torstai 16. tammikuuta 2014

Tuokio sinitiaisen seurassa

Pitkän pimeän kauden jälkeen tuntuu kuin pikkulinnutkin olisivat erityisen iloisia. Toissapäivänä sain viettää tämän sintun kanssa tuokion ihan liki.



Siinä se kieppui kuin väkkärä nokkien koivun lehtisilmuja. Katseli välillä minua ja jatkoi sitten taas touhujaan.
Sinitiainen kesyyntyy helposti, olenhan täyttänyt lintulautaa sinttu olkapäälläni jokunen vuosi sitten. Hyvin luottavainen se on. Ärhäkkä ja tempperamenttinen tirriäinen.

20 kommenttia:

  1. Oikein hyvät kuvat. Sinitiaiset ovat mukavia lintuja, kuten monet muutkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllähän ne kaikki linnut ovat mukavia, mutta joskus vaan joku aina nousee hetkeksi sellaiseksi suosikiksi. Pidän sinitiaisista ihan hurjasti juuri niiden rohkeuden ja uteliaisuuden vuoksi. Ja niitä on suhteellisen helppo kuvata ;)) Kiitos S.Willberg

      Poista
  2. Juuri oikein kuvasit tätä tipua! Ei oo koolla pilattu, mutta rohkea ja utelias tapaus. Lystikäs kieppumissarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasit siis mitä oikeastaan kuvilla hainkin ;) Juuri tuo sinitiaiselle tyypillinen kieppuminen oli kuvissa olevinaan se jokin. Tykkään kuvata sinitiaista myös sen ilmeikkyyden vuoksi. Kiitos Tillariina

      Poista
  3. Sinttu on kyllä melkoinen sähikäinen välillä, siinä saavat isommatkin kyytiä!
    Mutta niin suloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloinen se tosiaan on ja oikeastaan kaikki adjektiivit voisi sille luetella ;) Tuo sähikäinen on myös niin ilmeikäs ja siksikin kuvauksellinen. Kiitos Vikki

      Poista
  4. Ihan lempparilintujani just tempperamenttisuuden vuoksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni ja pippurinen ;) on aina hellyyttävä yhdistelmä. Kiitos ArjaL

      Poista
  5. Joo, tosi tempperamenttisia kyllä ovat ja niin ihanan pieniä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniä tosiaan, mutta sisua löytyy. Toinen pieni ja pippurinen tuntuu olevan kuusitiainen, joskin se on arempi ihmisten lähellä. Kiitos Intianminttu.

      Poista
  6. Hienot lintukuvat kuten aina mutta tuossa viimeisessä kuvassa ihmetyttää että, mitä se kysyy kun on katse kohti kuvaajaa ja nokka auki? Tai mitä se mulle tietysti kuuluu;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoppas uudestaan sitä viimeistä kuvaa, onko sillä oikeasti nokka auki ;) Eipä silti kyllä meillä juttua oli puolin ja toisin, ettei mikään ihme vaikka olisikin. Kait se kyseli mitenpäin toivoisin sen asettuvan =DD Kiitos Harry

      Poista
  7. Kyllä on ihania kuvia, hyvin kaunis on sinitiainen, täällä hesassa ei niitä niin näe varsinkaan kun en kykene kulkemaan metsiköissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taitavat tosiaan olla harvemmassa siellä kaupungin hulinassa, mutta uskoisin jossakin puistossa lentelevän. Tosin nyt talvella kerääntyvät lähelle paikkoja jossa on ruokaa saatavilla. Tuokin oli puiston reunassa nauttimassa koivunsilmuja. Kiitos kaisumarjatta ja toivottavasti jossain puistossa pieni sinttu lennähtää sinua tervehtimään.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos Sussi, komeat alkavat jo olla värit sinitiaisellakin.

      Poista
  9. Pikkulintujen sirkutusta on todella alkanut nyt kuulua enemmän -olisivatko paenneet metsistä ihmisten ilmoille?
    Ihanainen on tämä pienoinen, sinitiainen on minun suosikkini tiaisista, jos niin saa sanoa...

    Mukavaa, kuvauksellista viikonloppua, Tiitsa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi pakkanen ne ajaa taas ihmisten ilmoille ja paljon niitä onkin. Tänään jo talitiainen kokeili titityytään . Kiitos Kaisa Reetta

      Poista
  10. Osaa näköjään poseerata hän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hän osaa, ihan valmis valokuvamalli on jo. ;) Nuo keskustan puistojen linnut ovat niin ihmisiin tottuneita, että kun hetken on paikallaan ja hiljaa jutustelee niille, niin alkavat "esiintyä" Kiitos Liisa

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.