torstai 1. elokuuta 2013

Niin pieniä ja herkkiä

Pitkästä aikaa taas pyrähdys lutakolla, mukana poika ja pojantytärkin kameroineen. ( Koukutettu on ;) ) Pilvisyyttä oli hieman liikaa, eikä juurikaan korentoja lennellyt, joitain kuitenkin.
Ruskoukonkorennot olivat munintapuuhissa...




... mutta ihastuttavat keijukorennot veivät nyt huomioni.




Mikäli osuin oikeaan tunnistuksessani, ilman sami Karjalaisen Korentokirjaa, niin nämä olisivat sirokeijukorentoja. Ylhäällä koiras keskellä naaras ja alhaalla luonnolliseti molemmat ;)
Kyllä on korentokuvaus ruostunut, sillä lähes kaikki kuvani olivat enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. Molemmat kameran jalat on tietenkin mökillä ja minä kaupungissa :(

29 kommenttia:

  1. Kyllä ovat kauniita otuksia nämä korennot. Kerrassaan hienot heijastukset tuossa ensimmäisessä kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, korennot ovat kauniita ja kiehtovia otuksia. Kiitos mattisaisa

      Poista
  2. Vastaukset
    1. On ne, vaikka kuinka moneen kertaan kuvaisi ;) Kiitos Sirpa

      Poista
  3. Sarjatulta vaan, kyllä jokin onnistuu ilman kinttujakin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman sarjakuvausta en varmaan saisi ainuttakaan onnitunutta kuvaa, mutta kyllä ne koivetkin auttaa ;)) Kiitos Wiltteri

      Poista
    2. Meillä on täällä ammattikuvaaja, josta lentävä lause on, että se se laatu vaan se määrä... No, kyllä hän laatua kuvaa, mutta kuvaa kameratkin loppuun malkoisella vauhdilla. Ruutuja piisaa.

      Kyllä mulla on "sarjatulivalmius" päällä koko ajan kamerassa, jos vaikka tulisi kriittinen tilanne. Toisinaan se tuo rinnakaisruutuja "stillkuviinkin", mutta se on pieni paha. Kumma miten eri kameroissa tuo sarjatuli on toisissa herkempi kuin toisissa, vanhuskamerassasi 20D tulee aina väistämättä kaksi kuvaa, kun painaa laukaisinta, uudemmissa ei. Vaikka tuo vanhus on hitain. Pidättelyvaikeuksia jo ikälopulla :)?

      Poista
  4. Kuin jostain luontokuausjutusta tuosta sarjakuvauksen käytöstä ettei se ole kovikaan hyvä juttu, sillä ei varmisteta sitä terävyyttä. En kyllä itse ole pahemmin sitä edes kokillut, mutta omat kohteeni pysyvät paremmin paikoillaan. Katso blogiani ;)

    Kauniita ovat nämä pikkukorennot ja kyllä ainakin näiden terävyys on melkoisen hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontokuvia ja -kuvaajia on monenlaisia. Sarjakuvauksella ei varmastikkaan varmisteta sitä terävyyttä, mutta itse olen kokenut sen välttämättömäksi jos kuvaan näitä vilkaasti liikkuvia olentoja. Erityisesti kun haen ilmeitä tai muita yksityiskohtia. Tiedäthän lapset jotka hymyilee oitis kun kuva on näpätty :))
      Käyn vierailulla ;) ja kiitos KooTee

      Poista
  5. Tosiaan kauniit siivet ja heijastukset veteen eka kuvassa. Hyvät kuvat muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos irma, tuo heijastus oli kyllä iso plussa. Onneksi ei tuullut ;)

      Poista
  6. Ylimmässä kuvassa siivt heijastuvat hienosti veteen!
    Tykkään kyllä näistä toisistakin!
    Jalusta on kyllä mainio apuri nutta matkakaverina edelleen aika vaivalloinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki, yleensä kuljetan monopodia aina mukanani, mutta poikkeus vahvistaa säännön ;)

      Poista
  7. Ihania korentokuvia! Minulla ei korentoja kuvatessa ole jalustaa, ei sarjatulta eikä kuvanvakaajallista pbjektiiviakaan, mutta kuvailen silti mielelläni ihan käsivaraltakin näitä korentoja, kun ovat niin kiehtovia :) Sillä välineistöllä mennään, mitä on. Sellainen yksijalkainen mulla kyllä on, mutta kun tykkään ottaa pystykuvia, se jalusta on täysin hyödytön...kuvaustyylejä on monia, pääasia, että löytää sen, mistä itse tykkää ja mikä itselle parhaiten sopii, eikös vain? Tässä nyt pahasti eka työviikko keskeytti hyvän kuvauskesän, toivottavasti ehdin luontoon taas viikonloppuna. Kivaa loppuviikkoa ja alkanutta elokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. Olen todella iloinen siitä, että on erilaisia kuvaajia, erilaisia näkemyksiä, mutta toki pyrin aina kohti sitä parempaa kuvaa, sitä joka odottaa jossaskin =DD Oikein kivaa elokuuta ja monenlaisia mukavia luvaushetkiä sinulle.

      Poista
  8. Minä en tainnut tänä kesänä saada korentoa kuviin, vaikka tilaisuus oli... Onneksi on Tiitsan kuvablogi, jossa heitä voi käydä moikkailemassa täällä kaupungissakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähäistä se on ollut korentojen kuvaaminen tänä kesänä,onneksi sentään jotain ;) Kiitos Kaisa

      Poista
  9. Aina sitä löytää jotain parannettavaa omista kuvista jos ei muuta niin sommittelussa. Tuo eka kuva on kyllä hieno ja vielä hieno heijastus veteen. Tuosta on kyllä paha mennä parantamaan on se vaan niin hieno. Käytätkö muuten vakaajaa päällä kun kuvaat monopodilla? Olen käyttänyt nyt parilla reissulla sitä mukana ja suurin osa kuvista meni roskiin. Epäselviä eli tärähtäneitä oli suurin osa niinkuin kuvaajakin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi löytää, olisi aika masentavaa jos omat kuvat omasta mielestä olisivat täydellisiä. Kehitys loppuisi siihen :))
      Käytän kyllä, ainakaan minun monopodini ei ole niin vakaa. Hyvä lisä kuitenkin. Kiitos Harry, tuota tärähtäneisyyttä on sitten liikkeellä ;)

      Poista
  10. Kolmessa alimmassa kuvassa on harvinaisen rauhallinen tausta. Kun tietää millaisessa viidakossa korennot liikkuvat, niin hyvin sommitelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo pienet keijukorennot asettuvat usein aika mukaville kuvauspaikoille... onneksi, sillä ei niitä muuten pystyisi kuvaamaankaan. Kiitos seita

      Poista
  11. Tuo vimppa on mahtava tilannekuva, ihan selvästi molemmat sua katselee, että mitä oikein meinaat?! :) Se on jännä, että jos ei kuvaa vähään aikaan korentoja, niiden kuvaamisen tuntumakin hetkeksi katoaa. Huomasin sen viimeksi myös itse. Samoin käy makroillessa. Varmaan kaikissa kuvauksen lajeissa, mutta kun itse noita enempi harrastaa, niin on huomannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kait ne alkoivat jo ihmettelemään, kun seurasinpitkän aikaa ja odotin sopivaa kuvaushetkeä ;)
      Kyllä se tuntuma äkkiä katoaa ja toisaalta olen huomannut miten paljon kokonaisuus kuvassa riippuu omasta vireydestä ja mielialasta. Kiitos Tillariina

      Poista
  12. Tosi on että unohtuu tuo kuvaus jos menee aikaa välissä,
    otin viime viikonloppuna varmaan satoja kuvia joista mahtoi 3 olla jonkinlaisia..
    Jokohan pitäisi yrittää uusiksi vielä, sinä sait hienot kuvat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritä ihmeessä vaan, joskus mikään ei vaan tunnu onnistuvan. Toivotaan mukavaa kuvauskeliä ja fiilistä;) Kiitos Emileitha/Tarja

      Poista
  13. Hienosti aseteltuja makroja, harmi että valoa oli pilvisestä säästä johtuen turhan vähän, mutta joka tapauksessa olosuhteet huomioon ottaen jälleen loisto työtä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pasi, harmillisen harmaata oli ja kun kalustonikaan ei ole niitä valovoimaisempia niin, ei voi mitään ;)

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.