torstai 30. tammikuuta 2014

Imkoskella koskikaraa etsimässä

Mennäkkö vai eikö mennä, tätä on jahkailtu jo jonkin aikaa, joten nyt menoksi. Siis Imkoskelle joka on pieni koski Imjärventien varrella. Siinä on ollut aikoinaan mylly ja nyt sitä on kunnostettu järvitaimenen nousua toivoen.
Viisitoista kilometriä talvista metsämaisemaa tien molemmin puolin, mikäs siinä oli apukuskin paikalla istuessa. :)
Sieltä se löytyi metsän keskeltä yllättäen.

Voi, mikä ihan pieni, mutta vuolas koski se olikaan. Vaan onko siellä koskikaraa????

Olihan siellä. Tietysti kohelsin yhden askeleen liikaa ja ajoin sen oitis kauemmas :(

...toivotaan, että se tulisi uudestaan lähemmäs. Tarkkaan se seuraili meitä, eikä pellolla oikein päässyt edes piiloon.


No, pikkasen tuli jo lähemmäs. Kyllä minä tätä jaksan odottaa....


Mitäs siellä pohjalla näkyy? Lintu koettaa näköjään olla välinpitämätön :)

Oho, tätä en ole ennen nähnytkään, koskara hyppäsi uimaan. Se leikitteli virtauksien mukana ja antoi kosken pyöritellä itseään. Olisipa päässyt lähemmäs. Tämäkin kuva on reilusti gropattu, että linnun edes erottaa siitä.




Sitten se hypähti jään reunalle tutumpaan asentoonsa.


 Hieman koetin päästä lähemmäs, mutta kynnöspelto ei ollut se paras hiipimismaasto.


Poistuin haikeana paikalta. Ensimmäinen kara havainto tältä vuodelta, mutta kuvanälkä jäi ja kova sellainen.

Pitsiset on tämän karan maisemat.


Jotenkin täytyy Pete vielä lahjoa uuteen reisuun, ellei sitten kuvanälkä jäänyt hänellekkin.

22 kommenttia:

  1. Jopas saitkin hyvät kuvat ja nimikin jo jäi päähän kun kerroit aikasemmin. Kiitos siitä
    Pakko yrittää saada parempia kuvia minunkin, näin sen tosiaankin hurvittelevan vedessä vaikka miten mutta kuvat aivan surket siitä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä veikko ole kylläkään niitä helpoimmin kuvattavia kavereita. Yleensä on niin hankalissa paikoissa, ettei ihan liki pääse, ei ainakaan sen huomaamatta. Yritetään kuitenkin, niinhän ne tekee lottoajatkin :)) Kiitos Emileitha/Tarja

      Poista
  2. Onpa hienot kuvat koskikarasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienot puitteet ja lintu, onneksi sain sentään nämä kuvat ja onneksi sentään näin sen =DD Kiitos Kirsti

      Poista
  3. Tuommoiset ovatkin mukavia retkiä ja toivon totisesti, että pääset sinne uudestaan. Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Betunia. Uudestaan mennään, mutta onko tuo koskikara siellä sitten enää onkin jo toinen juttu. Sellaistahan tämä on luonnon kuvaaminen mikään ei ole niin varmaa, siinähän se viehätys piileekin.

      Poista
  4. Olipa hyvä, onnistunut kuvausreissu!
    Koskikarasta mainiot kuvat ja alimmaisen kuvan veden liike näkyy hienosti pitsijään koristamana !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli. Reisu oli hyvä ja mukava. Tuota veden liikettä yritin useammankin kuvan verran, mutta olin kait liian ylhäällä kun ei onnistunut. Toisen kerran sitten ;)

      Poista
  5. Hyvää on se että, onnistuitte siinä mitä lähditte hakemaan kuvausreissulla. Se kun ei aina mene niinkuin on ajatellut vaan tuleekin vastaan jotain muuta tai sitten pahimmassa tapauksessa ei mitään. Komeat on pitsit koskikaralla mitä ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan se on hyvä jos ja kun jotakin "löytää". Yleensä liikutaan mitään suuremmin etsimättä, juuri siksi kun nämä reisut ei todellakaan aina mene suunnitelmien mukaan ;)) Silmät ja mieli avoimena luonnosta nauttien, eikös niin ;) Kiitos Harry.

      Poista
  6. Huomenta ! Olin sunnuntaina myös joenvarsikävelyllä Läntisellä Uudellamaalla ja siellähän se vanha tuttu koskikara liotti jalkojaan jääkylmässä vedessä, vekkuli kaveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Koskikara on jotenkin mystinen lintu ja ainakin minua kiehtoo sen omintakeinen tapa "kalastaa" ruokansa vuolaastakin koskesta. Kiitos anonyymi

      Poista
  7. Tärkein kuitenkin, että koskikara näkyi ja sait kuvattua. Hyvät kuvat, vaikka ilmeisesti napsit kaukaa. Maisema on niin talvisen kauniin näköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeäähän se oli, meille kummallekkin. Petelle ensimmäin kosketus tuohon lintuu livenä ja ainahan sen näkeminen sykähdyttää. Kaukaa jouduin ottamaan ja vielä yläviistoon kun ei ihan kosken partaalle päässyt. No harvoinhan koskikaraa ihan läheltä pääsee kuvaamaankaan. Maisema oli tuolla tosiaan aika talvinen, vaikka täällä ei ole lunta kuin 7cm.

      Poista
  8. Mahtavat kuvat! En ole itse onnistunut koskaan näkemään koskikaraa luonnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi. Viime talvena taisin itsekkin vasta ensimmäiseni nähdä ja kyllä se oli hieno tunne ja lähes yhtä sykähdyttävää oli nytkin. Oli kuin vanhan ystävän olisi tavannut. "Siellä se on." :)

      Poista
  9. Mukavat kuvat koskikarasta. Liikun paljon koskilla ja koskikaraa näen, mutta kuvaan en tarpeeksi lähelle vielä saanut. Pari kertaa olen kuullut sen äänen, oli todella kaunista. Ja yllättävää, en osannut sen laulua odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääntä en olekkaan vielä kunnolla ainakaan kuullut. Paljon on tässä linnussa vielä mystistä, tuo uiminenkin oli yllätys en ollut sitäkään koskaan nähnyt. Kiitos nainen.kuvastimessa

      Poista
  10. vau! kivat kuvat. mä oon kerran nähny koskikaran, talvella, ja se myös lauloi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Kävin oitis lukemassa blogiasi kun sen tuossa jokin aika sitten jotenkin kadotin. Koskikaran näkeminen on tosiaan kokemus jonka muistaa. Nyt toivon vaan kuulevani sen laulunkin.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.