sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kuivahkoa tekstiä.

Matka vei soratietä mutkitellen jonnekkin, paikkaan joka kartalla vaikutti mielenkiintoisen näköiselle. Mitä sieltä oikein haettiin.... ei oikeastaan mitään, mutta monia mahdollisuuksia yllätyksiin olisi ehkä luvassa.
Tie päättyi puomiin, joten talsimaan vaan.
Edessä melkein kuin saharan autiomaa... Mielikuvitus rakenteli omia tarinoitaan tuulen ja sateen muovaamista pinnoista.





Seasta löytyi myös hieman suurenpirakeista hiekkaa, jonka väreissä hehkui ruska


Valtaisalla soramontulla oli paljon kasveja ja pieniä lammikoita, oli korentoja ja perhosia ja mikä mukavinta kymmenittäin leppäkerttuja.

Tämä pikkuinen pensashanhikki oli niin sympaattinen, että oli melkein sääli jättää se paikalleen.

Hiekka on kaunista ja ainakin tuo hiekkakuoppa kuhisee elämää jäljistä päätellen.  Jäniksiä, kettuja, jokin isompi kissaeläin liekö ilves, monia erikokoisia koirantassuja. Pienemmistä olennosya puhumattakaan.
Paikka joka myös menee ensikesän kohteeksi. Oivallinen paikka myös haukka ym. petolintujen seurailuun.

18 kommenttia:

  1. Onpas paikka! Jänniä kerrostumia hiekassa! Melkeinhän tässä tulee jano kun näitä kuvia katselee. Aurinko porottaa lämpimästi selvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinko tosiaa porotti eikä juuri varjopaikkaa löytynyt. Jänniä kerrostumia ja tuulen muovaamia pyörteitä samaan tapaan kuin lumesta talvella. Oikein mukava paikka, tosin tietyin varovaisuuksin. Kiitos Tillariina

      Poista
  2. Sinulla on monimuotoinen luonto ja aavikkokin löytyy. Jännä kerrostuma tuossa hiekassa. Kovin on rautapitoinen kivi kun on noin ruostessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, luonto on täällä hyvin monimuotoista, kunhan sen vaan tajuaa löytää. :) Kiitos Harry

      Poista
  3. Hiekasta on moneksi. Taidetta syntyy tahattomastikin.

    Urhoollinen pikku pensashanhikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tehdäänhän hiekasta mitä upeampia veistoksiakin, joten ihan varteenotettava materiaali se on. Luonto taiteilee sitä omalla tavallaan ja vähän taitaa kaivuritkin avittaa. Kiitos seita

      Poista
  4. Eipä suinkaan kuivahkoa tekstiä, kuvan maisema sen sijaan melko kuivaa aluetta, mikä ei ole kuitenkaan elämästä tyhjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivaa ja kuumaa moottoritien ja "erämaan" välissä. Jotenkin epätodellinen paikka. Kiitos aimarii

      Poista
  5. Upea postaus! Elämää ja aitoa luontoa löytyy paikasta kuin paikasta, kun osaa sitä etsiä!

    Kuvasi sävähdyttävät kerta toisensa jälkeen, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa. Totta, pitää vaan olla utelias kuin lapsi, voi löytää mitä jännempiä paikkoja. ;)

      Poista
  6. Ja eikun piilokojua kyhäämään! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatii hieman suunnittelua ;) kojun pitää suojata myös valvontakameralta. Kiitos Wiltteri

      Poista
  7. Kauniita muotoja ja kauniita värejä!
    Tarkka silmä löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia "vaatimattomammastakin" paikasta.
    Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon erilaisia muotoja ja värejä tosiaan. Kyllä hiekastakin löytyy monenlaista. Kiitos Sirpa

      Poista
  8. Mielenkiintoisia kuvia, ei sitä tarvitse välttämättä mihinkään aavikoille lähteä!
    Jännästi nuo kerrostumat ovat muotoutuneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakan ei kannata kovin kangistua kaavoihinsa näiden paikkojenkaan suhteen. Enpä olisi uskonut tuoltakaan "erämaasta" löytäväni korentoja, leppiksiä ja perhosia... Kiitos Vikki.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.