lauantai 20. heinäkuuta 2013

Ihan vaan muuten mukava päivä.

Aivan mahtava päivä.
Mökkipihaa olen pikkuhiljaa kunnostanut, kuten jo olen kait kertonutkin. Se on saanut rehoittaa mielensä mukaan kymmenisen vuotta ja nyt oli ihan aiheellista kunnostaa sitä.
Pihan ilmeellä on selkeä tarkoitusperä, se on kunnianosoitus, terapiapenkki, se on esikoiseni keskenjääneen unelman puolittainen toteutus. Sitä hallitsee kivet ja sammal, kenties vanhat sammaleiset kannot ym.

Pihaa rakennettaessa on ohjenuorana löysästi ollut nämä sanat:

" Minä menen nyt,
mutta linnut jäävät ja laulavat
puutarhani jää,
ja kaivo ja puu"

Kirjoittajaa en nyt muista


Kuvan etuala peittyy vielä aikanaa valkoapilaan. Lisää kuvia laitan tuonne kotoilublogin puolelle.

Ilman lintujahan ei mennä tänäänkään. Isokoskelomme rohkaistuu päivä päivältä ja tänään se jo askelsi lähes portaille.
Aamulla kuitenkin istuttiin laiturilla, tai siis minä istuin


Harvemmin muuten sorsien ilmaantuminen tähän rantaan saa aikaa sellaisen riemun kuin tänään. Ruokapöydästä syöksyttiin Tiian kanssa rantaan. Tiia syöttämään ja minä kuvaamaan. Mukana oli kolme poikasta, ensimmäiset tälle kesälle... muistaakseni.



Upea päivä vaihtui leppeään iltaan ja odotukseen huomisesta, ehkä yhtä mukavasta päivästä.

18 kommenttia:

  1. Mökin piha alkaa näyttämään erittäin viihtyisältä, olisi mielenkiintoista nähdä ennen ja jälkeen kuvat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon siinä vielä on tekemistä, mutta pikkuhiljaa. Tällä koneella ei ole noita ennen kuvia, mutta alun löydät tuolta toisen blogin puolelta
      http://tiitsakotoilee.blogspot.fi/2013/06/tasta-sen-pitaisi-alkaa.html
      Kiitos Pasi

      Poista
  2. Kaunis on tuo piha, mutta ei sopisi minulle laiska, kun olen luonteeltani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työtähän siinä luonnollisesti on, mutta on ollut todella mahtavaa puuhailla sen parissa. Eihän kaikki ole samanlaisia möyrijöitä kun minä, joka taas en osaa olla tekemättä mitään :) Kiitos KooTee.

      Poista
  3. Ihana supisoumalainen mökkimiljöö. Upea kuva tuo ylin. Sinulla on mahtava pakopaikka, jonne pääsee karkuun arkea ja tarvittaessa aina joskus (meitä kaikkia seuraavia) murheitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari, kyllä täällä akut latautuu ja rauhallisuus pitää sisällään niin, että kaupunkiin lähteminen on vaikeaa, vaikka vaan kaupassa käymään.

      Poista
  4. Kaunis mökkipiha! Valkorunkoiset koivut ja avara järvimaisema... Ja mielenkiintoista kuvattavaa ihan laiturin vieressä. Tuollaisissa puitteissa on ihana elää kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saraheinä, avaruutta on niin ettei ahdista ja todellakin mielenkiintoista kuvattaavaa päivittäin. Ihanteelinen paikka minulle ;)

      Poista
  5. Miten kaunis paikka on mökkimaisemasi ja runon säkeet kertovat kaiken..
    Ai että olen "lääpälläni" tuohon koskeloon, ihana!
    Leppeää pyhäpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli, leppeästi lämpimien sadekuurojen lomassa päivä on mennyt kuin siivillä. Piha sai taas hieman uutta ilmettä. Tuohon koskeloon ovat kaikki lääpällään ja tänään sain vieraakseni kuusi kanadanhanheakin, ohikulkumatkallaan. Toki heillekkin "kahvit" tarjoitiin. Härkälintukin toi poikasensa näytille, joten tapahtumia riittää, kunhan vaan ehtisi kaikki huomaamaan.

      Poista
  6. Ihanan untuvaiset lintukuvat! Teillä on siellä kirkkaan näköinen vesi!
    Tämä puurtaminen se palkitsee! Paljon oletkin ahertanut kurkkasin tuonne toisenkin blogin puolelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesi on todellakin kirkasta, ja juomakelpoista kun nostaa sen hieman syvemmältä. Rantavesi on usein roskaista.
      Puurtamistahan tuossa tietysti on, jos sen niin ajattelee. Minulle se on ollut kyllä ihan lepoa, hauskaa leikkiä luonnonmateriaalien kanssa. ;)On sitä mukava katsella, mutta mitäs nyt sitten... pitänee aloittaa joku uusi ;)Kiitos Vikki

      Poista
  7. Oi piha näyttää niin upealta jo nyt ;-D
    Ihania karvapalleroitahan nuo sorsan pojat ovat, samoinen koskelo jotenkin niin herkän oloinen ;-DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo koskelo on kyllä niin liikuttavan ihana. Tänä aamuna en huomannut sitä laiturilla kun menin, niin hiljaa äännähti, mutta ei hypännyt veteen. Käännyin takaisin ja annoin sen nukkua rauhassa. ;)
      Kiitos Hilkka.

      Poista
  8. Hyvä Tiitsa, vasta tänään arvasin pistäytyä toisen blogisi puolella. Otan osaa suureen suruusi. Katselen rantamaisemaa ja olen ihan hiljaa. Halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piri, usein istun laiturilla illan tummuessa tai auringonvalon hiljalleen lisääntyessä täydessä hiljaisuudessa. silloin on hyvä ja rauhallinen olo. Nyt tuota pihamaata katsellessa tunnen kiitollisuutta ja lämpöä esikoistani kohtaan, hän on siinä läsnä jokaisessa kivessä. Elämä jatkuu ja puutarha kasvaa.

      Poista
  9. Sanattomana katselen puutarhaa... joka on hyvin, hyvin kaunis! <3

    Toiseen blogiisi täytyykin tutustua kunnolla, oikein ajan kanssa!





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa, huomaan tuon puutarhan elävän koko ajan, sinne tulee lisää aina jotakin pientä. Kunhan ei vaan tulisi ängettyä sitä liian täyteen.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.