perjantai 9. kesäkuuta 2017

Taas aivan mahtava tunne.

On meillä upea luonto ja sen ihmeet. Ei ole kaipuuta maailmalle, ei tippaakaan. Koko viikon olen päivät kulkenut kaikenmaailman ihanuuksien seurassa. Ensin olivat pikkusinisiivet


Seuraavana päivänä ihailin kalliosinisiipeä joka sekin viihtyi mansikankukalla


Mansikkakirjosiipikin lehahti silmieni eteen.


Nämä ovat alkukesän ilontuojia, mutta niin kovin harvinaisia. Onneksi olen saanut nähdä ja kuvatakkin ne.
No sitten eilinen, oli kyllä taas meikäläisen onnenpäivä. Oli kukkivia raatteta....


... suopursua..

ja suokukkaa


Ja kaiken kruunuksi kuoriutuva korento. Anteeksi nyt, mutta tästä tulee pitkä postaus.

Tapahtumaan meni 1,5 tuntia...


Toukka on noussut vedestä ja etsinyt turvallisen paikan kuoriutumiselle...


Syntyminen on alkanut pää on jo ulkona

Nyt ollaan jo lähes kokonaan ulkona..
Tämä vaihe kesti melkoisen kauan...

...Sitten korento kääntyy pää ylöspäin... ja ottaa kiinni toukkanastaan.


Jonkin ajan kuluttua alkavat siivet muodostua


Korento pumppaa niihin ilmaa ja aikanaan, ei ihan nopeasti tämäkään vaihe siivet ovat normaalin kokoiset..


Miten ihmeessä korento on mahtunut tuohon toukkanahkaansa. Nyt kuivatellaan siipiä ja odotellaan sitä hetkeä kun ne levähtävät auki.


Uusi ruskohukankorento om syntynyt.Se on vielä lentokyvytön ja vaaroille altis. Siipien pitää kuivua vielä pitkään, ennenkuin neitsytlennolle pääsee. Lento on vain lyhyt pyrähdys jollekkin oksalle voimia keräämään.

Kiitos jokaiselle joka tänne asti jaksoi. Itse olen tosi innoissani, mutta toki tiedän, että ei kaikki ole yhtä höperöitä :)
Mukavaa viikonloppua.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Äkkiä vaan pari kuvaa... taas.

Palokärjen touhuja seuraillessa. Tää on niin mukavaa seurata.
edit. 5.6.2017 Sunnuntaina ei enää kutsua kuulunut, eli poikaset ovat lähteneet pesästä. Onnea matkaan.




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Palokärjen kuulumisia

Tänään iltapäivällä neljän tietämissä lähdin pienelle iltalenkille. Heti ulos mentyäni kuulin palokärjen huutelevan ja pian kuului myös poikasten vastaukset. Toinen emoista oli pesäpuun viereisessä koivussa ja kutsui poikasiaan


Sen huutelut ei tuottaneet muuta tulosta, kuin ihmisiä katselemaan mistä on kyse. Pian emo sitten lensikin kauemmas. tein sellaisen tunnin lenkin ja kun tulin takaisin kuulin palokärjen huutelevan hieman sivummalla ja pesäkolosta kurkisteli pieni nokka.


Jäin seuraamaan pusikon suojiin, jos vaikka joku uskaltautuisi ulos kolosta. Hieman epäilytti kuitenkin kun emoa ei ollut lähellä.


Varovasti sieltä kurkittiin ja lopulta nokka pysyi piilossa, sillä olin kiinnittänyt liiaksi ohikulkijoiden huomiota lymyillessäni puskassa, että ympärille kertyi äänekästä porukkaa. Katsoin parhaaksi poistua paikalta, etten paljasta pesää.
Toivoin näkeväni poikasia, mutta ei kaikki tilanteet ole ihmissilmille tarkoitettuja.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Nyt se alkaa...

Korentojen ja perhosten valta-aika alkamassa, enkä meinaa malttaa olla sisällä ollekaan ja joka paikkaan pitäisi mennä just nyt heti. :)

Ensimmäisiä tältä viikolta

Mansikkakirjosiipi, ensimmäiseni kautta aikain.



Kalliosinisiipi

Tänään löytyi tutulta paikaltaan pikkusinisiipi

Ensimmäinen korentokin suostui kuvaan. Vaskikorento

Kaikki perhoset ja korennot ovat nyt metsäteiden varrella ja hiekkamontuissa, hakkuuaukeilla keskellä kaikkea kuivaa. Siellä kukkivat monen omat ravintokasvit ja korentojen ruoka lentelee lämmössä myös.

Niin, että palaillaan... ja kyllä toki jotain muitakin kuvia tulee. ;)

lauantai 20. toukokuuta 2017

Metsäretkiä tiedossa

Kovasti on harjoiteltu ja suunniteltu. Pienet kompuroinnit paranneltu ja suuremmitta vammoitta selvisin laiturin läpi mennessänikin. Koipi meni laudanraosta läpi koko pituudeltaan. Reiden kohdalla otti tosi kipeetä, mutta kunnossa ollaan.




Hyvillä mielin nyt alkavaa retkiaikaa olen valmistellut. Tarkoituksena hieman seurailla mitä tuolla luonnossa tapahtuu ihan maanpinnassakin ja tietysti perhosia ja korentoja ja kaikkea muutakin.

Muutaman pienen harjoituslenkin olen tehnyt ja hyvin jaksanut, joten jessss...
Joku teistä varmaan muistaa valkoiset sinivuokot muutaman vuoden takaa. Niitä lähdin etsimään Mörrimöykkyjen maailmasta. ;)


Vanhat kuusikot ovat salaperäisiä ja niissä voi antaa mielikuvitukselleen vallan...


Vaihdan polulle jonka tiedän vievän aivan toisenlaiseen maailmaan. Kuusikkoon ensin tietenkin. Tiesittekö, että nimenomaan juuri kuusikot erittävät ilmaan jotain sellaista rentouttavaa ja levollista... mitä se nyt olisi.. vaikka tuoksua. :)

No, polun varreltahan sitten huomasin ensimmäiset...


... aivan satumaisen ihania. Siellä kuusten juurella, kuin kevään keijut.




Niitä olikin runsaasti, lähes jokaisessa kivenkolossa sammalten suojissa. Tuolla ei ollut kuivaa vaan suomaisen kosteaa, korkeiden kallioiden välissä, aivan rannalla.


Parit kalliot piti vielä kiipeillä, ei voinut vastustaa ...


...ja taaperrella kotiin tyytyväisenä. :)

Oletteko vielä matkassa?

maanantai 1. toukokuuta 2017

Aurinkoista vappuiltaa

Monenlaista tässä on ehtinyt taas tapahtua tuon edellisen päivityksen jälkeen. osa olisi saanut olla tapahtumattakin, mutta mikä ei tapa se vahvistaa... vai kuinkas se oli?:)
Onettomuudeksini tuli kokeiltua kuinka vahvoja olivat laiturin laudat. Yksi ei ollut ja vasen jalka meni läpi ihan koko pituudeltaan. Olihan se kipeetä un sellaisesta 10 sentin raosta vauhdilla tunkee koipensa läpi. Tuli kait elämäni suurin mustelma. Puolesta säärestä lonkkaan asti sinisenpunasenmustan kukertava. Mitään muuta ei tapahtunut ja liikkumaan olen päässyt koko ajan. Nukkuminen piti harjoitella uudestaan, kun tuttu vasenkylki ei tykännyt. No se on nyt jo historiaa ja eletään tätä päivää.
aamulla kävin suurin toivein kurkkimassa mitä palokärjelle kuuluu. Ja sieltähä se emäntä pisti päänsä ulos pesäkolostaan. Nyt sitten tiedän, että pesässä on elämää. Odotus jatkuu.


Ilma oli kaunis ja lämpö kohosi koko ajan, joten suuntasin lammen kautta sellaiseen risukkoiseen metsikköön ja kuusikosta sitten löysin lopulta itseni.
Tykkään kuusikoista tähänaikaan vuodesta, kun ei vielä ole hyttysiäkään.


Kuusien alaoksat olivat kuivia ja täynnä toinen toistaan kauniinpia saamal ja naava koristeita. Aikani kuvasin, kunnes tajusin kuinka kaunis valo olikaan hieman syvemmällä kuusten keskellä.


Uudemman kerran kun menen, niin kokeilen vielä syvemmältä kuusikossa kuvaamista.


Salaperäinen satumainen paikka, jossa raikui mustarastaitten konsertti.
Leppeän mukavaa keväistä toukokuuta toivottelee kotimatkan varrella lennellyt sitruunaperhonenkin.


Nautitaan jokaisesta päivästä tässä ja nyt.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Tikkamainen juttu

Aamulla lähdin ajoissa... no ainakin aamuksi sen vielä juuri ja juuri lasken katsomaan palokärjen pesäpuuhia. Hiljaista oli, mutta paikalle pyrähti palokärkikoiras kiljaisi kerran ja pesäkolosta lujahti ulos naaras. Ihan samalla silmänräpäyksellä isäntä luikahti pesään. Taisi olla hautomavuoron vaihto.
En tietenkään ehtinyt edes kameraa nostamaan. :(
Ympärillä mekkaloi melkoinen punakylkirastas parvi joten elämänmakuinen alku reissulleni luvassa.
Pääosaan kuitenkin tänään pääsi pikkutikka. Ihan loppupuolella retkeä.


Tätä kaveria sai ihan rauhassa kuvata, ei häiriintynyt ollenkaan. vaikka meitä oli kaksi sarjatulta sylkevää kuvaajaa ihan vieressä. :)


Siinä se kierteli ensin yhtä puuta ja pian hypähti seuraavaan.


Välillä oli mennä niskat nurin..


...sitten kuunneltiin tarkkaavaisesti..


Kyllä tällaisia kavereita mieluusti kuvaa. Sinne se jäi jatkamaan puuhiaan, kun arvelimme, että varmaan saaliina olisi pari onnistunettakin kuvaa. :)

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kannotkin kukkivat

Aivan ihana kanto, oli tuossa lähimetsikössä. Miksiköhän tuollaisia ei kasva vaikka mökkipihalla. :)


Katsokaa nyt kuinka sievä.
En tiedä mitä nuo kukat ovat, ehkä kääpiä, niitä oli kasvamassa lisää, tuossa kuvan vasemmassa reunassa sumeina näkyykin.

Ihan läheltäkin koetin kuvata.


Niin ja OIKEIN RATTOISAA PÄÄSIÄISTÄ kaikille

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Palokärjenpesällä myrskyn jälkeen

Eilinen myrskyisä tuuli taivutteli aika hurjasti palokärjenkin kotihaapaa. Kävin pikaiseen katsomassa, mitä kuuluu.
Isäntäväkeä ei näkynyt, pihamaa oli sen näköinen kuin nyt rakennustyömaat yleensäkin ovat. On siinä lastut lennelleet.


Odottelin sivummalla josko, joku ilmestyisi kololle, mutta hiljaista oli. Pieni höyhentupsu vain heilui suuaukolla.


Kuuntelin ja luulin kuulevanikin hiljaista koputusta, mutta missään ei näkynyt sen aiheuttajaa. Menin aivan pesäpuun viereen ja salakuuntelin korva kiinni rungossa. Siellähän oli meneillään ilmeisesti viimeistelytouhut. Poistuin paikalta vähin äänin hämäävin kierroksin kuin paraskin paparatsi. :)

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Mites olisi jos seurattaisiin palokärjen pesintäpuuhia?

Palokärki on salaperäinen kaveri, ei sen elämästä oikein ole saanut edes kuvia saati muuta tietoa uteliaisuuttani helpottamaan.
Kyllä niitä sentään näkee, ohimennen ja kuulee kimeän kiljaisun tai nakuttelun jossain puun latvassa.
Nyt minulle taitaa tulla oikein kuuluisa tuhannen taalan paikka seurata tuo upean linnun touhuja, kun huomasin sen nakutelleen itselleen kotia aivan lähelle, melkein näen sinne parvekkeelta ja näkisinkin, ellei olisi paria koivua edessä.


Siinä se mittailee kolon symmetrisyyttä 6.4.2017 . Ei ollut kovin arka koska ihmisä kulki edestakaisin aivan puun viereltä. Koetin kuvata huomaamattomasti, etten paljastaisi lintua. Koskaanhan ei tiedä mitä kenenkin päässä liikkuu ja toivon tämän onnistuvan.

Nyt ajattelin, että seuraan tapahtumia ja kirjoittelen tänne tilannetiedotuksia kuvineen.
Tänään ( 8.4) ihmettelin taas sen touhuja ja menin kameroineni lähemmäs. Siellähän se nukutteli ollen lähes kokonaan puun sisällä. :) Ilmankos näyttikin oudolle.


Hyvältä vaikuttaa, olen ihan innoissani tästä jutusta. Jatkoa seuraa varmasti. :)

lauantai 25. helmikuuta 2017

Jään ja valon juhlaa

Tänä vuonna on jo kuudennet Jääfestivaalit täällä Heinolassa. Jotenkin tuntuu kuin tuo alkuperäinen idea Jääveistoskisasta oli jäämässä unhoon. Kaiken muun Festivaaliriehan varjoon.
Nyt oli muunmuassa jääsauna, jossa tänään oli ensimmäiset kylpijätkin.




No se oli kyllä jäätä ja ihan mukava vetonaulakin tapahtumalle.

Joutsenet ihastuttavat kaikkia



Oli mietteliäs tulevaisuuteen tuijottava hahmo.



Komea hirvi



Otin ihan lähikuvan tuosta taiten kaiverretusta hirven päästä.



Taidokasta ja yksinkertaista. Kuuntelen hiljaisuutta, seuraavana.




Vielä yksi. Tämä on suomalainen sukupuu.



Tiistaina sitten valitaan paras, jonka yleisö äänestää.
Alkuaikoina oli veistäjiä ympäri maailman, nyt kansainvälisyys täyttyy venäläisillä ja yhdella alankomaiden  edustajalla. Tuon kuuntelen hiljaisuutta veistäjä on suomalainen nainen.