maanantai 6. tammikuuta 2014

Haaste vuodenaikakuvat

Yksi kuva kustakin vuodenajasta ja mitä ne kuvat merkitsevät itselle. Ei mikään läpihuutohaaste todellakaan, kiitos Pirkkoinkeri ;)
En yleensä ota osaa haasteisiin, siihen on moniakin syitä, mutta tämän tehtävän koetan saada tehtyä.
HUH...
Valitsin luontokuvia ja ne ovat kaikki viime vuodelta, koska vanhemmat ovat jo varmuuskopioitu muualle koneelta. Kaikki ovat myös julkaistu täällä aiemminkin.

Talvi.
Kuvattu 12.1
Kuljen lähes aina polkuja pitkin, oli kesä tai talvi. Pidän niiden mutkittelusta ja siitä, että luonto on ihan iholla. Kamera valmiina kaulassa, mikäli yllätyksiä eteen ilmaantuu. Tämä luminen polku on lähes päivittäinen reitti läpi vuoden.


Kevät.
Kuvattu 6.5
Oikeastaan tästä kaikki alkoi. Samalla paikalla vuonna 2006 kuvasin ensimmäisen kangasvuokkoni.  Siitä lähtien joka kevät sitä on seurattu ja jännitetty kukinnan onnistumista.


Ei voi mitään oli ihan pakko laittaa kaksi ;)
Kangasvuokon myötä heräsi mielenkiinto enemmässäkin määrin kuvaamiseen ja kamerasta tuli vakituinen seuralainen lenkeille. Silloin minulla oli vielä koirakin, joka hyvin oppi istumaan paikoillaan aina kun vaan mamma kameraan tarttui. ;)

Kesä
kuvattu 24.6
"vain pieni kansanlaulu ja sanoja ei ole ollenkaan..."
Juhannuksen taikaa mökkirannassa.

Tällä kuvalla on erittäin suuri merkitys minulle, suru, kaipausja ikävä. Silti siihen kuitenkin sisältyy levollisuus ja rauha. Hetki ja hiljaisuus.

Syksy
kuvattu 17.9
Polkua lähdettiin kulkemaan tammikuussa ja polkua kuljetaan edelleen. Syksyn polut olivat merkityksellisiä terapiapolkuja, kulkemista mutkitellen, harjua ylös joskus jopa kontaten ja toista reunaa alas, ilman muuta päämäärää kuin löytäminen takaisin kotiin ;)

Syksyiset patikoinnit ovat ihania, kun ei ole liian kuumaa ja kunhan varustautuu hirvikärpäsiä vastaan ;)
Onneksi meillä on nämä neljä vuodenaikaa, yhtäkään en haluaisi antaa pois. (Tulee se talvi tänä vuonnakin vielä)
Kiitos Pirkkoinkeri tästä matkasta jolle minut houkuttelit, tämä oli mukavaa ja toivottavasti hyväksyt vastaukseksi vaikken ihan "oikein" haasteeseesi vastannutkaan.

30 kommenttia:

  1. Oijoi tuota kangasvuokon nuppuista kuvaa....Ei ihme, että innostuit sen myötä enemmänkin kuvaamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena, hellyyttävä se tosiaan on. Ei tuollaista voi ohittaa ;) Onneksi näitä vielä jokunen löytyy.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo, kyllä meillä on kaunis luonto ympäri vuoden.

      Poista
  3. Hienoja kuvia ja hyvä otos haasteeseen. Valoisaa uutta Vuotta Tiitsalle kuvapoluillasi toivottaa irkkulandian Mustis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustis ja valoisaa tätä vuotta sinne irkkulandiaankin :)

      Poista
  4. Upea kangasvuokko, noita etsin viime kesänä, ei näkynyt, naapurin vanha rouva tiesi kertoa paikan.
    Kauniit vuodenaika kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seijastiina, ei ole tuota nuppua helppo huomata ja kukintakin kestää vain hetken. Toivottavasti tänä keväänä onnistut näkemäänkin.

      Poista
  5. Polut ovat parhaita, ne houkuttelevat, ne johdattelevat johonkin, niitä kulkiessaan on luonnossa. Koostit haastekuvat napakasti, valitsit sinulle puhuttelevammat kuvat, jotka kertovat hyvin, mikä vuodenaika on kyseessä.
    Jospa minäkin joku kesä näkisin kangasvuokon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii, koetin koota kuvista jonkinlaisen kokonaisuuden, poluilta ja polkujen varrelta. Toivottavasti kangasvuokko vielä kukkii sinunkin polkusi varrella.

      Poista
  6. Kauniilla kuvilla esittelit eri vuodenajat. Kangasvuokko on niin herkän kaunis...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kangasvuokko on sellainen kevään airut, kuin jäänne joskin vanhasta jo kadonneesta ajasta. Sen tajuaa vasta kun katselee kukkaa luonnossa. Kiitos Sirpa

      Poista
  7. Minäkään en ole nähnyt kangasvuokkoa luonnossa. On se kaunis, kuten kaikki nämäkin kuvasi- Hyvää tätä vuotta, Tiitsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa, toivoisin että tuo vuokko löytyisi sinunkin polkusi varrelta, sillä se tunne on uskomaton. Hyvää tätä vuotta.

      Poista
  8. Neljässä kuvassa vuosi, hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Oli kyllä minulle melkoinen haaste typistää kuvat neljään :) Kiitos Ari

      Poista
  9. Hieno kuva kooste mukavissa maastoissa, pistän harkintaan tämän haasteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katinka, hienoa. Menen kurkkimaan joko olet ehtinyt.

      Poista
  10. Olit selvästi paneutunut haasteeseen sydämelläsi. Joistakin kuvista tai kuvauskohteista tulee vaan tärkeitä!
    ( Miekään en yleensä ole osallistunut haasteisiin mutta tämä oli niin houkutteleva )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä haasteessa oli aineksia ja asiaa. Omia kuviaan tarkasteli ihan eri tavalla ja niiden merkitystä ei aina niin tule ajatelleeksikaan. Tämä oli loistava. Kiitos Vikki

      Poista
  11. Ajatuksella olet kuvat valinnut. Niin, ei ollut ihan läpihuutojuttu tämä haaste, mutta mielenkiintoinen tosiaan. (En ole minäkään mikään haasteihminen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkkoinkeri, tuossa jo Vikille mainitsin, että tässä haasteessa oli aineksia ja asiaa. Pisti miettimään ja katselemaan kuviaan hieman erilailla. Kiitos vielä kerran.

      Poista
  12. Hieno postaus, josta aistii koko luonnon - ja ihmiselon - kirjon! Kiitokset jälleen kerran kauniista blogihetkestä!


    VastaaPoista
  13. Todella kaunis kukka tuo kangasvuokko. Hyvää vuoden jatkoa kuvauksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle pike. Kangasvuokko on kait yksi kauneimmista kukista jonka tiedän, kaineinta en taitaisi osata edes valita ;)

      Poista
  14. Mistä kaikesta olisimmekaan jääneet paitsi, jollet sinä Tiitsa olisi kulkenut polkujasi kameroinesi kerta toisensa jälkeen.

    Synnyinkaupunkini männikkökankailla tutustuin kangasvuokkoihin ensimmäisen kerran. Ei meidän suunnalla muita vuokkoja edes kasvanut 1950-luvulla. Minun kangasvuokkopaikkani oli talvisodanaikaisen pommituskuopan reunalla. Siellä niitä joka kevät äitienpäivän aikoihin käytiin ihailemassa ja silittelemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noihin aikoihin itsekkin ensimmäisen kangasvuokkoni näin, kun mummo vei sorakuopan reunalle ja näytti ohjeistaen, ettei siihen saa koskea millään tavoin.
      Kiitos Piri kauniista sanoistasi, mistä kaikesta olisinkaan jäänyt paitsi, ellei joku olisi kommentoinut sitä ensimmäistä kommenttia ja blogikärpänen olisi lentänyt pois. Kiitos kuuluu kaikille teille.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.