen kuvausrulla, ei voi kuin ihailla ja ihmetellä, mutta parasta että voi käydä täällä aina viihtymässä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Eihän minulla ole muuta kuin aikaa haahuilla tuolla kameroineni. Kukaan ei huutele kotona nälkäänsä, joten mikäs sitä on kuvatessa. :) Kun vaan muistais ite syödä :(
      Mukavaa, että jaksat käydä ja viihdyt siitä sitä virtaa tulee meikäläiseen taas rutkasti Kiitos Mustis.

      Poista
  12. Näissä kuvissa näkyy tuo höyhenpeitteenkin kauneus, upeat kuvat ja pääsit noin lähellekkin.
    Taidat olla kehittymässä varsin juonikkaaksi lintukuvaajaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota höyhenpukua oikein tavoittelin ja siksi kyttäsin niitä valonpilkahduksiakin. Lintu huomasi minut,kun jouduin hieman oikasemaan selkääni ja silloin läksi :))
      Pikkuhiljaa pikkuhiljaa tässä juonitaan =DD Kiitos Vikki

      Poista
  13. Koskikara on pieni söpöläinen, harmaalokille suupala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Söpöläinen kyllä, mutta näinhän se on...luonto on julma, vai onko sittenkään ihmiseen verrattuna.
      Koskikara on ihastuttava kaunokainen.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.