perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kaksi pientä hetkeä

Istuin verannalla katsellen kaunista kesäsadetta. Kuuntelin kuinka se hiljaa ropisi kattoon, otin kameran ja katselin etsimen läpi järvelle


Samasta kohdasta on aurinkoisiakin kuvia. Mietin kuinkahan monta laulua onkaan tehty sateesta. Se on melkoinen innoittaja, miksi ei tule kuvattua sadetta useammin.  Miksi sade ei innosta kuvaamaan, sehän on kaunista, siihen liittyy monia tunteita, kuten runoilijatkin todistavat.
Hämärää lähes pimeää sillä tummat pilvet peittivät osan taivasta mutta ulapalla jo aurinko pilkistelee.
Nyt melkeinpä toivoisin uutta sadepäivää.

Sadekuuron jälkeen "ikioma" sorsaisokoskelomme jonka tytöt ristivät kuikaksi, ilmaantui rannalle ja määrätietoisesti oitis ylös maalle ja kohti mökkiä. Kamera kaulassa ja leivänpala kädessä menin ulos.
Se tuli melkein varpaille, mutta säpsähti oitis kun liikahdin.


Muutama muru leipää ja sitten takaisin veteen. Merkillinen lintu.


Odottelen lintutalon gurua lomilta, jospa hänellä olisi joku hyvä selitys moiselle käytökselle.

Nuo olivat ehkä ne tämän päivän puhuttelevimmat hetket.  Nyt sitten katsellaan tyyntä järvenpintaa ja iltaauringonviimesäteitä tuolla saarilla. Mukava saunanjälkeinen olo ja tyttöjen tekemää mansikkakakkua lautasella ;)

17 kommenttia:

  1. Koskelo tietää kuka on ystävä:) Ihanat tunnelmakuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo villin luontokappaleen osoittama luottamus on jotenkin merkillistä. Ovathan meillä sorsat ja lokit olleet joka kesäisiä "ystäviä". Lokit eivät sentään ihan näin luottavaisia ole, vaikka ovat nekin osansa saaneet joka kalareissu ja välillä muuloinkin ;)Sorsat ovat jo itsestäänselvyys :)
      Kiitos Minttuli

      Poista
  2. Olispa meilläkin tuollainen pullaisokoskelo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä toivoisin, että jokaisella luonnonystävällä olisi joku vastaava pullaisokoskelonsa. On se niin liikuttava. Kiitos Tillariina

      Poista
  3. Sateen kuvaaminen on vaikeaa, siksi kait sitä tulee harvoin kuvattua.
    Juuri nyt olisi ollut oiva hetki, kun vettä tuli muutama minuutti taivaan täyedeltä ja samalla paistoi aurinko. Vastavaloon kuvanttuna, niin siinpä olisi ollut tämän kesän paras hetki kuvata sadetta. No, se oli ja meni. Nyt vasta tuli mieleeni, kun luin tämän postauksen tekstiäsi.
    Joka kesä olen ottanut ainakin yhden tai kaksi kaaatosadekuvaa. Sellaista hempeää kesäsadetta paljon harvemmin jostain syystä, ehkäpä juuri siksi koska se on niin vaikeaa.

    On ssinulla kyllä ihmeellinen vaikutus noihin lintuihin. Samoin törmäät aina joka paikassa korentoihinkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole tullut mielee itsellänikään ja tuskin edes kuvaa saisin, jos se sinullekkin on vaikeaa. Ehkäpä hyvällä moukantuurilla onnistuisin ;)
      Tuossa hempeässä kesäsateessa olisi kyllä tunnelmaa rutosti, mutta se näyttää kaiketi melko varmasti tasaisen harmaalle, jos ei siinä ole mitään sellaista yksityiskohtaa joka erottuisi.
      Olen aivan pienestä noin vuodenvanhasta saakka kulkenut isän mukana metsässä ja vesillä, yöpynyt villahuovan sisällä kuusen juurella. Ollut mukana kalareisuilla ja metsätöissä jossa äidinkin piti olla apuna. Oppinut kunnioittamaan luontoa ja olemaan osa sitä, ehkäpä sieltä tulee tuo asenne. Täys metsäläinen =DD Kiitos KooTee

      Poista
  4. Kesäinen sade on lempeä. Mansikkakakku vie kielen mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sitä kesän makua, se sade ja mansikkakakku. Tänään kun paistoi aurinko maistui kunnon mustikkamaito, aitan nurkalta poimituista mustikoista. ;) Kiitos mattisaisa

      Poista
  5. Sadepäivät ovat ihania (paitsi allergia-aikaan, sade pahentaa minulla oireita, liekö siitepöly laskeutuu maahan, en tiedä). Eilenkin oli ihana olla kotona ovi auki ja kuunnella superkuuroja aika ajoin.

    KooTee on oikeassa, sateen (kuten merellä raivoavan tuulenkin) kuvaaminen on vaikeaa. Lopputulos näyttää ainakin minun kuvissani aina latteammalta kuin orginaalitilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä mökillä taas muistaa miten ihanaa olikaan kun satoi. Kerrostaloasuminen hävittää kaikki tuollaiset tunnelmat.
      Uskon, että sateen kuvaaminen on vaikeaa, kun sinäkin sen sanot. Vielä ei kait ole kameraa joka toistaisi kuvan syvyyssuunnassakin, millä sen tuulenkin saa näyttämään tuulelta eikä vain taipuneita puilta tai pysähtyneeltä aallolta.
      Sinä jos kuka kuitenkin hallitsen tuon meren kuvaamisen. Kiitos Mari.

      Poista
    2. Jatletaan nyt vielä tuhon Marin juttuun tuulen kuvaamissta.
      Monta monituista kertaa olen yrittnyt sitä kuvata. Parhaiten se onnistuu jalustalla ja pidemmällä valotusajalla esi, kaisloissa ja niissä puiden latvoissa. Mysrkyn kuvaaminen on kuitenkin aina helpompaa...jos ollaan isomman veden rannalla tai jossain missä tavarat lentelevät.
      Sade taas joko vastavaloon tai sitten tummaa taustaa vasten. Näin minä sen ajattelen.

      Poista
  6. Ihana tunnelma, tunnen tuoksun. Vanhempien mökillä sorsaemo toi poikasensakin mökin rappusille herkkupaloja hakemaan kun eivät tarpeeksi nopeasti ehtineet rantaan viemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =DD niin ne tuovat täälläkin, paitsi tänä kesänä ei ole sorsanpoikia juurikaan näkynyt. Eipä kyllä sorsiakaan, liekö joku hävittänyt. Kiitos Heljä, puhaltelen tuoksuja sinnepäin.

      Poista
  7. Kaunis näkymä järvelle, todella sadesääkin voi olla kaunis ja tunnelmallinen, kun sen oikein ottaa. Ja luonto ihan huutaa vettä, täällä on jo pitkään ollut metsäpalovaroitus päällä.

    Mukavia kesäpäiviä sinne jatkossakin, kuulostaa niin ihanan suomalaiselta kesänvietolta...=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, omasta asenteesta ja tietysti tilanteestahan se on kiinni. Ei se sade aina miellytä, mutta myös tänne se oli todella tervetulletta. Kuivaa on. Kiitos nainen.kuvastimessa

      Poista
  8. Ihania kesätunnelmia siellä :)

    'Kuikka' on itse suloisuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ole pienistä hetkistä onnellinen..." lauloi aikoinaan joku. Isäni lempi lauluja oli "Voi kuinka pieninä murusina onkaan mun onneni maailmalla"
      Näitä hetkiä keräilen talven varalle. Kiitos Kaisa

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.