sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Tuokioita rautatiesillalta

Kun on oikein harmaata ja hämärää pitää kiivetä johonkin ylös, missä ei mikään varjosta ja näkee kauas. Mikäli ei ole sumua. Järkeenkäypää eikö vain :))
Siitä huolimatta eilinen reittini jotenkin taittui rautatiesillalle. Jalat vaan astelivat siihen suuntaan.
Eivät nämä maisemat kesäisille näkymille pärjää, eikä talvisille kuurakuvillekkaan, mutta helmikuussa tänä vuonna...

(tietysti tuohon reunaan jäi joku suttu :(  )

Heinolan rautatiesiltahan on ehkäpä kuvatuimpia kohteita täällä ja joku on joskus onnistunut kuvaamaan jopa junan tuossa sillalla. ;)
Tavaraliikennettähän siinä vaan kulkee... Mukava kävellä rauhallista siltaa, taidan olla puolivälissä tätä kuvaa ottaessani.

Mikä kumman jytinä alkoi yht'äkkiä... EI voi olla totta...

On se... juna sieltä tulee.

 Silta tutisee ja tärisee, eikä tämä kävelyreunakaan ole leveydellä pilattu. Reipas nojaus kaiteeseen...

 ... veturimies vaan vilkutti mennessään.
Junaa senkun piisaa, vaunu vaunun perään, eikö se lopu koskaan......
Wau. Olipa mukavaa, vaikka tärinä tuntuu jaloissa yhä :).  Kävelin sitten sillan toiseenpäähän saakka ja taas olin yhtä kokemusta rikkaampi. =DD

14 kommenttia:

  1. No hui, oletpa lähellä junaa. Hienoja kuvia saitkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ihan välttämättä olisi halunnut noin liki, ainakaan sillalla jossa ei pääse perääntymään =DD Kiitos Kirsti

      Poista
  2. Tuo on kuvattu hiukan lähempää kuin minun ottamani kuva ;)
    EWi uskoisi, että ollaan hjelmikuun kuolessa välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hieman lähempää kyllä :) Oli kyllä mielessä se kuvauskerta, onnenkantamoinen sekin. Eipä tosiaan uskoisi katselevansa tuollaista helmikuun maisemaa. Nyt pitää vaan kuvitella nuo rannan puut kuuran peittoon. :)) Kiitos KooTee

      Poista
  3. Hupsista.taas noita kirotusvihneitä...ei vanhuus tule yksin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virheitä tekee jokainen ja hyvin sain selvää. ;)

      Poista
  4. Oi miten huisin hienoja kuvia, ja lisäksi mikä tsäkä sinulla tuon junan suhteen, hieno veturi. Olen joskus päiväsaikaan laskenut parvekkeeltani noita vaunuja...on niitä yllättävän paljon :-)) Harmi kun minulla on tuo korkean paikan kammo:-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkean paikan kammoa poden minäkin ja yllätyin tuosta sillan ylityksestäni. Vaikka mielluusti kiipeilen korkeille paikoille katse pitää olla horisontissa, en uskalla katsoa suoraan alas. En tullut laskeneeksi vaunujen määrää, mutta niitä tuli aina vaan... ;) Kiitos Hilkka

      Poista
  5. Hui, pelottavaa. Täälläkin on rautatiesilta, jota pitkin kulkeminen lyhentää kovasti matkaa kaupunkiin, jos pyörällä menee. Se on ollut pelottava pienestä asti ;) Muta komeita kuvia sait .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorena tuota siltaa kuljin päivittäin töihin monta vuotta ja ikinä en samaan aikaan junan kanssa. Olihan tuo ihan mukava kohtaaminen, harvinaista herkkua. Vaikka kyllä ensin vilkaisin taakseni, että ennätänkö sillalta pois =DD Kiitos Mörökölli

      Poista
  6. vaude! mahtava kokemus ja hyviä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Olihan se ihan mukavaa. Kiitos linnunlentoa

      Poista
  7. Huuuuuh, ootpas rohkea! :)

    Minulla on tässä lähistöllä samantyyppinen, Aurajoen ylittävä rautatiesilta, enkä kovin mielelläni ylitä sitä. Huimais jos sattuisin kohtaamaan siinä vielä junankin.. Hui :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut mieleenkään, että tuolla kulkisi juna viikonloppuna ja varsinkaan silloin kun olen sillalla. Se oli enemmän kuin epätodennäköistä. Tämä oli taas sitä minun tuuriani ;)) Kokeileppa sinäkin.

      Poista

Pidän kommenteista ne ovat blogin suola, mutta valitan anonyymina ei enää voi kommentoida. Syy on roskapostin.