torstai 2. toukokuuta 2013

Pieni mutka vielä huhtikuulle


28.4 2013.

Polku on kapea ja risukkoinen, täällä oli tehty maisemointitöitä, mutta kun läpi pääsee niin ei hätää. Tarkoitus on kulkea rantaa myötäillen ja katsella mitä eteen tulee.

Tähtisillan jälkeen alkaakin Ruotsalainen isompine selkineen.


Heti kohta silmiin pistää jotakin...


... mennäänpäs hiukan lähemmäs...


Tuolihan se siellä, oivallinen paikka mietiskelyyn ja auringon ottoon, jos ei satu tuulemaan tuolta selältä päin.

Nyt on pakko siirtyä hieman sisemmäksi polulle, sillä haluan kiivetä ylös kalliolle


Tummassa metsässä kukkivat tummat sinivuokot. Yöllisen sateen jättämät pisaratkaan ei vielä ole kuivuneet.

Kierrän sen metsäpuron, jossa pari vuotta sitten mulasin, en varmasti pääsisi kuivana nytkään yli. Kiertäminen ei harmita...


Näitä maisemia on kuvattu ennekin, tällä kalliolla syöty eväät monesti. Tämä on sellainen pikkuinen kallio, mutta kunhan hieman kuivuu niin kiipeily jatkuu taas.
Koettakaa kestää =DD

16 kommenttia:

  1. Luontoretkeily keväällä on hienoa. Tuo monta päivää puhaltanut myrskytuuli tosin tekee haittaa ja linnutkin hiljaisemmiksi.
    Hienot kuvat ja taas huokailen noiden sinivuokkojen kuvan kauneutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on oikeastaan parasta aikaa retkeillä luonnossa. ei ole itikoita eikä hirvikärpäsiä. Täällä ei punkitkaan ole niin suurena vaarana, kuivilla kankailla.
      Tuo myrskytuuli pistää kyllä miettimään reittejä, paitsi että se on kylmää se alkaa olla jo vaarallisen voimakasta.
      Sinivuokko on kuvauksellisen kaunis ja sitä kuvaisi aina vaan. Sillä on niin paljon kauniita sävyjä. Kiitos Minttuli.

      Poista
  2. Kiitos illan luontoretkestä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi seurasta.;) Ihan tuollainen pieni retki vaan, otetaan sitten uusiksi vähän pitemmän kaavan mukaan joku toinen kerta. Virtuaaliretkeilykin on mukavaa.

      Poista
  3. Sä olet ollut sellaisella retkellä luonnossa, mistä mä tykkään tosi paljon.
    Käveleen en varmasti noin paljoa pystyísi yhtäjaksoisesti selkäsairauteni vuoksi, mutta ihanaa se olisi.
    Ja voi että noita sinivuokkoja, kun ovat niiiiiin kauniita.
    Edellisessä postauksessasi olit löytänyt vaikka mitä sieltä luonnosta, hienot kuvat sammakoistakin, joka puree edellisen jalkaa, hi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkäsairaus on hankala kaveri, se liikkuminen mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
      Itse liikun juuri selkäkipuni vuoksi, jos en liikkuisi joka päivä, saisin syödä lääkkeitä, nyt pärjään melkein ilman.
      Hyvä jos pystyt jonkilaisia matkoja liikkumaan luonnossa, jo sekin piristää mieltä. Toivottavasti sellaisia sopivia paikkoja liikkumiseen löytyy läheltäsi.
      Kiitos Harakka

      Poista
  4. Kauhea tuuli oli tänään. Jos nuo kuvat olisi tänään otettu olisi tuuli heittänyt sut jäille kalliolta. Liikunta lisää hyvänolon hormooneja ja sitä kautta lievittää kipua. Tosin joskus on viisainta levätä tai ainakin liikkua maltillisesti. Hyvä neuvo jota on vaikea noudattaa näin keväällä pitkän talven jälkeen. Onneksi mulla on nopea kipu lääke joka laitetaan kielenalle ja hetken päästä kipu on pois.

    VastaaPoista
  5. No niin oli. Pakko oli talutta fillaria kauppamatkalla, kun ei vaan päässyt eteenpäin vastatuuleen edes tasaisella. Onneksi ei tuullut sivusta =DD
    Totta puhut tuosta liikunnasta, jokaisen on tarpeen kuunnella sitä omaa kroppaansa ja elää sen mukaan. Selkäkipujen ja muidenkaan kipujen kanssa ei pidä leikkiä.
    Liikkuminen on hyväksi, mutta jokaisen oman kunnon ja tuntemuksien mukaan.
    Turvallista viikonloppua;)

    VastaaPoista
  6. Kivahan näitä paikkoja on kanssasi kierellä. Täällä eikä tuolla Oulun seudullakaan sinivuokkoja metsässä kasva, pihassa on pini mätäs, jota josjkus kuvailen.
    Tuollaiset metsäpolut ovat ihania kuljettavia. Tulee oikein mäntykankaan tuoksu nenään ja lämpimän muurahaiskeon;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paikottaisia ovat nuo vuokkojen esiintymät. Täällä juuri noilla Ruotsalaisen rannoilla ja lähiseudulla sinivuokkoja on runsaasti, mutta ei ainuttakaan valkovuokkoa. Niitä kasvaa sitten hieman etelämpänä maa valkoisenaan. Keltavuokkoa ei näy luonnonvaraisena täällä lainkaan.
      Metsäpolut ovat kiehtovia, nuo mäntykankaiset ovat yleensä helppoja kulkea ja kyllin joustavia rasittamatta liikaa niveliä. Niiden tunnelma muuttuu jatkuvasti.
      Kiitos Tarja, lähdetään taas joku päivä retkelle ;))

      Poista
  7. Filmimateriaalille oli joskus työlästä saada sinivuokkejen väri aidoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivuokon ssinisyys on jotenkin erityistä, se ei oikein mahdu mihinkään "kategoriaan" Siinä on pieniä vivahteita suuntaan jos toiseenkin. Yhdessä paikassa oikea väri on keskisininen toisessa taas hyvin tumman sininen.. sitten vielä värimuunnoksia on melkoisesti.

      Poista
  8. Tuo metsäkuva on kertakaikkisen ihana, tuo voisi olla tietokoneen taustakuvana ja noihin maisemiin voisi upota, jos ei muuta niin mielikuvituksissani. Minä vaeltelin pienenä tyttönä aina metsissä ihan yksin ja nautin joka hetkestä. Myöhemmin Rocky koiran kanssa kierreltiin kaikki mahdolliset metsiköt. Tuo maisema siis koskettaa ja on vaan ihanan levollinen. Kiitos kauniin maiseman ikuistamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen metsäneläjä tunnut olevan kuin minäkin =DD Tuo polku on yksi niitä vaikuttavimpia polkuja juuri tuon jykevän havupuustonsa vuoksi ja siellä soi melkoinen linnunlaulukonsertti. Kiitos Kati

      Poista
  9. Huimaavan kauniita maisemia!

    Tuo ihana metsäpolku houkuttelee kulkemaan syvemmälle metsään. Mitähän mutkan takaa löytyisi...

    <3

    Mukavaa viikonalkua! Lämpö lisääntyy ja kevät edistyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne polut houkuttaa, ilmankos minulla nuo polkuretket aina venyy niin pitkiksi. Kiitos samoin, nautitaan nyt tästä lämmöstä niin kauan kuin sitä saadaan.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.